keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joululomalla

Vietän joululomaani perheideni ja läheisteni luona, ensin Helsingissä ja sitten Kuopiossa. Välissä mahdollisesti Tuusniemellä. Ja lopuksi taas Helsingissä. Eli junassa tulnee istuttua tovi jos toinenkin. Ja rahaa menee matkoihin. Mutta sitä ei pidä miettiä: ei voi laittaa hintaa sille ajalle jonka saa olla kaikkien rakkaiden kanssa.

Tässä nyt pikkaisen kuvia tähänastisesta oleilusta:






Ilman prinsessakakkua ei tule joulua.

Joulukattaus

"Perhejoulun" kattaus

Ihanaa muuten kun Suomessa on lunta ja pakkasta! Olen aina tykännyt talvesta. Melkein rupesin itkemään kun näin lentokoneen ikkunasta valkoiset maisemat. Ne, mistä suomessa asuessaan valitti, ovat niitä, joita ehkä kaikkein niten muualla kaipaa. Tällä hetkellä Pariisiin ei ole ikävä yhtään.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu kahdessa perheessä

Aiemmin en oikein tykännyt joulusta. Avioerolapsena (hui miten kamala sana jotenkin!) oli joka toinen joulu toisen vanhemman luona ja seuraava sitten toisen. Joulurutiineita ei koskaan päässyt muodostumaan, ja ihan sama missä juhlapyhät sitten olikin, niin koki huonoa omaatuntoa siitä, ettei voinut olla siellä toisen luona.

Koska molemmat perheet kuitenkin halusivat viettää joulun koko porukan voimin, niin jouluja on jo nelisentoista vuotta ollut kaksi. Mikä tarkoittaa, että joulun jälkeisinä päivinä sa matkustaa toiselle puolelle suomea, ja juhlia toisen kerran. Vaikka ajatus taustalla on tässä hyvää tarkoittava, niin erityisesti pienempänä tämä oli kovinkin rankkaa: lahjoihin ja koko tapahtumaan liittyi niin paljon jännitystä ja latausta, että se oli uuvuttavaa kokea useasti.

Ja tietenkin, joulu kun on perhejuhla, kaikki isovanhemmat ja muut sukulaiset täytyy juosta läpi. Eikä riitä, että käy kaksi sukua: sukuja kun on tässä tapauksessa tuplamäärä tavalliseen verrattuna.

Jotta koko rumban saa kunnialla hoidettua läpi, vaatii joulunaika tarkkaa suunnittelua ja minuuttiaikataulua. Aikana, jolloin kuuluisi rauhoittua ja vain olla, tällaisen ei mielestäni pitäisi kuulua kuvaan.

Näin vähän vanhempana ymmärtää paremmin miksi tehdään mitenkin, ja näistä "velvollisuuksista" on jopa alkanut nauttia. Olen tajunnut, jotta joku voi vain olla kotona ja nauttia läheistensä seurasta, täytyy jonkun muun (niiden läheisten) juosta. Ja jos minä voin läsnäolollani jotakin ilahduttaa, niin minähän sitten juoksen. Ja kaikesta aikataulusählästä huolimatta: onhan se onni kun on näin paljon rakkaita ja läheisiä.

Salaa silti kovin odotan koittavaksi sitä päivää, kun minulla on oma koti ja perhe, saan joulunajaksi vain sulkeutua neljän seinän sisälle, oleilla verkkareissa sekä syödä hyvää ruokaa (mihin kinkku ja laatikot eivät minun kategoriassani todellakaan kuulu.)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulumieltä jakamassa

Vaikken ole aiemmin ollut mikään joulufani, niin olen aina tykännyt antaa lahjoja! Joulun alla en ole köyhä enkä kipeä, vaan leijailen jossain ihmisten ilahduttamis -pilvellä. Maksan kavereita kahville ja ostan pieniä yllärilahjoja, annan kodittomille rahaa ja jätän tippiä. Valitettavasti varallisuuteni on kuitenkin rajallista, ja jouluun saan kyllä aina kulumaan ihan niin paljon rahaa kuin vaan on. Tämä hemmotteluhimo yltää kyllä myös itseeni (vaikkakaan ei aivan yhtä hävelisti), en edes yritä esittää että kaikki menisi muihin. Mutta joulu on vain kerran vuodessa, silloin saa vähän herkutella ja hemmotella itseään.

Joulu; mikä ihana tekosyy kaikkeen.


Joka vuosi minulla on ollut tapan ostaa myös joku yllärilahja. Pieni paketti ihmiselle, joka ei sitä minulta lainkaan odota. Yleensä kyseessä on ollut joku kaverin kaveri, jonka kanssa on porukassa hengannut ja joka on sattunut suunsa avaamaan, mainiten haluavansa/tarvitsevansa jotain. Tällainen mysteeripaketti tuli tänäkin vuonna hommattua, hihii odotan saajan reaktiota!


Ostin (lähes) kaikille sisaruksilleni extralahjaksi askartelupakkaukset HEMAsta, kun ne oli  niin kivat.



Sain yksi päivä myös osani joulun ilahdutusmieltä. Metroasemalla seisoi suuri joukko lipputarkastajia, noita kaikkien vihaamia smurffeja (paitsi minun, kun matkustan aina laillisesti eikä siksi ole sakkovaaraa). Mutta tällä kertaa olikin ihan eri meininki kuin normaalisti: he olivat muodostaneet sinipukuisten kuoron, ja lauloivat joululauluja. Muutama seisoi kulho kädessä ja jakoi suklaata, toivottaen matkustajille hyvää joulua.

Suklaa oli hyvää ja tämä, erittäin odottamattomalta taholta, tullut jouluntoivotus sai hymyn huulille pitkäksi aikaa. Ja varmasti hymyilyttää enemmän myös ensi kerralla kun lippua tarkastetaan.

Joulumieltä ja antamisen iloa siis kaikille, jouluna on ihana ilahduttaa! Ja aina sen ei tarvitse olla iso asia: kortti, suklaarasia tai vaikka edes tekstari viestittävät kaikki samaa asiaa: olet mielessä, ja haluan panostaa sinun iloosi.

                  Oikein ihanaa joulua ja hyvää joulumieltä kaikille <3

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Mun pikku joulupuu

En ole ikinä ollut joulukoristeiden fani, mutta kuusen koristeluun olen suhtautunut enemänkin kuin vakavasti. Vuosia sain dominoida kuustamme, mutta sitten pienemmät sisarukseni kasvoivat niin suuriksi että tajusivat kun siirsin/poistin heidän laittamiaan koristeita. Niinpä minulle hommattiin jatkossa oma kuusi, jonka ulkonäön sain täysin päättää. (Huom: meillä on aina ollut vain tekokuusia, allergioiden vuoksi. Olen aina ollut kuusiraukkojen kaatamista vastaan, mutta toisaalta, onhan se aidon kuusen tuoksu ihan omaa luokkaansa tunnelman luojana...).



Minä ja meidän talon kuusi. Se on hieno ja kivan överisti vilkkuva.


Joka vuosi oli eri teemainen kuusi: oli pelkkiä kristallikoristeita, mustahope, sininen, punakultainen, pastellivärinen... Mitä ikinä keksinkin! Alennusmyynneistä aina hamstrasin koristeita seuraavaa vuotta varten.

Nyt on  pari vuotta mennyt ilman kuusta ja koristeluja, ja se on hieman harmistuttanut. Mutta minäpä repäisin ja ostin (alennuksesta) itselleni pikkukuusen!





Se on pinkki, ja totaalisen ällö. Eli siis aivan ihana. Ah miten kiva olo tuli kun sai muovikuusen oksia avata ja asetella, tuntui ihan joululta. Seurakseen kuusi sai tuollaista vaaleanapunaista glitterköynnöstä (onko noilla joku nimi??), joka myös oli tarjouksessa. Kuusesta maksoin 2,50, ja köynnös oli sen puolieurosen halvempi. Okei, tulin eilen jo Suomeen, joten kerkesin yhteiselää puuni kanssa vain 2 päivää. Mutta se on niin kiva, että luultavasti saa jäädä paikalleen vähän pidemmäksikin aikaa.




perjantai 21. joulukuuta 2012

Jouluhöperö

En ole koskaan ollut kova joulufani. Tänä vuonna minua on kuitenkin puraissut joulumielikärpänen, ja olen leijjaillut joulupilvellä jo kuukauden! Valitettavasti minulla ei oikein ole ketään hehkutuskaveria, ja siksi väärinkäytänkin tätä kanavaa ja tungen tänne nyt kauhealla tykityksellä paljon kaikkea joululiibalaabaa. Koettakaa kestää!


Valoja ja markkinatunnelmaa  @ Champs Elysees


Pariisi on valoineen, markkinoineen ja mainoksineen tehnyt minusta jouluhöperön. Kaikki tunnelmointi, koristeet, lahjashoppailut ja odottava fiilis -ah kuinka ihania asioita! Ensimmäistä kertaa askartelin jopa läjän joulukortteja! En minä niitä lähetettyä saanut, mutta voin antaa ihmisille sitten livenä.
Jos muistan...


Jääpuikkovaloja lähikadulla

Mietin paljon, että mistähän tämmöinen yllättävä kelkan suunnan muunnos. Ehkä se on, kun ei ole kylmä eikä pimeä? Tai koska kerrankin on aikaa pysähtyä nauttimaan ja fiilistelemään myös ennen pyhiä? Tai ehkä se on vain se, kun on kaukana kaikista tutuista rutiineista ja läheisistä ihmisistä, niin niitä -kuten myös joulun aikaa heidän kanssaan- arvostaa ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Porot temmellyksessä kaataneet kuusen

Oli mikä oli, joulu on uusi lempivuodenaikani, ja aion ottaa siitä kaikki irti! Bonnes fêtes kaikille, toivottavasti joku muukin jaksaa olla yhtä fiilareissa kun minä!

Jotain punaista

Joulun alla on kiva pitää punaista. Sitä eksyy päälle melkein joka päivä. Tulee jouluisa fiilis.

Paita vintagea/housut ja korvikset Gina Tricot



Tuo punainen paita on minusta aivan ihana. Erikoinen ja siisti, mutta ei silti mitenkään liian hieno tai överi. Ja se on paksua kangasta niin ei heti palella. Näkyy ehkä vähän huonosti, mutta edessä siis menee ristiin tuollaisia rypytettyjä osioita, muuten aika yksinkertainen. Löytyi Free'P'Starista eurolla. Jos keksin minkä kanssa yhdistäisin, niin laittaisin tämän jouluna päälle. Mutta kun en omista hameita, enkä kai oikein tarpeeksi juhlavia housujakaan.

torstai 20. joulukuuta 2012

X-mas market no. 3

La Défencessä oli myös joulumarkkinat, ja vaikka paikka olikin vähän kaukana, niin huristin kuitenkin keltaisella metrolinjalla 1 sinne. (La Défence on siis linjan ihan viimeinen pysäkki, ja mikä tahansa mikä on metrolinjojen päässä on jo ihan landella.)

Nämä markkinat olivat ihan kivat, hinnoiltaan ainakin huomattavasti huokeammat kuin keskeisemmillä paikoilla olevat. Ympäristö vain oli vähän hassu: "kylä" oli rakennettu 4temps-ostoskeskuksen ja messu(??)keskuksen väliin, ja taustalla kohosi lasisia pilvenpiirtäjiä sekä moderni riemukaari.



Churros!!  Vihdoinkin.



"Uusi" Riemukaari



Samalla selvisi myös 4 Temps -ostoskeskuksen arvoitus. Olin tästä nimittäin paljon lukenut, ja ihmetellyt että  missähän se on. No täällä se oli. Iso shoppailutaivas, tosin, ei sisältänyt mitään mitä ei keskustan kauppakeskuksissa olisi.

Jälleen kerran oma kohokohtani oli ruoka. Söin vihdoinkin niitä churroseja, ja ai että olivat hyviä.Vähän kuin munkin ja tippaleivän sekoitus. Tosin, kahdesta jo tuli paha olo. Mutta pakkohan ne loputkin oli naamaan mättää, kun kerrasn oli ostettu.



Pictures from christmas market at La Défence, right in the end of the line 1. I did like this market, it was much more reasonably priced than the ones near center. Though all the modern buildings around the "village" did not create very christmasy athmosphere.

Ihanat lukijani

Ohoo, mulle on liittynyt uusia ihmisiä lukijoiksi! Voi kuinka kivaa, olette ihania:) Myös jokainen kommentti aina lämmittää mieltä ja saa hymyn huulille.

Itselleni on aivan se ja sama onko lukijoita päivässä 2 vai 200. Aloitin bloggaamisen ihan vain, jotta olisi joku kanava jonne höpistä asioista, joista ei oikein tiedä kelle kertoisi. Ja sellaisena tämä on pysynytkin: omien fiilisten roskakorina. Siksi erityisesti tuntuu hurjan kivalta, jos joku haluaa aktiivisesti seurata kirjoitteluani elämänmenoani.

Eli kiitos siis vaan jokaiselle lukijalle, liittyneelle tai ei liittyneelle. Olette hirmu ihania. Kaikki ihmiset on hirmu ihania. Mutta tietysti ne ketkä tykkää minusta, ovat ihan hitusen muita ihanampia. Hah hah.

Bisous!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kohta olen kalju

Mä värjäsin taas mun hiuksia... Tätä tahtia jos jatkan niin todennäköistä on ettei mulla ole tukkaa pian enää ollenkaan. Ne suuttuu kaltoinkohtelusta ja muuttaa muualle. Ja pahinta on, etten vieläkään ole ihan tyytyväinen, vaan himottaisi  vielä yksi käsittely näille tehdä... Kunnes pian onkin sitten taas juurikasvun poisvärjäämisen aika! Koetan kuitenkin sinnitellä ainakin tämän kuun loppuun ennen kuin teen näille mitään.

ennen (ihana blondi tyvikasvu...)


...ja jälkeen


Tämä kerta oli täysin vastakkainen kahteen edelliseen käsittelyyn verrattuna: väriä ei lähtenyt, vaan sitä tuli lisää, ja uhrina eivät olleet latvat, vaan juuri. Värjäsin siis jo kamalaksi päässeen juurikasvun piiloon, tällä kertaa tosin huomattavasti tummemmalla punaisella kuin aiemmin.

Sudin ensin väriä juuriin, kerros kerrokselta, ja sitten harjasin jotta se levittyisi tasaisesti alaspäin. Annoin vaikuttaa kymmenisen minuuttia, ja sitten otin (maali)pensselin käteen ja taas, vapaankäden tekniikalla sudin sitä väriä, vähän  enemmän pituuksiin, jotta välttäisin selvän rajan. Latvat ja suurin osa pituuksista jäi siis täysin koskematta, tosin, kun pesin hiukset niin hieman väriä tuntui takertuvan noihin blondattuihin osuuksiin. Siksi haluaisinkin latvat blondata vielä yhden kerran.... Ne kun ovat nyt vaalean oranssit, ja haluaisin niiden olevan ihan valkoiset.





Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tosi  tyytyväinen nyt tähän tukkaan. Vaikka onhan tämä täällä, harmaiden pariisilaisvarpusten keskellä, aika räväkkä.


I dyed my hair... again! If I keep on this pace, I might not have any hair in the summer.... I'm still not perfectly happy with the result, but I'll try to be patient, and let my hair rest a while. At least till the end of this month.
This time I only put color to the roots, and after about 10 mins I took a (paint)brush, and added some colour to the lengths, just to make the line smoother. Most of the hair I left untouched, but the blonded ends did suck a little of the color in while washing my hair. And that's why I would love to blond them again...

tiistai 18. joulukuuta 2012

Sataa, sataa ropisee...

Jokainen réel parisienne kantaa aina mukanaan sateenvarjoa.
Niin, täällä sataa. Paljon. Kokoajan. Jokapäivä. Mielelläni vaihtaisin tämän ikuisen tihkun jo lumeen.
Koska oikein kovasti koetan matkia pariisilaisten elämää, niin tietysti minullakin on oma sateenvarjo! Turkoosini on ostettu Kilo Shopista neljällä eurolla, ja se on tuollainen yhden ihmisen citymalli: pikkuinen, jonka alle just yksi tällainen pikkuinen mahtuu. Kätevä, kun ei tule hosuttua niitä kanssakävelijöitä piikeillä. Ja voi kävellä varjon kanssa ovesta  sisälle asti, ettei vaan yhtään pisaraa pääse päälle.


Vanhoja kuvia, mutta taustalla itse Notre Dame.


Rakkauslukkoja. Ihanan paljon rakkautta!


Every réel parisienne carries an umbrella with her all the time. It's constantly raining in here, I'm getting fed up with it. I would prefer snow... Oh Finland how I miss you!
But I like my umbrella: it's bright and the size is perfect: big enough for a little girl like me, but small enough so one doesn't hit people with it while walking in the crowd.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Christmas market no. 2

 Joulumarkkina-alue Trocaderolla on ihana. Kojuja kulkee molemmin puolin suurta suihkulähdeallasta, ja lisäksi mahdollisuus on myös luisteluun tai lumipeuhaamiseen.

Täälläkin kaikki tuotteet ovat myytävissä pienissä, idyllisissä puumökeissä, ja tämänkin markkinan ehdottomasti parasta antia on ruoka. Vine chaud ja erilaiset vokit tuoksuivat huumaavilta, juusto- ja makkarakojujen aromeista puhumattakaan. Itse ostin välipalaksi tummasuklaalla ja kookoshiutaleilla kuorrutetun omenan, nam herkkua!

Trocaderolta on upeat näkymät seinelle ja Eiffel -tornille, ja se kuuluu mielestäni must käyntipaikkoihin Pariisissa muutenkin. Turistikuhinasta voi päätellä että muutama muukin on samaa mieltä.




Keinotekoisesti tuotettua lunta. Hah, Suomessapa on ihan aitoa tavaraa.

Taustalla Trocadero koko komeudessaan.

Kaikki paitsi kengät ja asusteet vintagea/roskiksista. Mekko leikattu
pitkästä kaapumekosta, sellaisesta joita arabimaissa käytetään.

Kaikesta joulusälästä huolimatta minun on vaikeaa päästä joulutunnelmiin: kelit ovat edelleenkin kuin alkusyksystä. Tänään oli jopa kuuma, minulle tuli hiki legginseissä ja mekossani. Mutta en valita.


I looooove the christmas market at Trocadero! Trocadero is one of my favorite places in Paris, there's a beautiful view over Eiffel tower and Seine. One of the must go places in this city, definitely. Again, the best thing to buy from the market is food! All the cheeses, sausages and vine chauds smelled amazingly good. But I just bought an apple covered with dark chocolate and coconut, yum! Absolutely delicious.

Astetta tyylikkäämpi työpäivä

Sain maanantai-iltana tekstiviestin, jossa kehotettiin pitämään seuraava ilta vapaana; minulla oli kuulemma menoa. Varovaiset kysely-yritykset eivät tuottaneet tulosta, vaan vastaukseksi sain lähinnä katkelmia erinäisistä joululauluista. Hmm..... Arvelin, ettei ehkä olekaan kyse ihan normaalista babysittaamisesta.

Ongelmana tällaisissa mysteerimenoissa on tietenkin, että mitä laittaa päälle. Ei  halua olla alipukeutunut, muttei mielellään liian pynttäytynytkään. Päädyin sitten mekkoon ja ylisuureen bleiseriin, sekä kiilakorkoihin. Hiuksiin kerrankin panostin, niin että kiharapilvi toi hieman laitetumpaa fiilistä.

Sydän pamppaillen menin sitten tiistai-iltapäivänä töihin, ja päädyin riemusta kiljuen hyppimään ympäri taloa: pääsisin katsomaan balettia! Vähän erilainen "työ"päivä siis tiedossa.

Ilta oli ihana: Opera Bastillessa Don Quijote, mahtavat paikat parvella (näki sekä lavan että orkesterin) ja shampanjaa. Tämä ennakkojoululahja oli kyllä enemmänkin kuin nappiosuma, ja taas kerran sain olla iloinen kuinka mahtavaan perheeseen olenkaan päässyt.



Mekko H&M/takki vintagea/ sukkahousut Tati/käsilaukku mummin vintiltä

Juu epätarkka kuva, mutta pääasiassa tässä oli tuo shampanja.
"Työ"aikana.

Jännittyneenä vielä ennen kuin tiesin mitä ilta tuo tullessaan.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Smile like you mean it

Juttelimme kavereideni kanssa yksi päivä, ja eräs tyttö marisi haluavansa muuttaa etelä-Ranskaan. "Ihmiset täällä ovat niin myrtsejä, kukaan ei koskaan hymyile!" hän valitti. Itse istui vieressä huuli pyöreänä: minusta taas tuntuu että täällä saa jo ruokakaupassa asioidessaan poskensa kipeäksi siitä kaikesta suun vääntelystä. Noh, tämä näkemysero selittynee kotimaidemme eroavilla kulttuureilla: ystäväni on jenkeistä.

Suomessa tosiaan ei tarvitse pelätä, että tulisi hymyilevistä ihmisistä yliannostusta. Ja vaikka pariisilaiset eivät varmastikaan ole niitä kaikkein ilokasvoisimpia ranskalaisia, niin kyllä täällä enemmän nostellaan suupieliä kuin siellä pohjolassa.

Ystäväni kommentin jälkeen rupesin kuitenkin kiinnittämään asiaan ihan eri tavalla huomiota, ja olenkin todennut, että täällä kyllä hymyillään kun ollaan kontaktissa: kysytään jotain, törmätään vahingossa, asioidaan kaupan kassalla. Mutta vähemmän täälläkään tulee vastaan ihmisiä, jotka olisivat hymyileväisiä ihan itsekseen: porukan perusilme on sellainen vähän tyly ja tympääntynyt.


Joskus on päiviä kun on vaan niiiin onnellinen ja haluaa jakaa sitä iloa muillekin.















Itse en kuulu maailman ilokasvoisimpiin ihmisiin. Eräs pariisituttavuuteni sanoi kerran, että  on niin mukava kun olen aina niin hymyileväinen. Meinasin tukehtua kokikseeni. Kerroin kommentista myös eräälle suomikaverilleni, ja hänellä reaktio oli sama. "Taisit olla tosi kännissä kun tapasit sen tyypin?" oli ystäväni vastaus asiaan. Niinpä niin.

Olen kuitenkin alkanut petrata. Koetan tuoda sisäistä iloani myös ulkoisesti näkyväksi yhä enemmän ja enemmän. Usein ei tarvitse kuin astua ovesta ulos ja hengittää Pariisia. Se riittää nostattamaan suupieliä, tällä kaupungilla on välillä ihan uskomaton vaikutus. Ja jos on huonompi fiilis, niin pieni pakotettu hymy usein saa paremmalle tuulelle. Kun kroppa on iloinen, seuraa mielikin perässä.

Ja onhan se niin, että asiat ovat helpompia kun vähän hymyilee. Pieni hymy kaupan myyjälle sisään astuttaessa tai tarjoilijalle tilausta tehdessä, niin asiat sujuvat -jopa ranskalaisilta!- huomattavasti sutjakkaammin. Eikä tule vähätellä hymyä asusteena: ihminen on aina kauneimmillaan aito, leveä hymy kasvoillaan. Joten koetetaan jaksaa väännellä sitä naamaa vähän useammin. Vaikka väkisin.


Smile!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Rakkauslaukku

Tunnustan. Olen maailman huonoin joululahjashoppailija. Rakastan shoppailua, ja rakastan lahjoja. Myös niiden antamista. Mutta ongelmana on se, että kun etsii lahjoja, joutuu pyörimään kaupoissa. Ja kun pyörii kaupoissa, niin aina löytyy kauheasti kaikkea myös itselle ostettavaa. Kiusauksilta ei siis voi välttyä, ja kuvio meneekin vähän tähän malliin: 10 euroa muiden lahjoihin, 15 omiin. Hups.

Tunnistaako kukaan muu tätä ongelmaa, vai olenko maailman ainoa heikon tahdonvoiman omaava?

Viikonloppuna vietin sekä lauantain että sunnuntain etsien läheisilleni mieleistä annettavaa. Ihan viattomasti menin New Lookiin, lahjoja etsimään, ja ihan vahingossa rakastuin. Swiuh, jalat alta. Ja tämä ihastus ei ole edes yhtään tyyppiäni! Ei auttanut mikään, pakko oli se viedä kotiin.

Uusi babyni oli puolet halvempi kuin normaalisti. Niinpä minä, joka en ole koskaan ollut laukkujen perään, kävelin uusi laukku kainalossa ja pää pilvissä ulos kaupasta.



Täydellinen viikonloppukoko: mahtuu muutakin kuin kortit, mutta ei säkki.

Ihana hopeapinta (jota kiillotan jatkuvasti.)



I must be the worts christmas shopper there is. I go out shopping for others, and end up bying stuff for myself! It's like  10euros  on other peoples presents, and 15 on my own... But it's really hard to forbit yourself from bying enything, since finding presents means spending a lot of time in stores, and spending a lot of time in stores means a lot of  temptations. Am I the only one having this problem, or are there others suffering about this too??
Last week end I couldn't help myself, but fell in love. Head over heels. It was on sale, and sooo pretty. So, I, who has never been into bags, walked out from New Look with a new, beatiful purse in my hands and idiotic smile on my lips.

Uusi nimi

Aloitin kirjoittamaan vaatteidenostolakostani ja kyseisen koitoksen tuomista ongelmista sekä tunteista. Alkuun postaukset keskittyivätkin paljon tämän ympärille, mutta nykyään aihepiiri on vähän levähtänyt käsiin. Enää en tosiaan ole lakossa, ja yhä enemmän ja enemmän tulee kirjoiteltua ihan arkipäiväisestä elämästä, sekä tietenkin Pariisista. Näinollen vanha nimi, "Kaikki irti kaapista", tuntui jotenkin... noh, vanhalle. Itseäni on pitkään häirinnyt kun blogin otsikko ja tekstit eivät jotenkin kohtaa.

Taas tullaan tähän: voisin tehdä toisen blogin. Mutta se, että kirjoittaisi kahta eri blogia tuntuu jo ajatuksena hyvin väsyttävältä ja työläältä. Sitäpaitsi, ulkonäköjuttuni liittyvät niin vahvasti au pair elämästäni ja Pariisista kertoviin teksteihin, että eroa on vaikea näiden välille tehdä.

Siksipä pysyn tässä ihan samassa blogissa edelleen, muutin "vain" nimen ja bannerin ja (jos nyt oikein osasin ja ymmärsin!) niin myös osoitteen. Entinen "Kaikki irti kaapista" on nyt sitten "Aina vähän hukassa".

Mistä sitten uusi nimi? En tiedä! Minulla tuntuu olevan jokin fiksaatio näihin kolmisanaisiin yhdistelmiin, ja uusi nimi vain pulpahti mieleen. En jaksanut sitä sen kummemmin pohtia, tokkopa tuolla on niin väliä. Nimi kuvaa hyvin vähän kaikkea elämässäni: olen melko lost aina ja kaiken suhteen. Itseni, tyylini, elämäni. Näin on ollut jo vuosia. Mutta nykyään osaan ottaa tämän vain ja ainoastaan positiivisena asiana, ja nauttia hukassa olosta! Eksyminen ja etsiminen tarkoittaa aina myös uuden löytämistä ja toivottavasti jonkin oivaltamistakin. Tervetuloa siis olemaan seikkailullisesti hukassa kanssani ;)

Ps. Kaikki kommentit muutoksesta ovat enemmän kuin tervetulleita, en ole ihan vielä nimittäin varma oliko tämä nyt hyvä juttu vai hölmö hätiköity päätös.


Just chacged the name of the blog. Well it's still in Finnish, so no big deal :D

Tonttutossukat

Olin lauantaina joululahjashoppailemassa. Löysin ihanat söpöt punaiset kiilakorkonilkkurit. Pakko oli ostaa, ihan vain tonttu-uskottavuuden säilyttämiseksi.




Maksoivat viisi euroa. Ovat ihanat. Nämä jalassa on hyvä hipsiä tonttuhommissa.


I was christmas shopping on saturday. And to get on the christmasy mood, I bought these supercute, christmasred shoes for 5 euros. They are just peeeerfect for more christmas shopping;) I'm like a little elf when wearing those.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

High heel sneakers

Tänä syksynä on paljon tallustellut vastaan korkolenkkareita. Lenkkarit on nyt jotenkin muotikengät, joten pitäähän niitäkin löytyä naisellisena korkoversiona.



High heel sneakers
polyvore.com



Minusta tuollaiset kengät olivat aivan uskomattoman rumat. Muistan, kuinka alkusyksystä erään ruotsalaisen tytön kanssa hirnuimme kyseisille malleille ja olimme yhtä mieltä siitä että ei koskaan.
Mutta, never say never. Nyt on nimittäin silmää alkanut hurjasti miellyttää nuo kengät... Mitkä tahansa ylläolevassa kuvassa esiintyvistä ottaisin mieluusti kaappiini. Kaksi kuukautta sitten haukkumisen aiheena, nyt himotuslistalla. Jännä kuinka asioihin tottuu ja mieltyy kun niitä tarpeeksi ympärillään näkee. Ja kyse ei ole siitä että haluaisin kengät koska ne on "in". En ole koskaan välittänyt mistään semmoisesta, ennemminkin olen ollut loppuun asti kaikkeja trendejä vastaan. Vasta nyt pikkuhiljaa olen alkanut antaa itselleni luvan tykätä myös niistä asioista mistä muutkin tykkäävät.


Jotenkin mulle käy hyvin usein näin.... iltasanomat.fi

Mitä te olette mieltä korkolenkkareista?? Ihanat vai ihan kamalat, rupeanko metsästämään vai hylkäänkö ajatuksen?

Sneakers are kinda "in" right now. I totally don't understand that trend. Two months ago I used to laugh to high heeled sneakers. I tought they were reeeeally ugly, and was sure that I would never ever wear those kind of shoes. But, never say never.... Now, when seen people everywhere wearing them, I find myself kinda wanting a pair too! What's your opinion: ugly or fab?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hiusmömmöjä

 Olen aina ollut taipuvainen hamstraamaan kamalan kasan kaikenlaista kosmetiikkaa. Erityisesti hiustenhoitotuotteet ovat olleet heikkouteni. Ja nyt viime vuosina minut on vielä hemmoteltu pilalle: enää kelpaavat vain kampaamotuotteet, eikä niistäkään kaikki merkit. Tosin, täällä ollessani olen hieman alkanut joustaa asiassa. Vain hieman.

Voi siis vain kuvitella sitä surun määrää, kun jouduin suurimman osan vaivalla alennuksista metsästämistäni (tai äitin sponssaamista) puteleista jättämään matkasta tänne muuttaessani. Itse asiassa aineiden jättäminen -ja kokonaan uusien ostaminen!- kauhistutti niin paljon, että etsin huushollistamme kaikki hotelleista varastetut pikkupullot, ja täytin ne. Joitain tuotteita annoin ystävilleni, tiesin että ne saavat näin hyvän kodin. Kuitenkin monet (lähes täydet) purkit ja purnukat laitoin, silittelyjen ja parin kyynelen saattelemana, syyslevolle äidin luokse vessan kaappiin. Välillä iskee huono omatunto kun käytän Kuopion kotia tavaroideni varastona, mutta olen muuten aika varma, ettei kukaan ole tähän päivään mennessä edes tajunnut puteleideni siellä majailevan.




Osa pikkupurkkiarsenaalistani. Osa oli jossain biliksellä, tavarat
kun aina pysyvät minulla niin hyvin omilla paikoillaan...
Pahoittelen järkyttävän huonolaatuisia kuvia.

Nopeastihan tuollainen pikkupullollinen tuotetta kuluu. Niinpä käydessäni n. kuukausi sitten Suomessa, pakkasin kaikki tyhjentyneet putelit laukkuuni, ja täytettyinä taas takaisin! Raaskin jopa tuoda jotain ihan isoissakin satseissa, esimerkiksi Dieselin Fuel for life -vartalovoiteen. Mmmmm, ihana kun voi läträtä tätä huumaavan tuoksuista ainetta ilman että tarvitsee säästellä.



Mömmökokoelmani on kuitenkin ollut valitettavan puutteellinen. Erityisesti olen kaivannut lämpösuojan antavaa muotoilusprayta, kun tykkään tuota tukkaani usein väkertää. Pariisin päätähuimaava hintataso ei ole jouduttanut asian korjaamista, mutta minua kohtasi onnenpotku! Eräs saksalainen tyttö oli muuttamassa, eikä halunnut heittää puolikäytettyjä tuotteitaan roskiin. Fiksu likka, minun mielestäni, ja minun onnekseni. Ostin nimittäin kyseiseltä neiti-ihmiseltä aimo kasan kaikkea.



Maksoin kuvissa näkyvistä aineista + melkein täydestä L'orealin Elnett satin-hiuslakasta yhteensä 7e. Monopristä en saisi edes kyseistä lakkaa yksinään sillä hinnalla. Sain siis kaikkea shampoista ja hoitoaineista kasvoveteen, sekä sen kauan kaivatun muotoilusuihkeen! Ja tämä (yläkuvassa oranssi) on vieläpä hyvä lajinsa edustaja. Muita en oikeastaan ole päässyt vielä testaamaan, varmaan joukossa on sellaisiakin jotka eivät sovi minulle (huomatkaa miten diplomaattisesti ilmaistu!). Mutta ne voin sitten antaa jollekin kaverilleni taas, laittaa hyvän kiertämään :)