Iltapukupaniikki

Kaikkein vaikeimpia ovat erityistilanteet. Sellaiset, kun kaapista yksinkertaisesti ei vain löydy tilanteen vaatimia vetimiä. Tällainen tuli taas vastaan kesän aikana, kun sain kutsun RUK:in (Reserviupseerikoulun, meniks pojat oikein?!) kurssijuhlaan. Jos jollekkin on tuntematon tapahtuma, niin voi lukea lissää täältä.

Pukukoodi partyihin oli pitkä iltapuku. Jännä, että en semmoista omista, kun niin usein tulee kuitenkin tavetta... Olisi tuolla ollut wanhojenpuku, mutta tylsää laittaa jotain mitä on jo pitänyt. Niin ja saatoin nukkua se korsetti päällä silloin muinoin, niin ne luut ovat hieman vääntyneet...

Pikainen facebookkysely lainamekosta ei tuottanut tulosta, joten avasin kaapit ja rupesin panikoimaan. Pienellä mielikuvituksella, langalla ja hakaneuloilla sain kuin sainkin koottua ihan asiallisen kokonaisuuden, joutumatta ostamaan mitään!:)

Olen korsettifani, vaikkakin kuvassa oleva on ainoa "oikea" korsetti jonka omistan. Tämän sain viime jouluna joululahjaksi poikaystävältäni, ja se oli nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa päällä. Korsetin käyttö on alkuunsa haastavampaa kuin voisi kuvitella, en ihmettele että niistä luovuttiin! Ei nimittäin mukavin vaatekappale, tuntui että kylkiluut murtuvat, ja pieni melkein-pyörtymis-kohtaus koettiin myös. Puhumattakaan kiristyongelmista...

Hameosa tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Flamencohame ei ollut tarpeeksi pitkä, ei oikeanlaista kangasta, ja kaiken kukkuraksi siinä oli alimmainen kerros turkoosia! Mutta koska muita alaosia ei ollut tarjolla, oli pärjättävä sillä mitä on. Niinpä harsin/hakaneulakiinnitin hameen helmaan, ylimmän kerroksen alle tyllihameen (joka on itseasiassa sama jota käytin synttäreilläni.)

Ja tadaa, minulla oli "iltapuku"! 

Laukku oli sitten Ginalta, tämän kesän alesta, myöskin lahjaksi saatu, ja kengät oli vanhastaan. Nämä taivaallisen ihanat Wernerin kengät ovat olleet jo monessa juhlassa mukana, kuuluvat ihan lemppareihin <3

Koruineen kaikkineen lookista tuli ehkä hieman espanjalaisvaikutteinen, varsinkin kun kiinnitin hiuksiini ruusurynnäkössä saamani ruusun. [Vinkki: luonnonkukat kestää kauniina koko päivän kun niihin laittaa hiuslakkaa reilusti!]

Kaiken kaikkiaan olin aika ylpeä siitä mitä taas sain kasaan kaappini sisällöstä, kun vähän näin vaivaa enkä heti luovuttanut :))

"Mutta kun mä oikeesti tarviisin...!"

Olen viimeaikoina ollut niin superlaiska kirjoittaja että ihan hävettää! Kerrankin on vaan elämässä ollut paljon kaikkea muutakin puuhaa, eikä bloggaamiseen ole sitten jäänyt energiaa tai motivaatiota. Lupaan kuitenkin nyt (taas) yrittää tsempata asian suhteen, ja koetan nyt viikon ajan kirjoittaa tekstiä päivittäin.
Saa nähdä kuinka käy :D

Täytin 20 tuossa viime kuun lopuilla, ja koska olin viimeksi tainnut kunnolla juhlia 10 -vuotissynttäreitäni, ajattelin, että olisi ehkä hyvä aika pitää vähän bilettä. Tämä vuosikymmenen vaihdos aiheutti kuitenkin pienoista ikäkriisiä. Ei siksi, että kaksikymmentä olisi jotenkin vanha, vaan siksi, että viistoistakesäsenä kuvitteli olevansa tämän ikäisenä jo niin paljon enemmän kuin onkaan. Sitä ajatteli, että parikymppisenä on jo tosi aikuinen, saavuttanut vaikka mitä, ja tietää mitä elämältään haluaa. Nyt sitten huomaa, että aika suuria olivat kuvitelmat tuolloin.

Jotta pääsisin yli tästä ikäongelmasta, piti taantua viisitoista vuotta, ja niinpä päätinkin pitää prinsessasynttärit!! Halusin jonkun teeman, jonka ympärille vaatteet, ruoat ja koristelut voisi tehdä. Olikin ihanaa shoppailla koristeita ja rinsrenssa-aiheisia astioita. Usean viikon ajan jaksoin haalia kaikkea teemaan sopivaa ja fiilistellä tulevaa iltaa:) Mutta huh että yksiin juhliin saisi rahaa kulumaan ihan uskomattomia määriä jos vain haluaisi!

Vaatteet aiheuttivatkin sitten enemmän ongelmaa. Prinsessallahan tulisi tottakai olla mekko, ja mielellään vielä vaaleanpunainen ja mahdollisimman runsas. Koska en ole yhtään mekkoihminen (enkä varsinkaan vaaleanpunaisten vaatteiden ystävä!), ei kaapissani -tietenkään- ollut mitään sopivaa. Olisin ihan hirrrrveästi halunnutkaivannuttarvinnut jonkun uuden ihanan tylliunelmamekon, ja suoraan sanottuna ketutti tosi ankarasti kun en saanut itselleni sellaista synttärilahjaksi ostaa. Varsinkin Seppälässä kun olisi ollut hyvinkin varteenotettavia, melko edullisia vaihtoehtoja.




Kaikki kuvat yllä: seppala.fi


Ei kuitenkaan auttanut muu kuin kaivella omaa kaappia, ja koettaa keksiä jotain kivaa. Pienellä soveltamisella ja luovuudella sainkin sitten itselleni ihan kohtalaisen mieluisan asun koottua. Yläosana toimi haalean vaaleanpunainen yömekko, jonka päälle puin mustan tyllihameen. Hame oli alunperin muokattu wanhojen jatkoille jostain alemekon alaosasta, ja on oikeastaan läheltä katsottuna aika järkyttävän viimeistelemätön. Lisäsin asuun kuitenkin vielä nahkavyön, joka peitti hameen kasassa pitävät hakaneulat ja muut ongelmat.

Valitettavasti kuva on laatua iPhone...

Tälläkin kertaa ongelmaan siis löytyi ratkaisu ihan oman vaatekaapin sisällöstä! Lisäksi, asukokonaisuuksia kokelleissani, bongasin monta muutakin kivaa yhdistelmää, jotka olisivat voineet jäädä ihan kokonaan tajuamatta. Itse synttäri-iltakin oli oikein mukava ja kaikki kruunupäiset vieraat olivat kauniita ja teemassa ihanasti mukana.

Pakko erikseen vielä mainita kakku, jonka ystäviltäni sain lahjaksi; oli nimittäin ehkä hienoin mitä on tullut nähtyä! Eikä maussakaan ollut valittamista ;) Suurkiitos vaan siis tytöille siitä.