keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Leikitään turistia! osa 2: Quai Branly

 Jossain vaiheessa herättiin kavereiden kanssa siihen, että emme oikeastaan ole kiertäneet mitään Pariisin museoita tai muita. Aloitettiin siis hullu lopputsemppi (hahaha), olisihan se ihan tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä. Varsinkin kun nämä on meille ilmaisia!

Musée du Quai Branly tai Musée des Arts premiers tai jos pitkällisiä ollaan niin Arts et civilisations d'Afrique, d'Asie, d'Océanie et des Amériques (eli suomeksi Alkuperäistaiteen museo) on suhteellisen uusi (avattu 2006), ja ilmeisesti siinä on jokin puutarhakin kesällä (oli normaalin kurja ja kylmä keli kun kävimme, joten puutarhassa nyt ei kauheasti ollut nähtävää).

Eikä kyllä ollut sitten siellä museossakaan. Sinnittelimme puoli tuntia, sitten ei vaan enää jaksanut esittää kiinnostunutta. Jokainen naamari ja puukoru näytti minusta ihan samalta, ja onneksi ystäväni oli aivan yhtä kiinnostunut näistä hianoista alkuperäiskulttuurien taide-esineistä.


Yksi ulkoseinä on kokonaan peitetty kasveilla. Magee!

Tästä se alkoi!

Itse näyttelytilaan käveltiin hitsin pitkää käytävää, jossa meni "jokena" noita sanoja. Koko mestan hienoin juttu, ihan heittämällä.
Innokas ja skarppi museovieras. Haaveilen kai omasta sängystä, tai Starbucksin caramel latesta, mmm.....

Lähinnä paikassa siis oli naamioita, soittimia ja koruja. Jotain toteemeja ja muita.

Ja pärstäkuvaa päivältä. Pikkaisen jos taas väsyneen näköinen neiti, mutta tukka oli kivan värinen!

Voinko suositella? Kannattaako mennä. No ei. Paitsi jos asuu Pariisissa ja on tosi tylsää ja sattuu vahingossa olemaan huudeilla. Ja sillonkin kannattaa miettiä että kiinnostaakohan nyt oikeasti. Jos kiinnostaa niin kiva! Meitä ei, ja tämän lannistamina meidän kunnianhimoinen museoravaaminen vähän niinkuin tyssäsikin tähän paikkaan. Mutta yritys hyvä kymmenen!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Vaihtelua ponnariin

Tämä kuontalo on aina värjäyksen jälkeen kiva niin pitkään, kunnes sen pesee pari kertaa. Yleensä väri haalistuu todella epätasaisesti ja pää on suoraan sanottuna ihan karsea. Siksipä tukkaa tulee pidettyä paljon kiinni. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että kiinni = ponnarilla. Olen siis nyt viime aikoina yrittänyt kehitellä vähän muitakin kampauksia, usein ne sattuvat olemaan tosin jotain lettiviritelmiä.







keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Leikitään turistia! Osa 1: Louvre

 Silloin kun tänne tuli, oli kaikkeen totuttelemisessa niin kova homma, ettei jaksanut juosta museoissa ja muissa lukuisissa "turistikohteissa". Ja sitten kun normaalielämä jo rullaili, ei enää osannut heittäytyä turistisaappaisiin ja lähteä pällistelemään nähtävyyksiä. Niinpä on jäänyt näkemättä monet paikat, mitä Pariisissa kuuluisi ja ehdottomasti kannattaisi nähdä.

Mutta nyt, kun monella on jo lentoliput kotiin hommattu, alkoi loppukiri! Eihän Pariisista voi lähteä ilman, että on käynyt Louvressa/Eiffeltornissa/Riemukaarella/Jim Morrisonin haudalla..... Ajattelin myös tänne sitten postata tämmoisen sarjan kaikista mestoista, joissa käyn turistia leikkimässä :)




Louvren museossahan nyt on pakko käydä kun on Pariisissa: ihan jo sen pikkuisen naista esittävän taulun takia. Itse olin kuitenkin tätä saanut vitkutettua yllättävän pitkälle. Monen kaverin kanssa on käyty ihailemassa kuuluisia pyramideja ja ottamassa ne pakolliset turistikuvat siinä edessä, mutta sisälle menin ensimmäistä kertaa vasta perheeni kanssa.



Louvre -kuten suurin osa muistakin museoista- on ilmainen alle 25-vuotiaille Euroopan kansalaisille. Joten alkujonotuksen jälkeen täytyy vain valita, mihin siipeen haluaa, ja henkkareita näyttämällä pääsee marssimaan sisälle. Aikuisille taas lipunosto on tehty helpoksi: tiskien lisäksi aulassa on useita automaatteja, joista  voi sisäänpääsynsä ostaa.

Me suuntasimme -yllättäen- ensimmäisenä Mona Lisaa katsomaan. Huonetta ei ole vaikea löytää, siitä pitävät huolen lukuisat opasteet, mutta myös virtaava ihmismassa. Ylemmässä kuvassa sitten tämä mystinen rouva, tuota lähemmäs en jaksanut puskea.
Jono on yleensä pitkä, mutta liikkuu aika rivakkaan.

 Tunnetusti museo on ihan hurjan kokoinen, ja nähtävää sekä kuultavaa on paljon. Paikassa voisi viettää päiviä, jos oikeasti syventyisi taidetta katsomaan. Kannattaakin ehkä siis etukäteen suunnitella mitä haluaa nähdä, itse vain vaeltelimme muutaman tunnin melko päämäärättömästi ja katsoimme mitä eteen sattuu.




Audioguide ei ollut kallis, ja jos yhtään kiinnostaa tietää teoksien historiaa, kannattaa se maksaa! (Huom: henkkarit pitää jättää pantiksi!) Samalla saa myös aika kätsän elektronisen 3D kartan, jonka avulla on ehkä helpompi suunnistaa kuin paperiversion. Tosin, itselläni meni kyllä aikasen kauan oppia käyttämään tuota PSP:tä..... Muutama turhautuminen tuli kun aina vahingossa painelin vääriä nappeja tai en löytänyt sitä selostusta/toimintoa minkä olisin halunnut.
Siltikin, lämpimästi suosittelen.



Jossain vaiheessa lapsiin (eli minuun ja Veikkaan) iski nälkäväsykyllästyminen, ja aloimme keksiä omaa kivaa. Eivät ne Egyptin korut tai gladiaattoreiden haarniskat niin kauaa mielenkiintoa pitäneet. Itse kun menen uudestaan, niin menen ajan kanssa, rauhassa, ja suunnittelen mitä haluan katsella.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Hey Mickey!

Disneylandissa minua harmitti kauheasti kun en ollut tajunnut laittaa uutta, sikamageeta Mikki-rotsiani päälle! Mutta pakko esitellä se nyt sitten tässä, ehkäpä ensi kerralla muistaisin. [Ei, ei minulla ole liikaa vaatteita, vaikka en edes muista omistavani kaikkia....]




Rotsi on siis tuollainen kullertava baseball-takki tyyppinen. I-H-A-N-A. Maksoi euron, taaas Free'P'Starin korien syövereistä löydetty. Just sellainen vaate, joka pelastaa pahan päivän. Ei vaan voi möksöttää kultaisessa mikkihiirirotsissa. Ei vaan voi.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Do you believe in magic?

Toinen suomenperheistäni oli täällä kylässä (mistä lisää myöhemmin), ja tottakai piti käväistä myös Disneylandissa! Kaikki eivät teemapuistolle niin syttyneet, mutta minusta paikka oli toisellakin kertaa aivan yhtä ihana ja maaginen, ja sain taas viettää ihanan sekä ikimuistoisen taikafiilistelypäivän!


Täällä taas JEEEE!

Hattaraa hattarakissalle, omnomnom

Sisko ja sen veli häröilemässä
20 vuotis juhlajuna kulki joka tunti!

Minäkin haluan olla prinsessa!

Tällä kertaa sain korvat!! Ja paljettisemmoiset!! Jeeee kiitosmutsi (ja pikkusisko).
Paraatissa sai taas nähdä kaikki rinsrenssat ja muut satuhahmot! Ah <3




Jotenkin Disneylandissa taantuu sille tasolle, kun uskoi että joskus se prinssi kyllä tulee valkealla ratsullaan hakemaan, ja pääsee sinne linnaan asumaan. Tulee olo, ettei koskaan halua kadottaa haluaan juosta Peter Panin kotipuussa tai iloa siitä että saa heilua päivän  minnikorvat päässä. Eikä se ehkä ole huono asia: arkipäivän taikaa ja tuhkimotarinoita kyllä on, jos vain niihin jaksaa uskoa ja toivoa. Tarvitaan vain vähän rohkeutta ja aurinkoa, ja ehkä pikkaisen sitä sisäistä lasta.