Pelissä

Viime tiistaiaamuna hostmamani soitti kysyäkseen haluaisinko ylimääräisen lipun illan Ranska-Suomi jalkapallo-otteluun. Fudis ei minua kyllä kiinnosta pätkääkään, mutta tottakai hyväksyin tarjouksen. Käytän aina kaikki tilaisuudet tunkea naamaan meikkiä kolmen edestä ja pukeutua edes jotenkin over-the-top!

Töiden jälkeen, kun oli meikit ja rekvisiitat kondiksessa, metroilin Stad De Francelle. Peli oli jo alkanut, ja vähän oli nolo tunkea sinne keskelle riviä ja hyppyyttää kaikkia ihmisiä. Hupssori. Ainakin tulin huomatuksi, hah hah.
Ensimmäisen puoliajan lähinnä tekstasin ja soittelin ihmisille: muille suomineidoille että missä ovat, ja kavereille sekä perheelle "ette muuten usko missä meitsi on"-viestejä. Ihan nolottaa myöntää, ettei minulla ollut hajuakaan edes että kauanko joku jalkapallomatsi kestää. Onneksi oli veli joka puhelimitse kertoi kaikki tarvittavat faktat:)

Olisin halunnut karata väliajalla Suomikatsomoon (joka oli jossain hattuhyllyllä), mutta stadionia ei päässytkään kiertämään ympäri, joten "tyydyin" seuraamaan peliä paikaltani riviltä 15 (pystyin kuulemaan tumahdukset kun pelaajat potkivat palloa, tosi kurja paikka siis olikin!). Pelihän oli itsessään ihan p*ska, mutta minäkin pääsin lopulta tunnelmaan ja fiilikseen mukaan! Takanani istui myös hyvin hauska amerikkalaiskundi, jonka kommenteille kikattelin koko matsin ajan. Liekkö kundi tajunnut edes itse hauskuuttaneensa kaikkia lähellä istuviaan.

Jos joku ei tiennyt niin Suomi hävisi 3-0. Mutta ei ollut ainakaan minun kannustuksesta kiinni!

Olihan se kokemuksena tosi kiva nähdä joku livepeli isolla stadionilla, mutta kyllä se viimevuotinen Lady Gagan keikka samaisessa mestassa vei voiton ihan heittämällä. Parasta illassa olivatkin ehkä jälkipelit, eli se kun mentiin tytsyjen kanssa pelin jälkeen istuskelemaan ja pohtimaan, kummatko olivat kuumempia: Suomen vai Ranskan pelaajat.

Muotitietoinen(?)

Taas postaus joka on vain viikkoja täällä roikkunut luonnoksena, laiskuuden sekä koneongelmien takia! Nyt olen muutenkin Suomessa, eikä täällä jaksa pahemmin bloggailla. Kerron kuitenkin kuulumisia sitten taas kun on fiiliksiä siihen. Tässä kuitenkin hetkeksi takaisin Pariisin kaduille.

Kevään aikana huomasin yhä useammin suustani lipsahtavan että jokin on nyt tosi "in" tai muodissa. Oikeastaan tämä on ihan hassua, koska en ole koskaan varsinaisesti seurannut muotia tai välittänyt siitä. Syytänkin tästä suurelta osin Pariisia. Luen paljon muotilehtiä (niinkuin kielenopiskelumielessä, plus ne ovat halpoja!), joten kai sieltä tarttuu jotain tietoakin. Toisekseen, tämän kaupungin kaduilla näkyy melko selkeästi trendien muutokset. Luultavasti tämä uusi "muotitietoisuuteni" onkin syntynyt ihan vain huomioimalla mitä ihmisillä on päällä.

No mikä Pariisin katumuodin mukaan on sitten juuri nyt (ok, 3 viikkoo sitten kun viimeksi siellä olin) pinnalla?

Kiilakorot
Erityisesti sandaaleina, puu- tai korkkipohjalla. Ihanaaihanaaihanaa, olen aaaaina rakastanut kiilakorkoja, ja Suomessa minulla onkin yhdet (tai parit?) tosi söpöt korkkipohjaiset! Kiiloissa on myös se kiva, että niissä voi korkoa olla vaikka miten paljon, ja silti kävely on mahdollista!

Paljon näkee kengissä myös läpinäkyviä akryylikorkoja; sekä kiilana että tolppana. Tosi mageen näköiset, halpismerkeistä ainakin New Lookilla on näitä valikoimissaan.


Farkkushortsit
..ja leikattuna ja revittynä, tietenkin. Joko löysänä, tai tiukkana ja korkeavyötäröisenä, mutta ei missään nimessä persposket paljastavassa mitassa (mihin epäilen suomessa todennäköisesti törmääväni valitettavan paljon). Kaupoissa näkyy jonkin verran niitti-, pitsi- tai strassikoristeltuja versioita, mutta Pariisitar valitsee jalkaansa sen hillitymmän farkun, ilman kummempia krumeluureja. Koristeet kuuluvat viime kesään. Hipsterit varmistavat, että merkkinä on Levis. Free'P'Stareista muunmuassa löytää vitosella valmiiksi leikattuja (ja usein kulutettuja) shortseja femmalla.

Paksut kulmakarvat
Tänä kesänä saa olla näyttävät kulmat! Trendi sanoi että Cara Delevigne -kulmat, mutta minä sanon että Sini Sabotage -kulmat! Ja kesäkuumalla, kun ei aina jaksa meikata niin huolella, niin paljon ilmettä antaa jo kun on näyttävät kulmat ja vaikka sipaisu huulipunaa (pinkki, fuksia tai vaalean violetti!). Minäkin oon harjotellut laittamaan vähän enemmän väriä karvoihini, ja itseasiassa tykkään tästä tositosi paljon. Vaikkakin, minusta on tulossa kulmakarvafriikki: istun tihrustamassa hajakarvoja pinsetit kädessä melkein joka päivä!

Jossain vaiheessa heiluin myös noin viikon sinisissä kulmissa, kun mätsäsin ne tukkaan. Edelleenkään en ole ihan  varma toimiko...

Läpinäkyvät paidat
Vielä syksyllä ruotsalaiselle ystävälleni ihmiset huomauttelivat, että "pue päälle!" kun hän kulki pitsipaidassa tai ohuessa sifonkitopissa vain rintsikat tai bandeau alla. Nyt täälläkin on opittu että se on okei.

Maxihameet
Mekotkin on edelleen ihan jees, mutta enemmän näkyy hameita. Erityisesti semmoisena yksinkertaisena trikooversiona. Itse en lämpene. Opettelen vasta näitä mekkoja.

Sivusänki
Tätä on kavereiden kanssa ihmetelty: mikä ihme toinen tuleminen tällä tukkatyylillä nyt on?? Pari vuotta sittenhän kaikki tuntuivat ajelevan toisen sivun hiuksistaan, ja nyt niitä on taas alkanut näkyä useampi päivässä!

Lenkkarit
Tämä alkoi syksyllä, ja vahvasti jatkuu edelleen: arkiasuun (oli sitten mekko, shortsit, maxihame tai mikä vain) yhdistetään lenkkarit. Mielellään tosi värikkäät ja huomiotaherättävät. Ja pakko myöntää: hitsin mukava on koko päivä olla lenkkitossut jalassa, kun vertaa johonkin täysin lätysköihin consseihin vaikka. (yhden päivän siis koklasin. Hölmöltä tuntui, ja juntilta.)

Lenkkarit jalassa on aktiivinen fiilis ja haluaa vaan hyppiä ja pomppia ja juosta!

Lippikset
Olen rakastunut. Haluan olla koko kesän joku cappi päässä.

Näin jälkikommenttina, pakko myöntää, että eivät nämä Kuopion kaduilla läheskään yhtä selkeästi tule esille. Näin kauniisti muotoiltuna...

Hirveesti vaan hiuskuvia, osa 2

Lisää ihania iLuuriselfieitä, ja höpötystä hiusten elämästä viime aikoina:

Jotta sain kaksivärisyyttä peittoon, heitin lilahtavan-pinkin päähän.

Ei kestänyt kauaa, ja edelleen violetti puski latvoista sinisenä.

Laitoin siis liilemman seoksen. (Mikähän juttu mulla on ollut tuommoisiin donitsinutturoihin??)

Kun se haalistui, oli vuorossa pinkki-violetti -raidoitettu pää. Kerrankin jaksoin vaivalla ja osioissa värjätä!

Kunnon My Little Pony-tukka! Tää oli iiiii-ha-hana <3

...ainakin niin kauan kun iloa kesti.

Väriä fressintämään laitoin erittäin laimennettu violetti, ja yhtäkkiä pää olikin melkein sininen.

Ja haalistuessaan tukka vaan jatkoi sinertymistään. Vähän puski liiloina raitoina ne osiot, jotka olivat olleet pinkkejä.

Joten, sininen tukka tuli ihan kuin vahingossa! Kauan mietin, että miksi violetti haalistuu siniseksi, kunnes hiffasin: hopeashampooni on ihan myrkynsinistä, ja aivan satavarmasti siis myös värjää. Varsinkin kun annan sen aika usein muhitella päässäni minuutin, pari.

Hirveesti vaan hiuskuvia

Hiusmuistelua huhti-toukokuulta:

Ennen synttäreitä värjäsin pinkillä, ja latvat voimakkaalla violetilla (joka sinertää kuvissa vähän liikaa).

Ei mennyt kahtakaan viikkoa kun väri oli ihan haalistunut ja latvat oikeasti siniset.

Koetin tasoittaa väriä heittämällä kokotukkaan lisää pinkkiä, mutta paistoihan se violetti latvoista vielä.

.....mutta haalistui aika kivaksi!

Aika pian, kun en keksinyt miten värjäisin, oli tukka aivan järkky: ei oikein minkään värinen, mutta silti monivärinen.

Näin nopsakkaan haalistuvan värin kanssa ei tule tylsää: koko tämä kavalkadi kerettiin käydä läpi kuudessa viikossa. Joku päivä piakkoin tulee toinen samanmoinen postaus, siitä että kuinka sitten päästiin siihen siniseen.

Jotain sinistä

Mustan jälkeen sininen on yksi lempiväreistäni. Taisiis, yksi ainoista väreistä joita siedän päälläni. Varsinkin mustaan yhdistettynä sininen on tosijees. Ja sinisestä silmämeikistä olen aina tykännyt, ainakin tapauksissa joissa sen käyttäjä onnistuu välttämään karmean kasariefektin.

Free'P'Starin eurolaarista löytyi ennen joulua sinimustaruudullinen, yli-iso kauluspaita, josta on tullut ihan lempparivaate.

Mekko Nizzasta // Tuubihuivi Gina Tricot // Paita ja pitkä bleiseri Free'P'Star

Voisin harjoitella olemaan puhumatta ja säheltämättä kaikkea kun joku yrittää minua kuvata, niin saattaisi tulla edes suht siedettäviä ilmeitä joskus.

Hiukset ennen kuin menin ulos ja sade ne lyssäytti (kuten ylemmistä kuvista näkee).

Sinistä silmissäkin.

Halloween!

Halloweenista on jo aikaa, mutta en aimmin saanut aikaiseksi postata siitä, niin teen sen näin vähän jälkijunassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiksni?

Itse en ole oikeastaan aiemmin kyseistä juhlaa viettänyt, mutta koska ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä joille Halloween on iso juttu ja pukeutuminen pitkä perinne, laitoimme mekin tyttöporukalla naamiaisasut päälle ja maskit naamaan ja lähdimme ulos! Ja tietenkin silloin kuun viimeinen päivä, ei mitään ennakko- tai jälkijuhlia viikonloppuna.

Päädyin vampyyriasuun, koska en halunnut jenkkiensöpöstelymeininkiä,
mutten ihan olla kuolleennäköinen zombikaan, kuten ranskassa useat.

Valitettavasti en omista kameraa, joten kaikki kuvat ovat kökköä laatua iPhone.

Mokasin vähän, kun en tajunnut että lapsillahan on tuolla viikolla loma, ja minun täytyi olla 13h päivässä töissä! Olin jättänyt meikkien ja torahampaiden oston viimetippaan, enkä sitten ehtinytkään kauppaan. Onneks oon hirrrveeen näppärä, ja osasin askarrella toooosi hienot hampaat tekokynsistä! Pakko sanoa että yllättävän hyvin ne kyllä pysyivät koko illan menossa mukana, vaikka mukavuus- ja ulkonäköasioissa olisi ollut vielä parantamisen varaa.

Though Halloween was a few weeks ago, I wanted to do a post about it. Better late than never, eh?
It was the first time I dressed up for Halloween, and it was so much fun! But it was a shame I didn't have the time to buy fangs, but I made my own from false nails :D Actually these DIY vampire fangs stayed on much better I even wished, and I was really surprised I didn't loose them during the night.

Asenne (ongelmia?)

Mulla on ihan maailman paras isosisko. Sen nimi on Wilma.

Wilma on elämässään kokenut ja tehnyt jos jonkinmoista, välillä aivan uskomattomiakin asioita. Ja joka tilanteesta selvinnyt voittajana ulos! Olen aina ihaillut siskoni väsymättömyyttä ja loppumatonta intoa asioihin, sekä erityisesti hänen kykyään nähdä elämä ihan omasta vinkkelistään. Wilma ei häpeile tai nöyristele, ja silti hän on uskomattoman nöyrä, avulias ja kiitollinen kaikesta mitä hän on elämässään saanut.

Kun mulla on joku kinkkinen tilanne, niin en mieti että mitähän Chuck Norris tekisi, vaan mitähän Wilma tekisi? Niinpä, kun lauantaina, erittäin väsyttävän  ja rasittavan viikon jälkeen olin taas menossa puhelinoperaattoriliikkeeseen sekä kuntosalijäsenyyttä kyselemään (ensin mainitussa mestassa olisiko ollut kuudes kerta, ja toiseksi mainitussa neljäs), eikä olisi lainkaan huvittanut koko touhu, ajattelin Wilmaa.
En antanut itseni lannistua, vaan laittauduin huolella (laittautuneena kaikki on vaan jotenkin helpompaa), maalasin sotamaalaukset ja valmistauduin henkisesti taisteluun.

Päälle valikoitui Betty Boop-paita, koska Wilma on aina ollut hahmon fani.
Ihan vaan ettei asenne päivän aikana pääsisi unohtumaan.

 Ja voin kertoa, että kannatti! Koko päivä taas meni eri paikoissa palloillessa, ja ei, minulla ei vieläkään ole ranskalaista puhelinliittymää, mutta asiat sujuivat jotenkin yllättävän vähällä väännöllä tuolloin. Ehkä kaikki ongelmat ja vaikeat patonkipäät väistivät ihan suosiolla kun näkivät, että nyt oon tosissani. Ja salijäsenyyden sain itselleni neuvoteltua,  vaikka kaikkia tarvittavia asioita ei nyt mukana ollutkaan, ja suomalainen pankkikortti ei meinannut kelvata.

Nämä sormukset on aiemmista postauksista jääneet pois, mutta ovat siis uusia ostoksia Claire´sista. Näköjään olen alkanut jumbokokoisten sormusten sijaan suosia nyt pienempiä ja sirompia. Ranskan vaikutusta...?

Ja kuka muuten sanoi ettei silmiä ja huulia saa korostaa yhtäaikaa? Tasan saa jos huvittaa.

If  Taylor Momsen can work it, so can I.

Ei sitä auta jäädä kotiin itkemään kun asiat on vaikeita, vaan pakko on tarttua härkää sarvista ja lähteä rämpimään byrokratiaviidakkoon. Mutta uuden asenteen olen nyt löytänyt:

Kun Ranska potkii päähän, niin minähän potkin takaisin.
Ja maiharit jalassa.

Taylorin kuva frappelattes.com

Lady Gaga!

Viime lauantaina Lady Gaga esiintyi Pariisissa Stad de Francella 75 000:lle ihmiselle, ja minä olin yksi heistä!
Koko juttu oli aika extempore, mutta siksi ehkä niin mahtis. <3 Vaikka voisinkin kirjoittaa useamman postauksen siitä, kuinka huikea konsertti oli, niin jätän nyt kuitenkin sen suuremmin hehkuttamatta.Tyydyn vain sanomaan, että aivan mahtava nainen se on, ja eräs mieleenpainuvimmista illoista tähän asti.

Takki Mango/ Mekko Gina Tricot /Verkkopaita Pimkie/ Verkkosukkikset H&M

Koska kyseessä oli kuitenkin Gaga, niin oli pakko pistää päälle jotain tavallisesta poikkeavaa! Koska tiesin, ettei konserttikamuni ole yhtä räiskyvä pukeutuja kuin minä, niin en mitään ihan kauhean hurjaa viitsinyt pukea. Okei, taas myös vaatekaappini sisällön rajallisuus tuli tässä esille. Verkkosukkahousut oli must, ja leopardimekko oli niiin täydellinen uusien kiilakorkojeni kanssa, että halusin sen laittaa. Mutta jotten olisi näyttänyt liian paljaalle, niin jotain piti sen kanssa. Törmäsin sitten Pimkiessä mustaan verkkoneulepaitaan, ja yön yli mietittyäni kävin sen hakemassa. Vaikka oli se minun makuuni hieman kallis, alennuksessa -40% ja hintaa taisi jäädä joku noin 16e.

Julian kanssa jonottelemassa.

Menimme konserttipaikalle joku kolmisen tuntia ennen ovien avaamista, koska halusimme päästä mahdollisimman lähelle lavaa! Olimmekin about 35-40m lavasta, eli aivan huikean lähellä. Itse esiintyjästä en ottanut yhtään kuvaa, niistä olisi kuitenkin tullut uskomattoman huonoja, ja halusin hyvän kuvan metsästämisen sijaan keskittyä nauttimaan täysillä showsta.

Voi olla että olen hieman liikaa katsellut Petriluden videoita, koska mua kauheasti kiehtoo drag-tyylinen meikki. Tuumattiinkin, että mun olis pitänyt syntyä pojaksi, koska oisin niin awesome drag queen!:D Silloin saisi ainakin luvalla olla ihan over the top.

Teeth, koska monster.

Koska olen pituutta tappi (161cm), niin nähdäkseni lavalle tarvitsin hieman apua. Illan aikana kehittyikin viha-rakkaus-suhde kyseisiin kenkiin; ne mahdollistivat sen, että näin jotain, mutta samalla viisi tuntia koroilla seisomista -paikallaan- oli aivan täyttä tuskaa. Kaiken muun hyvän lisäksihän kengät ovat kokoa 36 (tai jopa 35?), eli koon liian pienet minulle! Mutta koska sain ne kaupassa tungettua jalkaani, niin ostin ne. "Kyllä ne sen verran venyy", ajattelin...

Onneksi olin fiksu ja otin ballerinat mukaan! Heti keikan loputtua vaihdoin mataliin kenkiin.

Olisi ollut ihanaa, jos olisi ollut oikeasti aikaa valmistautua konserttiin ja miettiä joku lookki. Upeita Gaga-kopioita ja muita rohkeita tyylejä konsertissa näkyikin, yllättävän vähän tosin. Suosittua oli ainakin maalata naama pääkallotyyppisesti, niinkuin Born this way -videolla.
Onhan tämmöiset ihan erityisiä juttuja, vähän once in a lifetime tilaisuus revitellä. Siksi harmittaa, ettei ollut enempää aikaa tälläytyä ja miettiä vaatteitä. Nyt jäi esim paws kokonaan laittamatta! Noh, maybe next time then;)

(Taas) uutta vaatetta

Olin perjantaina kiertelemässä kauppoja (nyt iha jopa olin etsimässä jotain!), ja yllättäen sitten myös shoppailin jotakin. Tällä kertaa olin Rue De Rivolilla, joka on iso ostoskatu monine erilaisine kauppoineen.

Claire´silta nappasin mukaani kasvonaamion (1e), toisen glitterluomivärin (kultamusta, 1e), luomiväripaletin (2e) sekä leopardikuvisabluunan (1e). En tiedä mitä sillä teen, mutta eiköhän sille joskus käyttöä löydy!

Punainen pitsitoppi Believestä, 5e.

Valkoinen pajettipaita 5e Believestä. Siinä oli ihanaa hyttysverkkomatskua hihatkin (tosi 2000-luvun alkua!), mutta leikkasin ne pois ja sain oikein kivan topin:) Musta bleiseri  Jennyferistä, 14,99! Bleisereitä harvoin löytää noin halvalla, ja tämä oli kiva kun vähän paksumpi.

Mustat pussishortsit vyöllä, myös Jennyferistä, 6,99.

Olenko linkannut Jennyferiä tänne aiemmin? No olin eli en, niin nettikauppaan pääsee tutustumaan tästä. Jennyfer kuuluu ihan lempparikauppoihini Ranskassa, en malta odottaa soldesien alkua!

Huulipuna-aika

Kevät jo hieman antaa lupauksia tulostaan, mutta lumet ovat edelleen maassa ja lämpötilakin usein pakkasen puolella. Vielä saa siis hetken nautiskella viipyilevästä talvesta ja lemppari neulepaidoista, villasukkien puristuksesta saappaissa sekä kadonneista lapasista.

Mielestäni tänä vuodenaikana tummat huulet näyttävät erityisen hyvältä. Jo toista vuotta putkeen, kevätauringon ilmestyessä herättelemään luontoa, on myös huulilleni ilmestynyt tumma, luumunpunainen väri. 

Erityisen hyvältä punaiset huulet näyttävätkin mielestäni vaaleaa ihoa vasten. Huulipunalla on myös helppo

saada nopeasti laitetumpi ilme. Arkikäytössä ei välttämättä muuta meikkiä paljon kaipaakaan: puuteria, hieman poskipunaa ja vähän vahvistusta kulmiin. Jos tuntuu oudolta olla ilman ripsiväriä niin senkin voi lisätä, mutta itse en useinkaan jaksa (lue: kerkeä) sitä silmiini suhertaa, eikä mielestäni kaipaakaan, varsinkin jos on lasit raamittamassa kasvoja.

Tumma punainen ja valkoinen lumi ovat ihana yhdistelmä kevätauringon valossa, ja yhdistettynä vielä mustaan niin väriskaala on kuin Lumikista. Pian pisamat valtaavat nenänpään, kasvot alkavat saada auringosta hieman ihmismäisemmän värin ja tekee mieli pukeutua valoisampiin vaatteisiin. Silloin on tummien huulten aika jo ohi, ja saadaankin alkaa nauttia ihan toisenlaisista meikeistä!