Rakkauslaukku

Tunnustan. Olen maailman huonoin joululahjashoppailija. Rakastan shoppailua, ja rakastan lahjoja. Myös niiden antamista. Mutta ongelmana on se, että kun etsii lahjoja, joutuu pyörimään kaupoissa. Ja kun pyörii kaupoissa, niin aina löytyy kauheasti kaikkea myös itselle ostettavaa. Kiusauksilta ei siis voi välttyä, ja kuvio meneekin vähän tähän malliin: 10 euroa muiden lahjoihin, 15 omiin. Hups.

Tunnistaako kukaan muu tätä ongelmaa, vai olenko maailman ainoa heikon tahdonvoiman omaava?

Viikonloppuna vietin sekä lauantain että sunnuntain etsien läheisilleni mieleistä annettavaa. Ihan viattomasti menin New Lookiin, lahjoja etsimään, ja ihan vahingossa rakastuin. Swiuh, jalat alta. Ja tämä ihastus ei ole edes yhtään tyyppiäni! Ei auttanut mikään, pakko oli se viedä kotiin.

Uusi babyni oli puolet halvempi kuin normaalisti. Niinpä minä, joka en ole koskaan ollut laukkujen perään, kävelin uusi laukku kainalossa ja pää pilvissä ulos kaupasta.

Täydellinen viikonloppukoko: mahtuu muutakin kuin kortit, mutta ei säkki.

Ihana hopeapinta (jota kiillotan jatkuvasti.)

I must be the worts christmas shopper there is. I go out shopping for others, and end up bying stuff for myself! It's like  10euros  on other peoples presents, and 15 on my own... But it's really hard to forbit yourself from bying enything, since finding presents means spending a lot of time in stores, and spending a lot of time in stores means a lot of  temptations. Am I the only one having this problem, or are there others suffering about this too??
Last week end I couldn't help myself, but fell in love. Head over heels. It was on sale, and sooo pretty. So, I, who has never been into bags, walked out from New Look with a new, beatiful purse in my hands and idiotic smile on my lips.

Kirpparilöytöjä

Eli tässäpä, mitä tarttui sunnuntain kirpparireissulta mukaan!

Laukku JES! Yhdessä kenkien kanssa 1,50e.

Paitoja ostin 4: ihanan paidan Betty Boop -kuvalla (paita on kokoa lapsi, mutta paljetein ja helmin koristeltu kuva muuttanee johonkin muuhun paitaan/huppariin) 4e, tummanvihreän (näyttää tässä vähän mustalle??), yli-ison neulepaidan 2e, punaisen oheun neulepaidan 2e, sekä villin kasaripaidan, myöskin 2e!

Tämä lienee taasniitä vaatteita joita kaikki kaverini inhoavat,
Mutta musta se oli niin karsee että oli jo hieno!
Olkatoppaukset kyllä heivasin heti kotiin päästyäni.

Ja ah ihanaa, löysin kenkiä! Vasemmalla olevat pitkävartiset tennarit laukun kanssa yht 1,50e, keskellä olevat nahkanilkkurit 2e, kuten myös kokomustat tennarit.

Kaiken kaikkiaan olin löytöihini hyvin, hyvin tyytyväinen:) Ehdottomasti aion tehdä tästä tavan, ensi sunnuntaina sitten ehkä tsekkaamaan jokin toinen paikka!

Laukkuongelmointia

Jos kenkiä otinkin huonosti tänne, niin laukkuja tuli kyllä vielä huonommin mietittyä!

Suomesta mukaan lähti kaksi joskus mummin vintiltä löytynyttä mustaa pikkulaukkua (miksi piti ottaa kaksi mustaa??), yksi iso (ja rikkinäinen) vihreä tekonahkakassi sekä harmaa Guessin käsilaukku. Lisäksi raahasin tänne myös muutaman kangaskassin.

Vaikka mun harmaa Guessin laukku onkin aivan ihana, täydellisen kokoinen arkilaukuksi ja omaa aivan ihastuttavan leopardivuoren, on se siltikin harmaa.  Valitettavasti harmaa ei vaan käy ihan kaiken kanssa, vaikka aika monikäyttöinen väri onkin. Hölmöltä on tuntunut hippaloida koko ajan saman laukun kanssa, oli asu mikä tahansa.

Joten äkkiä tänne joku arkilaukku, pliis!

Laukun uusi elämä

Siskoni muutti jokunen vuosi sitten ulkomaille, ja sain häneltä tekonahkaisen käsilaukun. Jo silloin kassi taisi olla kokoon kursittu hakanneuloilla, ja tässä eräänä viikonlopuna se sitten hajosi ihan lopullisesti.

Vaikka laukku oli jo kahta ihmistä uskollisesti palvellut, en halunnut heittää sitä pois. Olen nimittäin niittifani -luultavasti ikuinen- ja olisi tuntunut kurjalta heittää ne hukkaan. Niinpä saksin koko kassin palasiksi, ja päädyin tuunaamaan erään perusmustan  Ginan neulepaidan.

Laukun osiot päätyivät olkapäitä koristamaan. Sulkakoristeiset korvikset muistaakseni Glitteristä.

Tykkään, että perusvaatteissakin on joku "juttu", ja tämäkin perustylsä paita sai vähän lisää asenetta nyt . Saa nähdä mitä keksin loppulaukusta askarrella!

Just loving my new pink bag

Tapoin taas aikaa hengailemalla kaupungilla, ja Ginalla oli iiiihana pinkki, salkkumallinen laukku puoleen hintaan.  En ole varsinaisesti mikään laukkuihminen, yleensä tärkeintä kassissani on käytännöllisyys ja koko. Laukkuun pitää mahtua treenikamat ja koulukamat, usein kannan mukanani myös kaikkea muutakin, kuten meikkejä. Niinpä suurin osa käyttämistäni laukuista ovat isoja, pussimaisia ja -noh- tylsiä. Olen kuitenkin alkanut tykätä salkkutyylisistä laukuista.

Arkilaukkuja joita nykyään eniten käytän.

En ostanut pinkkiä ihanuutta heti, koska se oli aika kallis (n. 15e) suhteessa siihen, mitä yleensä laukuistani maksan. Myös väri epäilytti, en ollut varma tulisiko käytettyä niin räikeää sävyä, varsinkaan pinkkiä! Tuote jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja pari yötä nukuttuani kävin sitten ostamassa sen. Ja nyt oon ihan rakastunut, tämä on yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän ihana kassi:) Treenikamat mahtuvat just ja just, ja väristäkin olen oppinut tykkäämään. Se on semmoinen joka saa minut sisäisesti hymyilemään joka ikinen kerta kun näen tuon kassin.

Yleensä, jos jokin ostos epäilyttää, niin olen sitä mieltä että kannattaa nukkua yön yli ennen kuin tekee päätöksen. Kuitenkin, tämä olisi esimerkiksi ollut semmoinen asia joka ois varmaan harmittanut pitkään jos laukkuja ei olisikaan enää ollut! Joskus siis kannattaa ihastua ihan head over heels ja uskaltaa luottaa siihen tunteeseen. Parhaat ostokset ovat kuitenkin -itselläni ainakin- useiten niitä, jotka hieman epäilyttävät.

Iltapukupaniikki

Kaikkein vaikeimpia ovat erityistilanteet. Sellaiset, kun kaapista yksinkertaisesti ei vain löydy tilanteen vaatimia vetimiä. Tällainen tuli taas vastaan kesän aikana, kun sain kutsun RUK:in (Reserviupseerikoulun, meniks pojat oikein?!) kurssijuhlaan. Jos jollekkin on tuntematon tapahtuma, niin voi lukea lissää täältä.

Pukukoodi partyihin oli pitkä iltapuku. Jännä, että en semmoista omista, kun niin usein tulee kuitenkin tavetta... Olisi tuolla ollut wanhojenpuku, mutta tylsää laittaa jotain mitä on jo pitänyt. Niin ja saatoin nukkua se korsetti päällä silloin muinoin, niin ne luut ovat hieman vääntyneet...

Pikainen facebookkysely lainamekosta ei tuottanut tulosta, joten avasin kaapit ja rupesin panikoimaan. Pienellä mielikuvituksella, langalla ja hakaneuloilla sain kuin sainkin koottua ihan asiallisen kokonaisuuden, joutumatta ostamaan mitään!:)

Olen korsettifani, vaikkakin kuvassa oleva on ainoa "oikea" korsetti jonka omistan. Tämän sain viime jouluna joululahjaksi poikaystävältäni, ja se oli nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa päällä. Korsetin käyttö on alkuunsa haastavampaa kuin voisi kuvitella, en ihmettele että niistä luovuttiin! Ei nimittäin mukavin vaatekappale, tuntui että kylkiluut murtuvat, ja pieni melkein-pyörtymis-kohtaus koettiin myös. Puhumattakaan kiristyongelmista...

Hameosa tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Flamencohame ei ollut tarpeeksi pitkä, ei oikeanlaista kangasta, ja kaiken kukkuraksi siinä oli alimmainen kerros turkoosia! Mutta koska muita alaosia ei ollut tarjolla, oli pärjättävä sillä mitä on. Niinpä harsin/hakaneulakiinnitin hameen helmaan, ylimmän kerroksen alle tyllihameen (joka on itseasiassa sama jota käytin synttäreilläni.)

Ja tadaa, minulla oli "iltapuku"! 

Laukku oli sitten Ginalta, tämän kesän alesta, myöskin lahjaksi saatu, ja kengät oli vanhastaan. Nämä taivaallisen ihanat Wernerin kengät ovat olleet jo monessa juhlassa mukana, kuuluvat ihan lemppareihin <3

Koruineen kaikkineen lookista tuli ehkä hieman espanjalaisvaikutteinen, varsinkin kun kiinnitin hiuksiini ruusurynnäkössä saamani ruusun. [Vinkki: luonnonkukat kestää kauniina koko päivän kun niihin laittaa hiuslakkaa reilusti!]

Kaiken kaikkiaan olin aika ylpeä siitä mitä taas sain kasaan kaappini sisällöstä, kun vähän näin vaivaa enkä heti luovuttanut :))

Taustamusiikkia

Oletteko koskaan kiinnitäneet huomiota kaupoissa soivaan musiikkiin?
Tuli tuossa eräällä viikolla tapettua tavallista enemmän aikaa kaupoissa pyörimällä, ja huomasin itsestäni, että vietin enemmän aikaa kaupoissa joissa soi hyvä musiikki. Pyöriskelin ympäriinsä ja jamittelin, ja kun sitten sävelet vaihtuivat ei-niin-miellyttäviin, lähdin.

Tutkimusten mukaan taustamusiikin valinnalla olisi vaikutusta ihmisten ostoskäyttäytymiseen. Tuohon en mene mitään kommentoimaan, mutta jokainen voi varmasti itse todeta, että jotain vaikutusta kauppojen musiikkivalinnoilla on. Ei lienee hankalaa muistaa jotain kertaa, kun on poistunut liikkeestä koska musiikki on soinut liian kovalla, tai ollut yksinkertaisesti vain rasittavaa.

Kaupoissa viettämämme ajan uskon taas olevan suoraan verrannollinen tekemämme ostosten määrään. Onhan se, että jos liikkeessä hengailee pitkään (vaikka fiilistelemässä sitä hyvää musiikkia), niin todennäköismmin sieltä myös tarttuu jotain mukaan.

Yllättäen myös minäkin löysin kaikkea ihanaa, mutta koetin mahdollisimman hyvin hillitä himojani. Bijou Brigitteltä kuitenkin ostin ihanan pinkin kirjekuorilaukun ja hopeanvärisen, leveän käsikorun.

Olen huono käyttämään laukkuja joissa ei ole olkahihnaa, mutta tämä oli niin muikean värinen (ja maksoi 2 euroa), että ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Käsikorusta taas tykkäsin sen näyttävyyden takia, eikä kolmen euron hintakaan ollut paha. Niinpä nappasin nämä tuotteet kainalooni ja astelin kassoille, miesäänen laulaessa kitarasäestyksellä taustalla.