A perfect day

 Joskus, aina välillä, joku päivä on vain ihan täydellinen.

Minulla oli toissa viikolla yksi tällainen.

Aamulla heräsin aikaiseen (okei, minun aikataulullani aikaiseen), söin rauhassa aamupalan, laittaiduin kuunnellen hyvää musiikkia ja nautiskellen Dunkin Donutsin french vanilla -kahvista, nam. Menin uuden kamulini kanssa ensin Les Maraisiin shoppailemaan (hänelle metsästimme korkkareita ja minulle asua siskon rippijuhliin), ja kun olimme löytäneet haluamamme, käpsyttelimme Seinen vartta lounaspanineille st. Micheliin.

Oli aurinkoinen päivä ja Pariisi oli huumaavan kaunis. Tekee välillä hyvää hengailla vasta tänne muuttaneiden kanssa, asiat näkee taas uusin silmin ja herää aina hetkittäin muistamaan, kuinka mielettömän upeassa kaupungissa saa elää.

Paniinikojun nainen oli aivan ihana, hän sääti sataa tilausta yhtä aikaa jo unohteli jatkuvaan mitä oli kellekkin, mutta kukaan ei hermostunut koska nainen oli itse niin puuhakas ja hyväntuulinen, sekä tietenkin äärettömän kohtelias kaikille. Ennen kuin kerkesin edes tilata hän kovaan ääneen ihasteli kuinka ihastuttavan kaunis minä tänään olin, mistä luonnollisesti tulee aina hyvä mieli. Saattoi olla että posket kyllä punoittivat takin kanssa kilpaa kun koko takanamme oleva ihmisjoukkio (mikä siis ajoi "jonon" virkaa) kääntyi hymyillen katsomaan minua. Ja siinä sitten piti murteellisella ranskallani kertoa tälle vielä voimakkaamman aksentin omaavalle panininaiselle millä täytteillä leipäni haluaisin.

Pieni kohtaaminen, joka kuitenkin edelleen hymyilyttää. Ja kun panini juomineen on vain 3e, ei itketänyt pikniklounaan hintakaan.

Mekko joskus femmalla Hemarin alesta, samoin laukku, kengät vitosella katukojusta,  hattu ja jakku euron löytöjä Free'P'Starista.

Iltapäivällä kahvittelin yhden lähimmän ystäväni kanssa. Emme olleet nähneet aivan liian pitkään aikaan, ja oli ihan pakahduttavan ihanaa jakaa kuulumisia! Tajusin, että vaikka olen huikean innoissani kaikista uusista kamuleistani, on se kuitenkin aivan erilaista olla jonkun kanssa, kenet oikeasti tuntee: niin rentoa ja helppoa, voi olla täysin aidosti oma itsensä eikä asioita tarvitse selitellä.

Työpäivä taas oli melkoisen kaaokseinen! Lapsilla oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä aktiviteetteja torstai-iltapäivänä, ja tottakai piti hieman eksyä etsiessämme oikeaa paikkaa. Olimme myöhässä, eikä ollut ihan oikeita varusteitakaan messissä. Tarkasta suunnittelusta huolimatta olimme myös vähänniinkuin unohtaneet yhden lapsen, ja sitten hän kotoa soitteli että missäs kaikki ovat. Minulla loppui puhelimesta akku, ja hostisä neuvoi bussipysäkin väärin, joten takaisintulokin oli pientä harhailua.

Illallinen oli ihan aikataulusta myöhässä, ruoka paloi kun kaikki omissa kiireissään olettivat jonkun muun sen hoitavan, lasten läksyt olivat tekemättä ja hostmama oli ollut vanhempainillassa tuntia liian aikaisin.

Mutta kun kaikki vihdoin istahdimme illallispöytään, avattiin pullo viiniä ja naurettiin vain koko päivälle. Syötiin palanutta pizzaa ja jaettiin kommelluksia, kaikki olivat loppujen lopuksi hyvin väsyneitä mutta silti niin kovin onnellisia.

Itselläni kupli vielä mahassa jännitys tulevasta Suomi-viikonlopusta ja rinnassa läkehti lämpö kaikesta ihanasta mitä päivä oli pitänyt sisällään. Tuollaisina hetkinä sitä katsoo ympärilleen ja osaa kerrankin olla ylpeä kaikista valinnoista mitä on elämässään tehnyt. Tuntee, että jopa kaikki [lukuisat] virheet oli tarkoitettu tapahtuvaksi, koska kaikki aiemmat tienhaarat ovat johtaneet sinut juuri tähän hetkeen, tehneet juuri sen ihmisen joka olet, ja opettaneet sinua arvostamaan sitä, mitä nyt on.

Ei osaa harmitella mitään, koska päivä -olisi se ollut ihan minkä muun lainen tahansa- ei olisi mitenkään voinut olla yhtään parempi kuin se oli.

Max it!

Olen aina väittnyt ettei maksimekko toimi jossei ole joko pitkä ja laiha, pieni ja hyvin siro, tai raskaana. Uhmasin kuitenkin tätä omaa mielipidettäni ja verhosin itseni Free'P'Starista eurolla löytämääni mustaan maksiin.

Myös valkoinen hörsylä mekon kanssa samasta paikasta eurolla. Ja huom! Minulla on ballerinat jalassa! Ei nää usein.

Tuota omaa mekkoani hieman keventää tuo helman pitsi, eikä asu ehkä niin paljon lyhennä kun nilkat vähän sieltä vilkkavat. Toimiiko vaiko eikö? Ihanan helppo ja vilpoisa tuommoinen mekko ainakin on!

Tukkaakaan ei voi muuten enää sanoa edes hyvällä tahdolla vaaleanpunaiseksi, vaan se on suht sinertävä. Piakkoin tulossa stooria siitä, miten tähän on päädytty.

Ihanat maanantait

Olenko jotenkin outo, kun tykkään yleensä maanantaista? Maanantaisin on yleensä huikea viikonloppu -jopa viikko!-takana, ja uusi mahdollisuuksia täynnä. Mulle maanantait eivät ole ilkeitä, vaan ottavat yleensä erittäinkin lempeästi ja hyväillen vastaan.

Eilenkin nukuin myöhään, heräsin siihen kun aurinko kutitteli nenää ja laittoi aivastamaan. Fiilistelin uutta tukkaa (pää on nyt vähän enemmän lilaan menevä!!) sekä uusia vaatteita, jotka kaverilleni eivät mahtuneet mukaan suomeen, ja ovat näin siis minulla lainassa. Oli söpöolo ja kesäfiilis, niinpä päälle valikoitui ihana kukkahömpötysmekko, joka mätsäs vielä ihan täydellisesti tukkaan.

Angry Birdsit bailaa

Lauantaina juhlistettiin sitä, kun Tytöstä 8v tuli Tyttö 9v! Bileet oli teemalla Ängriböörds, ja tehtiin kaikkea mukavaa: koristeltiin pop- sekä cupcakeseja, oli aarteen-etsintää, kasvomaalausta, hiusglitteriä, tähtisädetikkuja, teeman mukaisia tatuointeja ja (mun lemppari!) kumiankkojen ongintaa!

En löytänyt mitään angry birds-asua tai vaatetta, joten tyydyin paljettimekkoon ja mustaan bleiseriin. Alimmassa kuvassa oma vihainen lintu imitaationi, kjiaaaaah!

Ai hitsi mä tykkään synttäreistä, ei haittaa vaikka olikin koko lauantai "töitä". Kuukausi niin olisi omatkin, mitähän kivvaa sitä keksisi...?

Ankara vaatekriisi

Loppuviikosta hostperheelläni oli juhlat, ja erinäisten seikkojen takia halusin olla erityisen edustava kyseisessä tilaisuudessa. Pieni tarkastelu kuitenkin todisti, etten omistanut mitään tarpeeksi siistiä ja kivaa mekkoa, ja veetikriisi oli valmis! Edellisenä päivänä meinasin hieman panikoitua, ja mainitsin murheestani päivällispöydässä. "Kenkiä kyllä olisi, mutta harmi kun pelkkiin kenkiin ei voi pukeutua" -kommentti sai keskustelun ihan väärille urille (ideasta innostuttiin hieman liikaakin!), enkä saanut mitään avustusvinkkiä siihen, minkä tyyppistä rytkyä pitäisi päälle vetäistä.

Perjantaina-aamuna siis Rue de Rivolille ja Jennyferiin. Shopping aikaa oli noin tunti, joten koko homma oli hoidettava supertehokkaasti, enkä voinut kuin toivoa että kyseisestä kaupasta löytyisi sopiva asu; huokeaan hintaan tietenkin myös. Mekko löytyikin, mutta varalla mukana olleista kahdesta kenkäparista kummatkaan eivät sopineet sen kanssa. Joten voi harmi, ihan pakko oli suunnata Les Hallesin New Lookkiin kenkien toivossa. Kengätkin löytyi, tosin, koska kannatan aina absoluuttista rehellisyyttä, niin joudun myöntämään, että rikoin hartaudella tehdyn uudenvuodenlupaukseni: ostin koon liian isot korkkarit.
Mutta -seliseli- kyseessä oli hätätilanne.

Mekko Jennyfer // Kaula- ja rannekoru H&M

Muuten mekko oli aivan huikea (maksoikin vain vähän päälle 7euroa), mutta sovitin sitä kuvissakin olevan korun kanssa, enkä tajunnut etumuksen olevan suhteellisen.... antava. Koska en halunnut että tissini olisivat seuraavan viikon puheenaihe, piti sitten pitää sitä samaa korua illallakin.

Kengät New Look 15e.

Kengät olivat sellaiset, joihin en heti rakastunut, enkä olisi ostanut jos en olisi oikeasti tarvinnut. Mutta mitä pidempään noita on katsellut, niin sitä rakastuneempi alan olla. Mustat ja yksinkertaiset, mutta kuitenkin hieman vinkeät. Ja usein asioita, jotka ostaa tarpeeseen eikä ihastumisen vuoksi, tulee käytettyä loppujen lopuksi enemmän.

Joskus pitää saada olla prinsessa

Pidin keväällä prinsessasynttärit kun täytin kaksikymmentä. Kerroin niistä täällä.

Tyttö ei ole koskaan liian vanha olemaan prinsessa. Se tuli todistettua myös nyt kun hostperheen tyttö 5v piti synttärinsä samalla teemalla kuin minä aiemmin. Ihanaa että viisivuotiaat jaksaa innostua samoista asioista kun minä kolmatta kymmenettä käyvä. Tai toisinpäin se kai pitäisi ajatella.

Sai taas siis heilua päivän pinkissä ja kruunu päässä. Ihan mahtavuutta.

Pinkki glittermekko eurolla Free'P'Starista.

Huikeenihana sormus.
Ja kynnet tietty mätsätty mekkoon.

Aamulla vintagemarkkinoilla. Samat kuteet päällä, mutta
lookki silti enemmän homeless person kuin princess.

Every now and then it's good to have a day as a princess. My hostfamilys 5-year-old had her birthday, and of cource it was princess-themed! I finally got to wear this superpink, glittery dress I bought from vintage store Free'P'Star a couple of weeks ago (for 1e!!!). In my opinion a girl is never too old to walk around in a pink dress and with a crown on her head.

Nizzan ostoksia

Nizzassa on minusta kivempi shopata kuin Pariisissa! Kaikki on lähellä, ja näinollen helpommin löydettävissä. Nizzassa on myös mielestäni hintsusti halvempaa, ja teen aina hirmu kivoja löytöjä.

Violetit farkut olivat vintageliikkeestä, alun perin Bershkasta. Housut olivat minulle täydellisen kokoiset, ihana sattuma. Näissä on vaan supermatala vyötärö (muistatteko, niitä oli joskus reilu 5 vuotta sitten), ja hetki meni totutellessa. Maksoin housuista vitosen.

Vanhan kaupungin jostain pikkuputiikista tarttui taas mukaan musta neule, jossa hopeisia tähtiä. Tämä on kivasti hieman löysä, mutta ei liian teltta, ja hihat ovat kuitenkin kireät. Myös 5 euroa.

Jonkun rytkykaupan ulkokojusta ostin turkoosin mekon, metsänvihreän topin sekä armeijanvihreän mekon. (Kuvissa värit ovat kyllä ihan erejä kun luonnossa!) Huonolaatuisiahan nämä kaikki ovat, mutta maksoivat (nekin) vitosen kappale, että ei se haittaa joseivät kovin montaa käyttökertaa kestä.

Lisäksi ostin myös parit kengät, mutta ne ansaitsevat kyllä ihan omat postauksen! ;)

I just looooove to shop in Nice! Much more fun than in Paris -believe it or not. Here's some clothes I bought during my stay there.

Mekkomania

On ihan hassua, että minä, joka olen aina tuntenut oloni erittäin epämukavaksi mekoissa, käytän niitä nyt enemmän kuin mielelläni. Ilmeisesti vaati maan vaihtoa ja mukavuusalueelta ulos astumista jotta löysin itsestäni tämän mekkoja käyttävän puolen.

Pariisissa olon aikana mekkomääräni on lisääntynyt ainakin (näin nopeasti laskien) viidellä. Tässäpä uusimmat tulokkaat!

Yksi ja sama malli, kaksi eri väriä ja kuosia.

 

Tuota seepramekkoa ihailin jo kesällä, ja kun se nyt roikkui h&m:n alerekissä viiden euron hintalappu seuranaan, niin nappasin sen mukaani. Poikkeuksellisesti kylläkin sovituskopin kautta, sen verran epäröintiä kuitenkin oli ilmassa.

Koska mekko osoittautui niin ihanaksi ja helpoksi arkikäytössä, sekä minulle ihan mahtavan malliseksi,  niin kävin hakemassa saman mekon, mutta vain toisen värisenä! On tuo punaoranssi aika hurja tällaiselle lähinnä mustaan pukeutuvalle, mutta uskon että tulee silti käytettyä. Seepramekko on kokoa S, mutta toisen otin jopa kokoa pienempänä. Jännä, koska aikoihin minussa ei ole kyllä ollut mitään muuta XS-kokoista kuin pituus, mutta kai johtuu kangaslaadusta (laadusta, hah) että kookkaampi mekko jo kerran käytön jälkeen löystyi ison tuntuiseksi.

Näissä mekoissa tykkään siitä, että sauma sijoittuu juuri hyvään kohtaan, oikein imartelevasti. Myös takaa himppusen pidempi helma on kiva. Ja koska kankaana on trikoota, mekot eivät saa minua tuntemaan että pitäisi pönöttää, vaan osaan olla niissä harvinaisen normaalisti!

Mekkoperjantai

Jostain syystä aina perjantaisin tulee päälle vetäistyä joku mekko. Tänä perjantaina käytössä oli uutuus, Free'P'Starista tällä viikolla löytynyt kukkamekko.

Kukkia mekossa, ruukussa ja tukassa!
(okei hiuksissa näkyy lähinnä epämääräisenä violettina möykkynä)

Yllättäen yhdistin mekon bleiseriin... Asu olisi kyllä vaatinut korkkarit,
mutta asuin perheen luona taas, enkä jaksanut kämpiltä hakea,
joten mustat varrettomat tennarit sai kelvata.

Jottei liian söpöksi menisi, niin jotain vähän ronskimpaa
piti olla myös.

Siihennähden, etten koskaan sovita mitään, ostan yllättävän vähän vääränkokoisia vaatteita! Tämäkin mekko oli täydellisesti istuva, tosin asiaa auttaa aika suuresti että koko sen takaosa on joustava :D Mekossa on myös etupuolella "luut", eli muoviset tuet, jotka pitävät sen kauniisti mallissa.

Olen aivan rakastunut tähän mekkoon, en malta odottaa että pääsen sitä käyttämään muissakin tilaisuuksissa ja stailaamaan vähän paremmin.

Vihdoinkin: Vintage Shopping!

Uuden nahkatakin ostettuani mietin, että voisi pitää taas pientä shoppailutaukoa. Kaappiin kun on tullut haalittua täytettä hieman liian löyhällä seulalla,  enkä kaikkiin ole vielä kerennyt kunnolla edes tehdä tuttavuutta (lue: kyllästyä). En kuitenkaan mitään varsinaista päätöstä ollut saanut tehtyä, ja hyvä niin, koska nyt vasta löysin Pariisin parhaan annin!

Pariisistahan puhutaan kirpputorien ja vintagekauppojen kaupunkina, mutta itse en oikeastaan tuohon puoleen ollut vielä päässyt  tutustumaan. Vintageliike Free'P'Star on kerännyt mainetta, ja itsekkin olen siitä useasti jo kuullut. Keskiviikkona, kun lapset olivat harrastamassa, ajattelin sitten tappaa aikaa käväisemällä kyseisessä paikassa.

Free'P'Star on laajentunut jo kolmeksi liikeeksi, jotka kaikki sijaitsevat toisiaan lähellä 4. kaupunginosassa. Ihastuksekseni sain huomata, että alueella oli myös hurjasti muita vintage- ja käytettyjen vaatteiden liikkeitä, joista vain tunnin läpijuoksullakin sain haalittua kassillisen rytkyjä.

Free'P'Starista eurolla iso lintuhuivi

Kaulassahan linnut eivät erotu, mutta sävyt olivat ihanat!

Vitosella farkkukauluspaita, tällainen pitää minusta kaikilla olla!
Vaihtoehtoja väreistä ja malleista oli monta.

Ehkä lempparilöytö! Täydellinen Pariisimekko, 5e.

En tiedä mistä ihastukseni tällaisiin vanhoihin neulepaitoihin oikein tulee...? Myös femman.

Vaate jolle kuva ei todellakaan tee oikeutta. Kiiltävää kangasta,venekaula-aukkoinen mekko/tunika, 3e.

Ihanat hihansuut!

Huivi, 1e. Ihastuin etnisyyteen, mutta tajusin kotona että helinä saattaa käytössä olla vähän häiritsevä..

Jos yhtään tykkää shoppailla käytettyjä vaatteita, niin kannattaa nousta metrosta Hôtel de Villen pysäkillä, ja lähteä kävelemään Rue de Rivolia poispäin isoista kaupoista. Osoitteesta 20 rue de Rivoli löytää ensimmäisen Free'P'Starin, mutta ennen sitä on jo paljon nähtävää! Tämän jälkeen kannattaa nousta yksi poikkikatu rue de la Verrerielle, ja lähteä kävelemään takaisin päin, aina BHV:n ostoskeskukselle asti. Tästä voi poiketa vielä yhden kadun ylöspäin, ja kävellä rue Sainte-croix de la Bretonnerie ainakin kolmannelle Free'P'Starille asti.

Tämän siksakin varrella sijaitsee monia toinen toistaan ihanempia ja täyteen ahdetumpia käytetyn tavaran kauppoja. Hinta- ja laatutasot vaihtelevat ihan hurjasti, toiset myyvät ihan aidosti vintagea ja toiset vähän mitä sattuu, mutta kuten aina: kaikista voi tehdä löytöjä jos vaan jaksaa penkoa.

Une petite parisienne

Pariisilaisilla on kyky pukeutua aina siististi, ja tehdä se vieläpä hyvin vaivattoman oloisesti. Pariisilaisnaisen tyyli on klassinen ja naisellinen, höystettynä trendituotteilla. Tänä syksynä näkyy katukuvassa tosi paljon bikertakkeja ja -bootseja, yhdistettynä ihan mihin vaan. Yleisimmin kuitenkin mekkoihin.

Naiset ovat huolella meikattuja, mutta ei millään tavalla kuitenkaan ehostuten näköisiä. Mitään "lisäkkeitä" ei harrasteta; Suomessa niin suosittuja ripsienpidennyksiä en ole nähnyt yksiäkään. Jos hiukset ovat värjätyt, niin aina hyvin luonnollisen sävyisiksi. Vaatteissakin suositaan mustaa ja harmaata, ehkä hieman sinistä ja beigeä.

Pariisissa ei persoonallisen näköisiä pukeutujia juurikaan liiku. Kaikki ovat hyvin pitkälti kuin samasta muotista, ja tyylierot tulevat esille hyvin pienissä asioissa: onko siinä takin kauluksessa niittejä vai ei. Jos olet oikein "erilainen" ja hip nuori aikuinen, on sinulla isot imagosilmälasit.

Perjantaina koetin itsekin pukeutua niinkuin olen nähnyt pariisittarien
-ihan ikään katsomatta- tänä syksynä pukeutuvan.

Kuva on hieman tärähtänyt -tiedän- mutta liian kriittinen
ei voi olla kun hovikuvaajana toimii 8v. tyttö

Päälle valikoitui hiekanvärinen H&M:n mekko, mustat sukkahousut, nahkanilkkurit (haluan bikerbootsit!) ja Mangon tekonahkatakki. Kirjekuorilaukku kultaisine olkahihnoineen jatkoi takin väritystä, ja somistin mekon mustakultaisella, ohuella vyöllä.

Meikata en vielä osaa niinkuin aito pariisilainen: pakkelia on naamassa liikaa. Mutta minusta on vaan kiva vaihdella tyylejä ja leikkiä lookeilla, en jaksa ottaa naamani maalaamista niin vakavasti.

Sormuksen alkuperää en muista, mutta se oli kuulemma kuin prinsessan sormus!

Sain tuona päivänä paljon positiivista palautetta, sekä hoidettavilta tytöiltä, au pair -äidiltä kuin bussipysäkin naiseltakin. "Vous avez trés belle!" totesi hieman vanhempi tumma nainen, ja kiitin kohteliaasti. Hän vielä kysyi, että onko minulla jokin meno sinä iltana. Vastasin kieltävästi, ja nainen siihen -dramaattisesti elehtien- huudahti, että "Quelle dommage", voi mikä harmi.

Hymyilytti koko bussimatkan

Viime viikon shoppauksia

En viime viikolla yrittänyt oikeastaan shoppailla, mutta pidin silmät auki aina kiinnostavien löytöjen varalta. Ja kyllähän sitä tuli jotain osteltuakin. Voi olla, etten ole nyt ihan niin tarkka vielä budjetistani tai valikoiva ostosteni suhteen, vielä on vähän alkuhuumaa ilmassa. Ja kun jään miettimään jotain, että onkohan järkevä ostos, niin takaraivossa pieni ääni muistuttaa, kuinka vähän kamaa omistankaan. Usein tuo ääni voittaa väittelyn aika nopeasti, joten hieman lepsusti olen antanutkin itseni shoppailla vielä toistaiseksi.

Khakin vihreä kauluspaitamekko 5e, vihreä neuletoppi samoin 5e, kukkamekko 10e.

Matkalla puhelinoperaattirikauppaan törmäsin Côte a côte -nimiseen liikkeeseen, jossa oli myös outlet puoli. Sieltä tarttuikin sitten mukaan yllä olevat vaatteet, sekä korkeavartiset, siniset tekomokkasaappaat. En jaksanut sovittaa vaatteita, vaan summamutikassa arvailin kokoja:D Muuten menikin aika nappiin, mutta mekko olisi saanut olla ehkä koon pienempi; nyt se on päällä vähän muodoton.

Kynsistrassit 2,50 New Look, toiset kynsikoristeet ja -lakka 1e kpl metrotunnelista.

New Lookista taas hamstrasin kynsikoristeita, kun koko paketti maksoi vain sen kaksi ja puoli euroa. Suomessa pulittaisin samasta jonkun kympin?? Ostin siis kaksi niitä, ja matkalla metroon nappasin vielä jostain kojusta lisää kynsikamaa.

Kynsistrassien lisäksi New Lookista ostin ihan perusperus tummat pillifarkut (n. 13e) ja mustan, spagettiolkaimisen perustopin kolmella eurolla. Tuollaisia perusvaatteita sieltä on hyvä täydentää, niitä saa halvemmalla kuin vaikkapa hemarilta.

Nanny in heels

Valitin aiemmin kuinka huonosti tuli valittua kenkiä matkaan, ja jatkan edelleen tällä kenkälinjalla.

Olen aina nauranut ihmisille, jotka väittävät, etteivät tule luopumaan korkokengistään tai mekoistaan vaikka saisivat lapsia. Oman kokemukseni mukaan näitä korkokenkä-äitejä ei tosielämässä leikkipuistoissa näy. Itse työskentelen tosiaan au pairina, ja kun hoidettavana on 5, 8 ja 11 -vuotiaat tytöt, on leikkikenttä hiekkakakkuineen sekä liukumäkineen aika suuri osa arki(työ)päivää.

Siksipä olenkin (jälleen kerran) saanut naureskella itselleni, kun olen löytänyt itseni hiekkalaatikon reunalta puukorkoisissa nilkkureissa -ja mekossa.

Mekko Vero Moda // Kengät Sixtyseven// Mustat sukkahousut ja lusikkakaulakoru ikivanhoja

Mekko on itselleni muutenkin erittäin epätavallinen vaate, mutta hoidettavat tytöt käyttävät lähes aina mekkoja, ja täällä kuumassa kaupunkiympäristössä mekko on tuntunut yllättävän kätevältä heittää päälle. Ja, koska mitään fiksuja kenkiä ei ole ollut vielä aikaa ostaa, niin jalkaani olen mekkojen kanssa aina sitten sujauttanut Sixtysevenin korolliset nahkanilkkurit.

Kuva ei -valitettavasti- ole lavastettu.