Syysväsymysoireilua

Syysväsymys on saapunut tännekkin. Joku voisis sanoa että syysmasennus, mutta masennus on niin masentavan voimakas sana. Väsymys kuulostaa huomattavasti helpommin voitettavalta. Tekisi kamalasti mieli kasvattaa avokadopuu, käydä treffeillä, kirjoittaa blogia, luuhata kahviloissa ja pukeutua nätisti. Mutta ei jaksa. Oikeasti olisi tosi fiksua jo hoitaa asioita suomeenpaluuta varten, ehkä jopa alkaa pakkaamaankin, mutta en ole edes vielä purkanut kaikkea muuton jäljiltä (juuu, mulla on uusi kotikolo, siitä ehkä lisää joskus myöhemmin!). Onneksi paikoiteillen on joripustettu ja sytytetty jouluvaloja, joulunalusaika kun on ihan ehdottomasti lempparivuodenaika!

Pariisin syksy on -kokemuksieni mukaan- pitkä ja sateinen.

Koko syksy hujahti ohitse ihan hirmuista vauhtia. En oikein tiedä mihinkä se aika loppuunsa meni. Muistan, kuinka Pariisiin palattuani olin vain pakahduttavan onnellinen monta viikkoa. Keli oli edelleen kesäinen, ihanat suomimuistot lämmittivät tuoreena mielessä, harrastukset ja koulut vasta pikkuhiljaa alkamassa: fiilis oli, kuin olisi lomalla. Oli paljon uusia tuttavuuksia, ja Pariisiin juuri muuttaneiden ihastunut innostus tarttui helposti minuunkin. Maailman parasta oli tulla kotiin, ja huomata, ettei Pariisi ollut muuttunut minnekkään. Kaikki viime syksyn alkusähläykset ja totuttelut olivat takanapäin, nyt pystyi vain sujahtamaan takaisin tuttuihin paikkoihin ja meininkeihin. Elämä oli ihan hurjan ihanaa, ehkä parasta Pariisiaikaa mitä on ollut.

Throwback sinne, kun joka päivä kirosi sitä, että mukana oli takki eikä aurinkolasit.
Ei tästä taida olla kuin kolmisen viikkoa ehkä.

Mutta pikkuhiljaa työkuvioit alkoivat vakiintua, päivät täyttyä ranskantunneistajoogastababysittauksistapyykinpesustaläksyistäsalista...
Kenellä mistäkin. Tuli arki, ihanatkamalat rutiinit, ja aika alkoi juosta. Yhtäkkiä kesä luovutti syksyn painostuksen alla, eikä huvittanutkaan enää poistua himasta. Viikot ovat pitkiä mutta päivät ja kuukaudet lyhyitä, ja jos itse ei olekaan jokin ilta ihan uupunut, niin varmasti kaikki muut sitten ovat.

Kahvi on uupumusiltapäivien ehdoton pelastus.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Elämä on ihanaa. Nyt on vain pieni väsymyskausi, kaiken tohinan ja touhun ja stressin ja tuntemisen jälkeen. Ja aion nyt nitistää tämän. Päätin ruveta nukkumaan enemmän, tankkaamaan itseeni vitamiinilisää (vaikka syön muutenkin monipuolisesti, kyllä äiti!), ja heräämään joka aamu hyvällä, energisellä mielellä.

Laziness fuels more laziness, activity fuels more activity.

Yllä olevan voimalauseen innoittamana on ihan selkeästi aika tehdä ensi viikolle to do-lista, ja oikeasti suorittaakin niistä ainakin puolet.


Ps. Siitä avokadopuusta vielä: jos jollain muulla sattuisi olemaan vähän enemmän energiaa, niin kasvattakaa mun puolesta ja kertokaa miten sujui! Ohjeet esim tästä.