.....But if you tame me, then we shall need each other. To me, you will be unique in all the world.

Kamalinta täällä on hyvästeleminen. Harva on tänne tullut jäädäkseen, enhän itsekään. Mutta jääjän osa on aina vaikeampi kuin lähtijän. Toisen elämä saa uuden alun ja paikan, kun toisen elämästä ainoastaan  lähtee palanen.. Tekstin tekeminen nyt takkuaa, ja pahasti, vaikeista asioista on vaikea kirjoittaa, varsinkin selkeästi ja kuvailevasti. Tästä voi nyt tulla hirveä angstinyyhkyttely, sentimentaalista paskaa.

Eilen jouduin sanomaan heit taas yhdelle läheiselle. Eikä Pariisi ole minulle enää sama. Tämä neiti oli ensimmäinen ystävä kenet täällä sain, yhdessä koimme, näimme ja opimme, rakastuimme kaupunkiin ja teimme tänne kodin. Alixe raahasi minua kaikkiin turistipaikkoihin ja pakotti muutenkin poistumaan kotoani aktiivisemmin, muistutti millaista on spontaani hauskanpito tai asioista täysillä nauttiminen: opetti taas elämään vähän enemmän.

Yleensä ihmisiin kyllästyy, kun heitä näkee liikaa. Alixen kanssa näimme lähes joka päivä, ja silti joka kerta se oli yhtä ilahduttavaa. Kun keräsin kuvia tältä kuudelta kuukaudelta, huomasin että jokaisessa yhteiskuvassamme näytän aidosti onnelliselta. Nyt minun jenkki on reissussa ja ikävä on jo, vaikka on mennyt vasta vuorokausi. Olo on vähän sama, kuin jos on liikkeellä ilman puhelinta: koko ajan tiedostaa että jotain puuttuu. Kuukauden päästä meillä on taas yksi yhteinen viikko, sitä ennen  pitää vain muistella kaikkea huikeaa mitä yhdessä koettiin, ja koettaa keskittyä kaikkeen, mitä täällä ympärillä nyt on.

Come back my babyelephant, I miss u!

Katakombit - the Catacombs -les Catacombes

Yksi ystäväni raahaa minua aina kaikkiin nähtävykksiin ja kulttuurijuttuihin, mikä on ihan tosi hyvä juttu siis, koska muuten ne jäisivät minulta aivan satavarmasti kokematta ja näkemättä (nimim. ei, en vieläkään ole nähnyt sitä Mona Lisaa tai käynyt Eiffeltornissa).

Eräs tiistai vuorossa olivat Katakombit. (Mitkä?? Jos et tiedä niin tsekkaa vaikka wikipediasta) Olimme käyneet aamulla kahdeksalta (!!!hyihyihyi) lenkillä, jonka jälkeen suuntasimme Bastilleen vihannestorille. Boulangeriesta kävimme ostamassa mukaan patongin -joka muuten oli, uskokaa täi älkää, ensimmäinen patonki jonka täällä ostin- ja kakkosaamiaisen jälkeen metroilimme Katakombien sisäänkäynnille.

Vaikka olimme paikalla vain vähän aukeamisajan jälkeen, oli jono jo pitkä. Takanamme englantilaisnainen luki jostain, että normaalisti sisäänpääsyä saakin jonottaa ainakin tunnin. Tässä vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan, mutta ystäväni lahjoi minua jäämään kanssaan jonoon lupaamalla tarjota kahvit kierroksen jälkeen.

Noin 45min jonottamisen jälkeen pääsimme vihdoin laskeutumaan maanalaisiin käytäviin. Alkuun on historiaa ja paljon käytäviä, mutta koska molemmilla oli rakko tuossa vaiheessa jo aika täynnä, niin suht rivakkaan tuli  käytäviä  tarvottua. Ne luuthan olivat ne, mitä halusimme nähdä!

Tietää olevansa ranskassa kun tupakointi pitää erikseen kaikkiallakieltää.

Suht karmivaa oli alkuun katsella ihmisen luita pinoissa. Oli hurjaa ajatella, että noin 5 miljoonan ihmisen jäännökset olivat siinä. Mutta yllättävän nopeasti käytäviin tottui, pian ei enää ahdistanut kuolleet eikä maan alla oleminenkaan (mistä nyt on hassua ahdistua muutenkaan: maanalaisellahan sitä kulkee joka päivä!)

Magea kokemus oli kuitenkin, sain taas olla kiitollinen että ystäväni pakotti minut tuonnekin!

Ehkä paras Pariisimaanantai

Maanantait eioo läheskään aina kamalia. Joskus, mutta ei aina. Ja lomamaanantait ne vasta vähemmän kamalia ovatkin! Mun maanantaihin kuului ihanan leppoisa ja aurinkoinen (bileillan jälkeinen) aamu, aurinkoa, kavereita, piknikkiä, puistoja, lisää aurinkoa ja ensimmäiset terassikahvit. Ihanaa kun paistaa tuo keltainen mollukka  ja on lämpöä, kaikki näyttää niin erilaisemmalle, paremmalle. Sunnuntai-illan yhdet taas muuttuivat muutamiksi ja muutamat aamuun asti bailaamiseksi, mikäs sen ihanampaa. Yhtään ei hymyä hyydyttänyt edes että koko päivä tuli vietettyä eilispäivän kotivaatteissa. Koko päivä oli vain yhtä suurta onnellisuutta, sellaista tukahduttavan voimakasta joka syntyy kiitollisuudesta sitä kohtaan mitä on saanut, ja vilpittömästä ihanien ihmisten aikaansaamasta ilosta.

Maanantaina taas rakastin elämääni, rakastin ystäviäni, ja erityisesti rakastin Pariisia <3 Kerrankin kaikki oli tosi jees. Eikä tiistaikaan kyllä huono ollut: taas paljon kavereita, aurinkoa, puistoja, ensimmäiset kevätjätskit, iltapäivän viinipiknik Eiffelpuistossa ja siitä seurannut poliisien nuhtelu, ystävien kanssa kokkailua ja tapahtumarikas bailuilta.

Converset ja nahkatakki: tietää että on kevät. Vähän liikaa viiniä ja kiireetöntä oleilua ystävien kanssa: tietää että on loma.

Blogirakkautta!

Sain Ainolta rakkautta blogisydämen muodossa:

Jee miten ihanaa, eihän tästä voi tulla kuin tosi hyvälle tuulelle! Kiitos sinne Au Pair Spiritin suuntaan ihan hurjastipaljon!

Säännöissä sanotaan, että nyt minun kuuluisi jakaa rakkautta viidelle suhteellisen uudelle (tai ainakin alle 200 lukijaa omaavalle) bloggarille. Tämä ei ollutkaan ihan easybeasy, koska periaatteessa inhoan blogeja (joo tiedän), eikä lukulistallani ole niitä kovinkaan montaa. Kaipaan että blogissa on jokin juttu, en jaksa lukea blogeja joita päivitetään vain päivittämisen takia. Ja varma tapa saada karkotettua minut lukulistalta on puhua urheilusta tai ruoasta. Olen siis bloginirso!

Kuitenkin on joitakin blogeja joista (tai joiden takapiruista!) tykkään kauheasti, ja heille nyt heitän sydämen:

• Annille, Clicks (jooo on ruoka ja vähän reenijuttuakin, mutta Anni on muuten niin ihana  ja höpö että täällä ne eivät edes ärsytä!)
• Jadelle, Mustikkamuru (ei enää omalla lukulistallani, juuri aiemmin mainittujen syiden vuoksi, mutta pitkään jaksoin Jaden elämää seurata!)
• Pufille, Pufbehaviour (Ihana tukka, ja iiiihana kirjoittaja joka niin tosi-ihanasti aina jaksaa vastata kaikkiin ärsyttäviinkin kommentteihin ja kysymyksiin. Ei uusi bloggari, mut whocares)
• Kreetalle, Aquí y ahora (hirmu söpösti kirjoitettu au pair -blogi)
• Iinalle, My Life In London (toinen au pair-blogi, joka saa aina vaan hymyn huulille)

Olkaa hyvä, rakastetaan kaikki toisiamme muutenkin kuin täällä blogisfääreissä.