Pariisin oppii kuulemma tuntemaan parhaiten kävelemällä, ja tätä neuvoa on minusta mukava noudattaa. Olen yreittäny löytää jotain shoppailumestoja, ja yksi päivä suuntasin 2. arrondissementille. (Pariisi on jaettu numeroituihin alueisiin, arrondissements.)
Mitään hajua minulla ei ollut siitä, onko tällä alueella mitään budjetille sopivia kauppoja, mutta Ranskan suurin tavaratalo, La Fayette, sijaitsee tällä alueella,ja päättelin että kai siinä ympärillä on muutakin.
La Fayette on ihan turistinähtävyyskin, ja käväisin siksi ihan sisällä asti. Koska tavaratalossa myydään pääasiassa kalliita merkkituotteita, en edes kehdannut pahemmin pyöriä katselemassa. Mutta rakennus itsessään, korkeine holvikattoineen, on upea. La Fayettessa yhdistyykin kaikki ne asiat joita Pariisi mielikuvissani on ollut; luksus, huippumuoti ja upea, vanha arkkitehtuuri.
Käväisin myös pyörähtämässä La Fayetten alakerrassa, joka oli pyhitetty ainoastaan kengille. Ja ah, miten upeita kenkiä siellä olikaan! Koko alakerta oli täynnä toistaan upeampien suunnittelijoiden merkkikenkiä, ja siis alue oli ISO. Ihmiselle, joka ei ole koskaan aiemmin edes nähnyt aitoja Manolo Blahnikkeja (muualla kuin Sinkkuelämässä), paikka oli lähes uskomattoman oloinen.
Ranskaksi ikkunaostoksilla olo, "lécher les vitrines" , on suoraan käännettynä "ikkunoiden nuoleminen", mikä aika täydellisesti kuvasi fiilistäni kyseisessä kaupassa. Kirjaimellisesti vesi herahti kielelle kaikista ihanista jalkineista, joku Louboutinin myyjä varmaan joutui kuivaamaan käytäviä kuolasta perässäni.
La Fayetten vieressä sijaitsee toinenkin supersuuri tavaratalo, Printemps, mutta sinne en jaksanut enää edes sisälle mennä. Kauppakeskuskeskittymän ympärillä oli myös halpiskauppoja, ainakin H&M ja Zara olivat hyvin edustettuina joka puolella, mutta oikein shoppailualuetta ei tämä kuitenkaan ollut.
Jotain tarttui kuitenkin mukaan, ostin hemarilta kahdet pöksyt, (9,90 kpl) ja Jennyferistä topin (6,95). Vähän tosin säälittävää olla Pariisissa, ja shoppailla H&M:llä.... Mutta jospa nyt tämän kerran saisin anteeksi. Koen sen vaan niin helpoksi kaupaksi, kun tietää mitä saa, ja oman kokonikin olen oppinut niin ettei tarvitse mitään sovittaa.
