Kuten aiemmin kerroin, sain lahjaksi H&M:n lahjakortin. Olin innoissani siitä, että pääsisin hyvällä omallatunnolla shoppailemaan. Noh, eihän se ihan niin yksinkertaisesi mennyt.
Olin jo aiemmin käynyt kuikuilemassa ja harkitsemassa tarkasi ne tuotteet joihin haluan summan käyttää, mutta eivät ne tuntuneetkaan yhtään hyviltä ratkaisuilta sitten paikan päällä. Olin jostain kumman syystä halunnut vaatteita joiden kuvittelin olevan jotenkin "must" ensi kesänä, jotain peruskuteita jotka näyttäisivät hyvältä mihin tahansa yhdistettynä. Mutta sovituskopissa heräsin taas todellisuuteen: ensinnäkin, tällaisia ihmevaatteita ei ole niin helppo löytää kuin kuvittelisi. Toiseksi, ei ole koskaan hyvä idea yrittää tykätä jostain vatteesta jos se ei ole ihan täysin oman tyylinen. Ei niitä "kyllä mä opin tästä tykkäämään" kuteita tule pidettyä. Vielä kolmanneksi sain karun muistutuksen siitä, että jos ei ole pitkä ja hoikka, niin monetkaan rytkyt eivät näytä läheskään niin hyväktä kun niiden toivoisi näyttävän.
Kun on lupa ostaa vain tietyllä summalla, tulee oltua lähes ylikriittinen. Sovitin monia neulepaitoja, jotka oliat juuri sellaisia joita tykkään käyttää paljon, mutta aina niista tuntui puuttuvan "se jokin"; ne ihastuttivat mutta eivät saaneet rakastumaan. Jos en olisi lakossa, olisin varmasti ostanut ne kaikki, mutta nyt ne eivät olleet tarpeeksi erikoisia jotta käyttäisin tämän spesiaalimahdollisuuden niihin.
Loppujen lopuksi kävelin kaupasta mukanani ainoastaan kauan himoitsemani hopeamaalattu neulepaita. Sekään ei tuonut niin suurta nautintoa kuin olisin kuvitellut. Jännä, että kun jotain asiaa haluaa todella kauan, niin mielikuva sen tuomasta nautinnosta on suurempi kuin sitten se todelline ilo. Kuin herkkulakon päättyessä: suklaa ei sitten olekaan niin taivaallista kuin oli koko lakon ajan muistellut. Tunnistatteko ilmiön?
Voi olla, että käytän loppusumman alusvaatteisiin (minne kaikki sukat aina katoaa??) tai uusiin treenikuteisiin. Koska -kaikesta huolimatta- tuo ostostelu tuntui tässä yhteydessä kuitenkin hieman itsensäpettämiseltä, enkä voinut oikein hyvällä omallatunnolla siitä nautiskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti