Leikitään turistia osa 3: Centre Pompidou

Kaikki aina kyselevät, että missä Pariisissa kannattaa käydä. No täällä ainakin!

Centre Pompidou on siis nykytaiteen keskus, sisältäen kiinteän nykytaiteen näyttelyn (kuten kaikki museot, ilmainen alle 24v eurooppalaisille henkilötodistuksella!), vaihtuvia näyttelyitä ja kirjaston. Sekä tietty ravintolan ja kahvilan ja lahjatavarapuodin jne.

Chateletin lähistöllä sijaitseva rakennus on huomiotaherättävyydessään helppo löytää, jos lähistöllä liikkuu niin tätä erikoisen näköistä tönöä ei voi olla huomaamatta ja ihmettelemättä. Tietenkään Pariisilaiset eivät pitäneet tästäkään kuutiosta silloin kun se pystytettiin, mutta se nyt ei lienee kellekään yllätys.

Ensimmäisenä kannattaa nousta liukuportaat ihan ylös. Maisema Pariisin yli on täältä nimittäin niin huikea, että melkein jo pelkästään kattojen katselun takia kannattaa keskukseen poiketa.

Nykytaidetta eri vuosikymmeniltä löytyy kahdesta kerroksesta, upeita ja puhuttelevia teoksia, klassikkojakin, ja sitten niitä ....noh, haisevia.
Aika kiva mesta haahuilla vaikka vähän väsyneenä tai darrassakin, ei vaadi samanlaista skarppaamista tai suunnitelmallisuutta kuin esimerkiksi Louvre.

Heti ensimmäisten portaiden jälkeen on myös lasten alue, jonka teema/näyttely vaihtuu ajoittain. Yleensä tämä osio on tosi hauska, ainakin meidän pirpanat (sekä sisarukseni että hoitotyttöni) jaksoivat täällä touhuta vaikka kuinka kauan! Tästä lapsesta puhumattakaan...

Aukioloajat kannattaa tsekata etukäteen, erityisesti tässä museossa on paljon erikoispäiviä sun muita jolloin saattaa olla eri tavalla auki. Yleensä suurien vaihtuvan näyttelyn loppuessa viimeiset vuorokaudet on museo auki 24 tuntia/päivä! Turistikausina ja päivällä kannattaa varautua jonottamaan (kuten kaikkialle muuallekin), muttsa itse olen aina onnistunut menemään semmoiseen aikaan, ettei ole ollut mitään ruuhkia!

Laukut muuten tarkastetaan (kuten kaikkien muidenkin museoiden ja nähtävyyksien) ovilla, joten pullonavaajat ja muut aseet kannattaa jättää kotiin!

Mitämiksimiten: Hostperhe

Paljon on tullut nyt viimeaikoina kysymyksiä kaikenmoisia, ihanaa! Saa vapaasti kysellä ja ihmetellä, vastaan kyllä, vaikkakin ehkä vähän hitaanpuoleisesti. Teen nyt myös pari tämmöistä postausta missä koetan vastata useimpiin kyssäreihin. Toivottavasti auttaa muita jotka harkitsevat au pairiksi lähtemistä, tai avaa ehkämahdollisesti jollekin kauemmin minun seikkailuja seuranneelle epäselväksi jääneitä asioita.

Ensinnäkin, tästä minun hostperheestäni pikkufaktoja. Kaitsettavana minulla on tosiaan kolme suomalaisranskalaista neitokaista, tällä hetkellä 6, 9 ja 12-vuotiaat. Lapset ovat täysin kaksikielisiä: äitinsä ja minun kanssa he puhuvat suomea; koulussa, keskekenään sekä isänsä kanssa ranskaa. Joten olen saanut höpötellä typsyköiden kanssa ihan äidinkielelläni.

Suomenkielisessä perheessä on puolensa ja puolensa. Työni on varmasti helpompaa kun pystyn kunnolla ilmaisemaan mitä lapsilta haluan, perustelemaan ja järkeilemään heille näitä vaatimuksia. Luulen myös, ettei suhteemme olisi yhtä läheinen, jos joituisin puhumaan itselleni vierasta kieltä. Puoliksi suomalaiseen perheeseen oli myös hyvin helppo sujahtaa mukaan, kun edes osa tavoista ja "kotikulttuurista" on itselle tuttua. Kulttuurishokkia tämä helpottaa hurjasti, ja koti-ikävälle tekee hyvää kun saa puhua äidinkieltään. No huonona puolena on sitten se, että kielitaito ei "automaattisesti" kehity. Mutta olen huomennut, että ei se kielen oppiminen ole täysin ranskalaisissakaan perheissä itsestäänselvyys.

Hostperheeni taisin löytää ihan googlettamalla "au pairiksi Pariisiin", tai jotain vastaavaa. En edes etsinyt au pair-worldista (mikä tuntuu olevan hyvin suosittu) tai harkinnutkaan mitään agencya.

Itselläni kävi ilmeisesti tuuri, koska oma hostperheeni on ollut aivan mahtava. Meillä hostäidin kanssa on alusta asti klikannut tosi hyvin, eikä minkäänlaisia konflikteja ole syntynyt koko puolentoista vuoden aikana. Tiedän nimittäin surullisen monia, keillä ei ole kemiat kohdanneet hostperheensä kanssa, ja kokemuksesta on jäänyt molemmille paha maku suuhun, usein au pair-vuosi on jäänyt keskenkin.

Vasta nyt, näin pitkän ajan jälkeen, alkaa vähän jotkut pikkujutut ärsyttää. Mutta, niinhän se on aina, kun kauan viettää tehden samaa tai samojen ihmisten kanssa. Ja nämä ovat oikeasti tosi pikkuisia asioita! Asiaan luultavasti vaikuttaa myös, etten asu perheen luona. Tällöin voi työn pitää "vain" työnä jos siltä tuntuu.

Coming home (?what is home?)

Pariisiaikaa on tänään jäljellä 12 päivää.
Eli ei juuri mitään.
Sitten on tälläkin neitosella paluu Jyväskylään, ja koulun penkille.
A-PU-VA.

Ihana tylsä arki

Huuuui kun on ollut (taas!) pitkä blogitauko! Olen ollut niin hirvittävän kiireinen koko ajan. Kiireinen olemaan onnellinen. Eikä elämässä ole tuntunut tapahtuvan mitään kovin jännittävää tai glamouria, tuntuu hassulta kirjoittaa tavallisesta arjesta.

Ehkä kuitenkin pitäisi, sillä hirvittävän usein ihmiset kysyvät että "Mitä sinä siellä oikein teet?" Itse olen aina että, häh, no elän. Oleilen ihan tavallisesti. Käyn salilla, hoidan asioita, nään kavereita, olen iltapäivät töissä, nyhvään kotona. Joskus on hyviä päiviä joillein tulee tehtyä vaikka mitä, ja joskus huonompia. Niitä semmoisia kun katselee koko päivän turhia sarjoja  netistä edes keskittymättä mihinkään, ei jaksa tehdä oikeaa ruokaa vaan syö neljä kulhollista pelkkää keitettyä makaronia ja mököttää omassa ullakkoluukussaan vaikka olisi aurinkoinen ilma. Ei, en kierrä Louvrea joka päivä tai istu kahden tunnin lounaita katukahviloissa baskeri päässä. Useammin perjantai-illat kuluvat salilla tai lastenleffan parissa kuin viiniä siemaillessa tai juustoja mutustaessa. Lauantai-iltapäivisin en liihota korkokengissäni ja kellohameissani (haha, omistankohan yhtään?) taidegalleriasta toiseen, vaan pesen pyykkiä.

Pariisissakaan ei jaksa aina olla chic, useimmiten tyyli on enemmän tällainen koditon.

Monesti porukka tuntuu pettyvän kun elämäni ei täällä olekaan sen kummempaa kuin heidän elämänsä siellä Suomessa. Harmittavan usein saan kuulla että "tuotahan sinä voisit tehdä Suomessakin, miksi siis olet Pariisissa? Et ota siitä kaupungista kaikkea irti." Ärsyttää suunnattomasti kyseisten ihmisten asenne. Täytyisikö vain sen takia, että tulee jostain pikkukaupungista kuin Kuopio, elää jotenkin superhypetellen tätä suurkaupunkia? Ja mitä "kaiken irti ottaminen" oikeastaan tarkoittaa? Minun mielestäni se nimenomaan ei ole sitä, että koettaa saada koko mestan haltuun, yrittää kokea ihan kaiken mahdollisen. Eivät kaikki Kuopiolaisetkaan tunne kaikkia alueita omasta kotikaupungistaan tai ole käyneet esimerkiksi sisävesiristeilyllä.

Minun mielestäni kaiken irti ottaminen on sitä, että löytää sen oman arkensa, omat paikkansa, ihmisensä ja tapansa, ja on onnellinen. Herää (ainakin melkein) joka aamu illoiten siitä, että herää juuri siellä, juuri niihin päivän puuhiin. Ei Pariisi ole Kuopio, ei vaikka kuinka päiväohjelmani näyttäisi identtiseltä asuinpa kummassa vain. Ihmisten tuntuu joskus olevan vaikea käsittää sitä, että jokainen kaupunki hengittää omaa tahtiaan, kietoo asukkaansa siihen omaan henkeensä. Vaikka toisen maan kulttuuria tai tapoja ei täysin omakseen adoptoisikaan, niin vaikuttavat ja näkyvät ne silti elämässä ihan kaikessa. Siinä, mitä kaupassa myydään, kadunkulkijoissa, yleisessä kuhinassa.

Myönnän että olen tänä syksynä hieman kriiseillyt sen suhteen etten "tee mitään". Viikot seuraavat toisiaan samanlaisina, aina tiistaiaamuisin on se jooga yhdeksältä ja jokaisena keskiviikkona kahvittelen samaan aikaan sen saman kaverin kanssa. Mutta se on aika ihanaa. Rakastan rutiinejani, vaikka joskus takerrun niihin liikaakin. Shokkisyksyn, sähellyskevään ja superintensiivikesän jälkeen tämä kaikki rauha ja seesteisyys on tuntunut niiiin ihanalle. On tosiaan osannut arvostaa sitä, että on löytänyt päiviinsä tekemistä, josta oikeasti nauttii, ja saavuttaakin tässä samalla jotain! En myöskään enää yritä täyttää jotain tyhjiötä shoppaamalla tai bailaamalla tai roikottomalla koko ajan jotain miestä kuvioissa. Ei se tyhjiö ehkä täyttynyt ole, mutta pienentynyt, nyt kun on edes jotain tavoitteita horisontissa?