'Cause we are living in a material world, and I am a material girl

Ostin H&M:n alesta viime viikolla koruja. Ei olisi pitäny, mutta en osannut vastustaakaan. Kaulakoru ja käsikoru olivat molemmat 3e, ja ovat itseasiassa olleet erittäin runsaastikin käytössä. Olen näihin ihan ihastunut, näyttävät mutta eivät mitenkään over the top.

                     

Neule eurolla Free'P'Starista// Pitsitoppi Vila// Huivi Ginatricot// Rannejutut H&M

Mekkomania

On ihan hassua, että minä, joka olen aina tuntenut oloni erittäin epämukavaksi mekoissa, käytän niitä nyt enemmän kuin mielelläni. Ilmeisesti vaati maan vaihtoa ja mukavuusalueelta ulos astumista jotta löysin itsestäni tämän mekkoja käyttävän puolen.

Pariisissa olon aikana mekkomääräni on lisääntynyt ainakin (näin nopeasti laskien) viidellä. Tässäpä uusimmat tulokkaat!

Yksi ja sama malli, kaksi eri väriä ja kuosia.

 

Tuota seepramekkoa ihailin jo kesällä, ja kun se nyt roikkui h&m:n alerekissä viiden euron hintalappu seuranaan, niin nappasin sen mukaani. Poikkeuksellisesti kylläkin sovituskopin kautta, sen verran epäröintiä kuitenkin oli ilmassa.

Koska mekko osoittautui niin ihanaksi ja helpoksi arkikäytössä, sekä minulle ihan mahtavan malliseksi,  niin kävin hakemassa saman mekon, mutta vain toisen värisenä! On tuo punaoranssi aika hurja tällaiselle lähinnä mustaan pukeutuvalle, mutta uskon että tulee silti käytettyä. Seepramekko on kokoa S, mutta toisen otin jopa kokoa pienempänä. Jännä, koska aikoihin minussa ei ole kyllä ollut mitään muuta XS-kokoista kuin pituus, mutta kai johtuu kangaslaadusta (laadusta, hah) että kookkaampi mekko jo kerran käytön jälkeen löystyi ison tuntuiseksi.

Näissä mekoissa tykkään siitä, että sauma sijoittuu juuri hyvään kohtaan, oikein imartelevasti. Myös takaa himppusen pidempi helma on kiva. Ja koska kankaana on trikoota, mekot eivät saa minua tuntemaan että pitäisi pönöttää, vaan osaan olla niissä harvinaisen normaalisti!

Housuhimotuksia

Viime aikoina on päivitykset jääny vähän vähälle, ja olleet muutenkin aika nopsasti hutaistuja. Syynä on se, että minä oon ollu salilla sen sijaan että oisin  nöpöttäny tietsikan ääressä! Siitä ehkä lisää myöhemmin.
Nyt luultavasti vähän sama jatkuu, S kun tulee loppuviikoksi tänne rakkauden kaupunkiin luokseni käymään! Luultavasti ei siis tule kauheasti kirjoiteltua, vaikka asiaa taas kyllä olisi.

Salille hipsiessäni kävelen aina H&M:n ohi. Siellä on joku midseason sale tai jotain, ja minua himottaisi kamalasti yhdet housut!

Nämä kullanhohtoiset pökät olisivat vain 15 euroa, ja olen noita kuolannut siitä asti kun ne ensimmäisen kerran näin. Ongelmanahan tässä on, että housut ovat vain 3/4 pituiset. Sinällään tuossa housunmitassa ei ole mitään pahaa, mutta jos sattuu omaamaan shetlanninponin ruumiinrakenteen (matala ja lyhytjalkainen, sekä hieman pyöreä), niin se koko, joka reisistä mahtuu, on sitten täysmittaisen pituinen. Ja tällöinhän kaikki mittasuhteet menevät ihan pieleen ja housut lyhentävät ennestäänkin lyhyttä vartta vielä tarpeettomasti lisää.

Mallien päällä 3/4 pituus näyttää ihan magealta,
mutta ainakaan tämän pulliaisen päällä ei toimi yhtä hyvin.

Housut ovat siis vielä harkintalistalla, pitänee niitä muutaman kerran käydä vielä sovittelemassa ja makustelemassa. Onko jollakin itsellään tuon mittaisia housuja, tai mitä olette niistä mieltä?

Toinen himotuksenaihe -samaisesta kaupasta- ovat kukkalegginsit! Onko näitä Suomessa(kin) joka kolmannella vastaantulijalla? En vain ole ihan varma, että olenko näissäkin enemmän ihastunut ideaan kuin itse vaatteeseen. Kai nekin on käytävä koklaamassa jotta tietää, että ovatko ne sitten ihanat vai ihan kamalat.

Kaikki kollaasit Polyvoresta

Une petite parisienne

Pariisilaisilla on kyky pukeutua aina siististi, ja tehdä se vieläpä hyvin vaivattoman oloisesti. Pariisilaisnaisen tyyli on klassinen ja naisellinen, höystettynä trendituotteilla. Tänä syksynä näkyy katukuvassa tosi paljon bikertakkeja ja -bootseja, yhdistettynä ihan mihin vaan. Yleisimmin kuitenkin mekkoihin.

Naiset ovat huolella meikattuja, mutta ei millään tavalla kuitenkaan ehostuten näköisiä. Mitään "lisäkkeitä" ei harrasteta; Suomessa niin suosittuja ripsienpidennyksiä en ole nähnyt yksiäkään. Jos hiukset ovat värjätyt, niin aina hyvin luonnollisen sävyisiksi. Vaatteissakin suositaan mustaa ja harmaata, ehkä hieman sinistä ja beigeä.

Pariisissa ei persoonallisen näköisiä pukeutujia juurikaan liiku. Kaikki ovat hyvin pitkälti kuin samasta muotista, ja tyylierot tulevat esille hyvin pienissä asioissa: onko siinä takin kauluksessa niittejä vai ei. Jos olet oikein "erilainen" ja hip nuori aikuinen, on sinulla isot imagosilmälasit.

Perjantaina koetin itsekin pukeutua niinkuin olen nähnyt pariisittarien
-ihan ikään katsomatta- tänä syksynä pukeutuvan.

Kuva on hieman tärähtänyt -tiedän- mutta liian kriittinen
ei voi olla kun hovikuvaajana toimii 8v. tyttö

Päälle valikoitui hiekanvärinen H&M:n mekko, mustat sukkahousut, nahkanilkkurit (haluan bikerbootsit!) ja Mangon tekonahkatakki. Kirjekuorilaukku kultaisine olkahihnoineen jatkoi takin väritystä, ja somistin mekon mustakultaisella, ohuella vyöllä.

Meikata en vielä osaa niinkuin aito pariisilainen: pakkelia on naamassa liikaa. Mutta minusta on vaan kiva vaihdella tyylejä ja leikkiä lookeilla, en jaksa ottaa naamani maalaamista niin vakavasti.

Sormuksen alkuperää en muista, mutta se oli kuulemma kuin prinsessan sormus!

Sain tuona päivänä paljon positiivista palautetta, sekä hoidettavilta tytöiltä, au pair -äidiltä kuin bussipysäkin naiseltakin. "Vous avez trés belle!" totesi hieman vanhempi tumma nainen, ja kiitin kohteliaasti. Hän vielä kysyi, että onko minulla jokin meno sinä iltana. Vastasin kieltävästi, ja nainen siihen -dramaattisesti elehtien- huudahti, että "Quelle dommage", voi mikä harmi.

Hymyilytti koko bussimatkan

La Fayette

Pariisin oppii kuulemma tuntemaan parhaiten kävelemällä, ja tätä neuvoa on minusta mukava noudattaa. Olen yreittäny löytää jotain shoppailumestoja, ja yksi päivä suuntasin 2. arrondissementille. (Pariisi on jaettu numeroituihin alueisiin, arrondissements.)

Mitään hajua minulla ei ollut siitä, onko tällä alueella mitään budjetille sopivia kauppoja, mutta Ranskan suurin tavaratalo, La Fayette, sijaitsee tällä alueella,ja päättelin että kai siinä ympärillä on muutakin.

La Fayette on ihan turistinähtävyyskin, ja käväisin siksi ihan sisällä asti. Koska tavaratalossa myydään pääasiassa kalliita merkkituotteita, en edes kehdannut pahemmin pyöriä katselemassa. Mutta rakennus itsessään, korkeine holvikattoineen, on upea. La Fayettessa yhdistyykin kaikki ne asiat joita Pariisi mielikuvissani on ollut; luksus, huippumuoti ja upea, vanha arkkitehtuuri.

Käväisin myös pyörähtämässä La Fayetten alakerrassa, joka oli pyhitetty ainoastaan kengille. Ja ah, miten upeita kenkiä siellä olikaan! Koko alakerta oli täynnä toistaan upeampien suunnittelijoiden merkkikenkiä, ja siis alue oli ISO. Ihmiselle, joka ei ole koskaan aiemmin edes nähnyt  aitoja Manolo Blahnikkeja (muualla kuin Sinkkuelämässä), paikka oli lähes uskomattoman oloinen.

Ranskaksi ikkunaostoksilla olo,  "lécher les vitrines" , on suoraan käännettynä "ikkunoiden nuoleminen", mikä aika täydellisesti kuvasi fiilistäni kyseisessä kaupassa. Kirjaimellisesti vesi herahti kielelle kaikista ihanista jalkineista, joku Louboutinin myyjä varmaan joutui kuivaamaan käytäviä kuolasta perässäni.

La Fayetten vieressä sijaitsee toinenkin supersuuri tavaratalo, Printemps, mutta sinne en jaksanut enää edes sisälle mennä. Kauppakeskuskeskittymän ympärillä oli myös halpiskauppoja, ainakin H&M ja Zara olivat hyvin edustettuina joka puolella, mutta oikein shoppailualuetta ei tämä kuitenkaan ollut.

Jotain tarttui kuitenkin mukaan, ostin hemarilta kahdet pöksyt, (9,90 kpl) ja Jennyferistä topin (6,95). Vähän tosin säälittävää olla Pariisissa, ja shoppailla H&M:llä.... Mutta jospa nyt tämän kerran saisin anteeksi. Koen sen vaan niin helpoksi kaupaksi, kun tietää mitä saa, ja oman kokonikin olen oppinut niin ettei tarvitse mitään sovittaa.

Vuosipäivälahja

Kuten aiemmin kerroin, sain lahjaksi H&M:n lahjakortin. Olin innoissani siitä, että pääsisin hyvällä omallatunnolla shoppailemaan. Noh, eihän se ihan niin yksinkertaisesi mennyt.

Olin jo aiemmin käynyt kuikuilemassa ja harkitsemassa tarkasi ne tuotteet joihin haluan summan käyttää, mutta eivät ne tuntuneetkaan yhtään hyviltä ratkaisuilta sitten paikan päällä. Olin jostain kumman syystä halunnut vaatteita joiden kuvittelin olevan jotenkin "must" ensi kesänä, jotain peruskuteita jotka näyttäisivät hyvältä mihin tahansa yhdistettynä. Mutta sovituskopissa heräsin taas todellisuuteen: ensinnäkin, tällaisia ihmevaatteita ei ole niin helppo löytää kuin kuvittelisi. Toiseksi, ei ole koskaan  hyvä idea yrittää tykätä jostain vatteesta jos se ei ole ihan täysin oman tyylinen. Ei niitä "kyllä mä opin tästä tykkäämään" kuteita tule pidettyä. Vielä kolmanneksi sain karun muistutuksen siitä, että jos ei ole pitkä ja hoikka, niin monetkaan rytkyt eivät näytä läheskään niin hyväktä kun niiden toivoisi näyttävän.

Kun on lupa ostaa vain tietyllä summalla, tulee oltua lähes ylikriittinen. Sovitin monia neulepaitoja, jotka oliat juuri sellaisia joita tykkään käyttää paljon, mutta aina niista tuntui puuttuvan "se jokin"; ne ihastuttivat mutta eivät saaneet rakastumaan. Jos en olisi lakossa, olisin varmasti ostanut ne kaikki, mutta nyt ne eivät olleet tarpeeksi erikoisia jotta käyttäisin tämän spesiaalimahdollisuuden niihin.

Loppujen lopuksi kävelin kaupasta mukanani ainoastaan kauan himoitsemani hopeamaalattu neulepaita. Sekään ei tuonut niin suurta nautintoa kuin olisin kuvitellut. Jännä, että kun jotain asiaa haluaa todella kauan, niin mielikuva sen tuomasta nautinnosta on suurempi kuin sitten se todelline  ilo. Kuin herkkulakon päättyessä: suklaa ei sitten olekaan niin taivaallista kuin oli koko lakon ajan muistellut. Tunnistatteko ilmiön?

Voi olla, että käytän loppusumman alusvaatteisiin (minne kaikki sukat aina katoaa??) tai uusiin treenikuteisiin.  Koska -kaikesta huolimatta- tuo ostostelu tuntui tässä yhteydessä kuitenkin hieman itsensäpettämiseltä, enkä voinut oikein hyvällä omallatunnolla siitä nautiskella.

Koettelemus

Minulla on ollut tapana -lakostani huolimatta- käydä pyörimässä kaupoissa, lähinnä hakemassa ideoita ja ihailemassa vaatteita. Alussa koin sydäntä riipivää tuskaa jokaisen ihanan rytkyn kohdalla, mutta pikkuhiljaa on ruvennut helpottamaan. Olen alkanut hyväksyä tilanteeni. Sekin auttanee, että olen lopettanut vaatteiden sovittelun. Vaikkakin, joskus on ollut hyvä sovittaa jotain himoitsemaansa vaatetta ja huomata ettei se olisi edes sopinut minulle.

Luulin tosiaan pahimman olevan jo takana, ja kerkesin tänään pienesti tuntea jo ylpeyttä siitä kuinka suhtvaivattomasti tähän hyväksynnän tilaan olin päässyt. Tämän kunniaksi päätin pyörähtää H&M:llä katselemassa kevätvaatteita, mikä osoittautui ISOKSI virheeksi.

Miksi, oi MIKSI hemarilla pitää olla alet??

Ja miksi minun oli pakko kiusata itseäni käymällä kaikki ale-rekit läpi? Olisin löytänyt kassikaupalla ihanaa ostettavaa. Kaikkein pahinta oli, että lastenosastolla oli kauan himoitsemani metallimaalattu neulepaita. 

Kympillä.

Minun koossani.

Ja monessa eri värissä. 

Romahdin täysin.

Hetken jo harkitsin ihan tosissani huijaamista, mutta kun olen täälläkin jo kirjoittanut ettei minulla kyseistä vaatekappaletta ole, niin kaikki kaverini tietävät sen. Olisin paljastunut siis samantien, ja lisäksi en varmaan olisi saanut edes nautittua siitä koska olisin ollut itseeni niin pettynyt.

Keräsin vaatteita jotka olisin halunnut lunastaa., ja menin niiden kanssa sovituskoppiin. Siellä istuin hetken niitä katselemassa ja nyyhkyttelemässä. Sitten kokosin itseni, surumielisenä hyvästelin kangaspalat jotka eivät tulisi koskaan pääsemään päälleni, ja vein kaikki takaisin.

Olin selvinnyt pahimmasta koettelemuksestani tähän asti, mutta en tuntenut yhtään ylpeyttä tai iloa. Päinvastoin. Lohdutukseksi oli sitten pakko ostaa pari pakettia tekoripsiä (3paria/paketti, euron satsi), ja sormikkaat. Ne olivat kylläkin aika rumat, mutta olen ihan mahdoton hanskojen kanssa. Hävitän syksyisin aina kolmisen paria, kunnes kyllästyn ja kuljen lopputalven sitten ilman lapasia. Niinpä jos jostain halvalla löydän niin ostan, ulkonäöstä kummemmin välittämättä.

H&M -paketti!

Tilasin joulun jälkeen H&M:n verkkokaupasta ison määrän alevaatetta. Jossain kuitenkin sattui moka, eikä pakettia näkynyt tai kuulunut. Monen puhelun ja kyselyn jälkeen saapui postista ilmoitus, noin puolitoista kuukautta tilauksen jälkeen. Kävin noutamassa paketin iloisen jännityneenä -enhän enää muistanut mitä se sisälsikään- mutta samalla löysin itseni vaikeaimmasta tilanteesta tähän asti.

Olin tilannut vaatteet ennen lakon alkamista, mutta ne saapuivat kuitenkin taistelun ollessa jo täydessä vauhdissa. Sovitin vaattet läpi, pakkasin takaisin laatikkoon ja jätin tuolille odottamaan. Usean päivän paketti nökötti tuolilla koskemattomana. Mielessä se oli kuitenkin; oli hankalaa päättää, antaako itselle lupa pitää vaatteet, vai lähettääkö kaikki takaisin.

Loppujen lopuksi perustelin itselleni, että vaatteethan oli ostettu periaatteessa ennen lakon aloittamista, ne vaan sattuivat saapumaan sen aikana. Näin siis vaatekaappini sai täytettä ruskeista tekonahkahousuista, oransseista sammareista, parista perusmekosta (musta sekä mustakulta), pirtsakan oranssista neuletakista, sinivalkoraidallisesta kauluspaidasta sekä pitsireunaisesta puuvillapaidasta.

Voi olla, etten olisi pitänyt kaikkia luettelemiani vaatteita jos en olisi muuten ollut ostokiellossa. Huumaantuneena siitä että oikeasti sain jotain uutta en ollut niin kriittinen kuin normaalissa tilanteessa olisin saattanut olla.
Toinen ostopäätökseeni vaikuttava asia oli, että kaikki vaatteet olivat ihan älyttömän halpoja. "Ei se haittaa jos ei hirveesti tuu piettyä, se maksaa vaan kolme euroo" -ajattelu lienee jokaiselle naiselle tuttu.

Koko paketin sisältöä en kuitenkaan pitänyt, vaikka pakko myöntää että, mieli teki. Kaikki käyttöön päätyvät vaatteet hyväksytin kahdella makutuomarilla, ja kaappiin pääsy vaati kolme hyväksyvää tuomiota. Takaisin lähti noin kolmenkympin arvosta tavaraa, ja ostokseni taas maksoivat jokusen päälle parikymppiä.

Tällaisten yllätysten saaminen on mukavan piristävää, mutta oletettavasti tämä tapahtuma jää kertaluontoiseksi... Mistähän sitä seuraavaksi keksisi piristystä? :)



Kaikki kuvat www.hm.com