sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Biker jacket

Muutama viikko sitten näin Mangon ikkunassa ihanan, mustan, biker -henkisen tekonahkatakin! Hintaa 39,99e.  Koska kaapistä löytyi jo musta lyhyt nahkis, niin kävelin vain ohi. Takki jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen, ja samana päivänä niitä käveli kolme (3!!!) vastaan. Pariisin kokoisessa kaupassa jos onnistuu mitään vaatekappaletta bongaamaan useamman ihmisen päällä niin se on jo ihme.

Ajattelin, että ei voi olla sattumaa, ja palasin toisena päivänä sovittamaan takkia. Ja palasin toistekin sovittamaan, kuitenkaan ostamatta.

Pohdiskelin takin ostoa, kun hiustenvärjäys tuli ajankohtaiseksi. Ajattelin, että okei, maksan sen neljäkymppiä kampaajalle mutta en osta takkia. Samana päivänä ajattelin, että nooh nyt kun maksan sen neljäkymppiä Lady Gagan keikkalipusta, niin en osta sitä takkia. Aamulla sitten ajattelin että hitsit, why can´t I just have it all, ja metroilin Les Hallesin Mangoon hakemaan oman ihanan bikertakkini kokoa S.

Biker jacket with dress

Yllä näkemykseni siitä, kuinka pariisitar takin luultavasti tänä syksynä yhdistäisi, ja alla sitten minkä kanssa todennäköisesti tulen itse kyseistä vaatetta käyttämään.
Kollaasit Polyvoresta


Biker jacket

Ihan hurjasti olen takista tykännyt, eikä ole lainkaan harmittanut sen osto, vaikka olikin "tarpeeton" hankinta. Mutta jos johonkin rakastuu niin että se yli kaksi viikkoa pysyy mielessä, niin silloin sen voi mielestäni hankkia. Sitäpaitsi, bikertakit ja -bootsit on tosi in nyt, niitä näkyy katukuvassa jatkuvasti! Eli olen siis hyvin chick tänä syksynä -ainakin takkini osalta.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Fashion week

Siis Pariisin Fashion Week on menossa enkä mä edes tiennyt! Jotenkin oletin, että se näkyisi katukuvassa ja kaikkialla, että se ois jotenkin iso juttu. Noh, varmaan näkyykin joillain alueilla, mutta multa meinasi kyllä mennä ihan ohi.


Perjantaina vasta bongasin Napoleonin haudan edessä järkyttävän ison sokerikuution Dior:in logolla varustettuna. Vähän aikaa seisoin monttu auki mutta sitten välähti: New York meni jo, samoin Milano; nyt on Pariisin vuoro!

Ei sillä että olisin koko juttuun mitenkään välttämättä osallistunut. Näytöksiin ja tapahtumiin kun taitaa päästä vain kutsulla. Ja laiskuus sekä väsymys ovat olleet niin aktiivisesti viime viikolla läsnä etten varmaan olisi takapuoltani minnekkään liikuttanut vaikka olisin aiemmin asiasta tiennytkin. Häiritsee vaan kun ei edes ollut sitä tilaisuutta että olisi voinut edes harkita menevänsä notkumaan muotinäytösten nurkille ja bongaamaan julkkiksia, tai yrittää kuumeisesti metsästää jotain epävirallisia jatkobileitä.
Varmaan sitä olisi jotain iloa keksinyt tästäkin repiä! Onneksi maaliskuussa taas, sitten mä oon ready.

Lady Gaga!



Viime lauantaina Lady Gaga esiintyi Pariisissa Stad de Francella 75 000:lle ihmiselle, ja minä olin yksi heistä!
Koko juttu oli aika extempore, mutta siksi ehkä niin mahtis. <3 Vaikka voisinkin kirjoittaa useamman postauksen siitä, kuinka huikea konsertti oli, niin jätän nyt kuitenkin sen suuremmin hehkuttamatta.Tyydyn vain sanomaan, että aivan mahtava nainen se on, ja eräs mieleenpainuvimmista illoista tähän asti.


Takki Mango/ Mekko Gina Tricot /Verkkopaita Pimkie/ Verkkosukkikset H&M

Koska kyseessä oli kuitenkin Gaga, niin oli pakko pistää päälle jotain tavallisesta poikkeavaa! Koska tiesin, ettei konserttikamuni ole yhtä räiskyvä pukeutuja kuin minä, niin en mitään ihan kauhean hurjaa viitsinyt pukea. Okei, taas myös vaatekaappini sisällön rajallisuus tuli tässä esille. Verkkosukkahousut oli must, ja leopardimekko oli niiin täydellinen uusien kiilakorkojeni kanssa, että halusin sen laittaa. Mutta jotten olisi näyttänyt liian paljaalle, niin jotain piti sen kanssa. Törmäsin sitten Pimkiessä mustaan verkkoneulepaitaan, ja yön yli mietittyäni kävin sen hakemassa. Vaikka oli se minun makuuni hieman kallis, alennuksessa -40% ja hintaa taisi jäädä joku noin 16e.


Julian kanssa jonottelemassa.

Menimme konserttipaikalle joku kolmisen tuntia ennen ovien avaamista, koska halusimme päästä mahdollisimman lähelle lavaa! Olimmekin about 35-40m lavasta, eli aivan huikean lähellä. Itse esiintyjästä en ottanut yhtään kuvaa, niistä olisi kuitenkin tullut uskomattoman huonoja, ja halusin hyvän kuvan metsästämisen sijaan keskittyä nauttimaan täysillä showsta.



Voi olla että olen hieman liikaa katsellut Petriluden videoita, koska mua kauheasti kiehtoo drag-tyylinen meikki. Tuumattiinkin, että mun olis pitänyt syntyä pojaksi, koska oisin niin awesome drag queen!:D Silloin saisi ainakin luvalla olla ihan over the top.

Teeth, koska monster.



Koska olen pituutta tappi (161cm), niin nähdäkseni lavalle tarvitsin hieman apua. Illan aikana kehittyikin viha-rakkaus-suhde kyseisiin kenkiin; ne mahdollistivat sen, että näin jotain, mutta samalla viisi tuntia koroilla seisomista -paikallaan- oli aivan täyttä tuskaa. Kaiken muun hyvän lisäksihän kengät ovat kokoa 36 (tai jopa 35?), eli koon liian pienet minulle! Mutta koska sain ne kaupassa tungettua jalkaani, niin ostin ne. "Kyllä ne sen verran venyy", ajattelin...



Onneksi olin fiksu ja otin ballerinat mukaan! Heti keikan loputtua vaihdoin mataliin kenkiin.

Olisi ollut ihanaa, jos olisi ollut oikeasti aikaa valmistautua konserttiin ja miettiä joku lookki. Upeita Gaga-kopioita ja muita rohkeita tyylejä konsertissa näkyikin, yllättävän vähän tosin. Suosittua oli ainakin maalata naama pääkallotyyppisesti, niinkuin Born this way -videolla.
Onhan tämmöiset ihan erityisiä juttuja, vähän once in a lifetime tilaisuus revitellä. Siksi harmittaa, ettei ollut enempää aikaa tälläytyä ja miettiä vaatteitä. Nyt jäi esim paws kokonaan laittamatta! Noh, maybe next time then;)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kuukausi Pariisia

Ensimmäiset kaksi, kolme viikkoa jaksoi olla ihan pähkinöinä kaikista nähtävyyksistä ja uusista asioista, sekä naureskella ranskalaisten tavalle hoitaa asioita. Jaksoi juoda halpaa viiniä ja nauttia ranskalaisesta ruoasta. Metrolla ajelu oli jännää ja hauskaa, ehkä pikkaisen pelottavaakin. Tuli tosi metropoliitti olo kun yritti selvitä määränpäähänsä 14 metrolinjan sokkelossa.


My best friend for the past month.

Mutta yllättävän nopeasti tietyt asiat muuttuvat arkisiksi. Nähtävyyksiin ei enää kiinnitä mitään huomiota, viinistä tulee päänsärky ja hiilari- sekä rasvapitoinen ruokavalio lähinnä yököttää. Rasittaa, kun mikään ei koskaan hoidu, tai jos hoituu niin tuskastuttavan hitaalla aikataululla. Metrossa istuminen lähinnä kyrsii, tuntuu että suurimman osan päivästä saa viettää maanalaisessa. Eikä suunnistaminenkaan tunnu enää yhtään hankalalta, karttaa en ole kantanut mukana yli viikkoon.

Luultavasti kettuuntuminen on vain hetkellistä, ja johtuu tällä viikolla mieleen hiipineestä koti-ikävästä. Tai kuvaavampi ilmaisu olisi kai "rysähtäneestä". Asuin muutaman päivän au pair -perheeni luona, ja tavallisen perhe-elämän eläminen sai minut kaipaamaan Suomea, sekä varsinkin tuttua tukiverkostoani!

Lupasin itselleni, että kuukauden saan höntsäillä ja totutella uuteen paikkaan. Sitten pitäisi alkaa pysytellä budjetissa, aktiivisesti opiskella kieltä ja ruveta taas vähän treenaamaankin. Uskon, että nyt, kun enää aikaa ei mene ihan niin paljon ihmettelyyn, niin rutiinien löytäminen arkeen tuo sellaisen perustyytyväisyyden, ja päivien täyttyminen aktiviteeteilla tekee elämästä hieman mielekkäämpää. Loputtomiin kun ei jaksa vain olla, vaan ainakin minä kaipaan olemiseeni jotain pidemmän tähtäimen päämääriä, edes pieniä.

Jaksan kuitenkin edelleen nauttia täysin rinnoin katukahviloissa istuskelusta ja hyvästä kahvista, tyylikkäistä ihmisistä sekä ranskankielen kauniista soljuvuudesta. Olen ihan varma että ikävä ja kurjat fiilikset kyllä väistyvät, kunhan ne vaan ensin jaksaa kokea pois. Asioilla on tapana lutviutua, ja ihminen on suhteellisen sopeutuvainen: kaikkeen kyllä tottuu. Nyt on vaan ehkä överi kaikesta uudesta, ja hetki pitää sulatella jotta jaksaa taas täysillä kaikkea kokea.

Bisous,
m

torstai 27. syyskuuta 2012

Kynsi-ikävä

Minulla on ollut on-off -suhde rankennekynsien kanssa jo vuosia, ja kun itsellä oli kynsientekokamat, niin rakkaus ei käynyt kovin kalliiksikaan. Jätin kuitenkin kaikki kynsiasiat Suomeen säilöön, ja olen koettanut pärjäillä ihan omien nysieni kanssa. Huonosti ollaan tultu toimeen, ja kova ikävä on jo geelejä!

Ranskassa ei harrasteta tekokynsiä. Ei muuten ripsien- tai hiustenpidennyksiäkään! Yhdellä naisella näin rakennekynnet, ja niitäkin oli jäljellä vain osassa sormista. Oletan, että kynsien teettäminen täällä olisi aikasen hintavaa; tietää en voi, kun yhteenkään niitä taiteilevaan paikkaan en ole törmännyt.


Kirahvikuviota ihanalla kiillolla


Ikävää edes vähän helpottaakseni ostin Claire´silta ihan tavalliset tekokynnet. Maksoivat vitosen, joten ei mielestäni kovin paha hinta. Olen nyt päivän näitä pitäny, ja ah kun on ihanaa kun on taas siistit sormet! Nämä ovat vain tosi lyhyet, ihan hassua kun periaatteessa on tekokynnet mutta niistä puuttuu se elementti mikä rakennekynsissa  minusta on ihan parasta: pituus.


Sain myös (vihdoin!) aikaiseksi ostaa kynsiviilan, sekin Claire´silta. Vaikka kaiken maailman ihania glitter- ja karvaviiloja minulla on ollut, niin tämä riikinkukkokuvioinen menee kyllä lemppareihin!



Lisäksi kuvassa pari viikkoa sitten ostettu The Body Shopin manteli -käsivoide. Olen sitä ahkerasti käyttänyt, ja tykkään paljon. Eikä hintakaan ollut paha, maksoin tuubista 4e (taisi kyllä olla joku tarjous.) Kynteni ovat myös olleet vahvemmat kuin ikinä, mutta en tiedä paljonko sitten voiteella on siihen merkitystä, voi johtua myös ruokavalion muutoksista.

Ihan fiilistelyn vuoksi vielä kuva viimeisistä kynsistä jotka Suomessa itselläni oli:


Näistä tykkäsin ihan älyttömästi, niissä oli kaikki ihana samassa: glitteriä, loepardikuviota sekä strasseja. Siistit mutta näyttävät. 
Voih, ehkäpä sitten jouluna taas...

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kampaajalla Ranskassa

Olin viime viikon lopulla keskustassa, ihan muilla asioilla, kun satuin törmäämään ranskalaisen halpiskampaamoketjun salonkiin. Töiden alkuun oli 3 tuntia aikaa, joten ihan extempore kävelin sisälle ja kysyin että paljonkohan maksaisi minun hiukseni värjäyttää ja mihinhän aikaan olisi vapaata. 40 minuutin päästä istuin sitten jo värit päässä!

Alkutiedustelut olin osannut tehdä ranskaksi, mutta mitenkäs selittää, että mitä sitä hiuksillensa haluaa tehtävän? Kukaan työntekijöistä kun ei puhunut lainkaan englantia, joten koko puolen tunnin odotusajan etsin kuumeisesti kaikista lehdistä kuvia punahiuksisista malleista (ei löytynyt). Sitten kun koetin ruveta kuvailemaan mitä haluaisin, niin kampaaja ihan suosiolla länttäsi värikartan syliini. Tarvittiin silti lisäksi vielä yksi englantia taitava ranskalaisasiakas ja minun vakuutteluni, kaikilla osaamillani kielillä, jotta sain kampaamoväen ymmärtämään että ihan oikeasti haluan punaiset hiukset.Tämän tultua selväksi kävimme vielä vääntöä väristä; kampaaja koetti selittää, ettei hiuksistani saanut yhtä vaaleita kun sävy jota näytin, ja minä koetin sönköttää etten pyrkinytkään siihen samaan tummusasteeseen, mutta halusin että hiukseni silti värjättäisiin sillä. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja juureen tuli tummempaa punaista, kun taas latvat värjättiin lähes samalla sävyllä, mutta hieman oranssimmalla. Ajattelin, että kun pohjalla jo on hieman liukuvärjäysyritystä, niin kuluessaan tämä saattaisi olla aika mageen näköinen.



Tukka nyt muutaman pesun jälkeen.

Suurin osa kampaamotyöntekijöistä oli nuoria ja (ranskalaisiksi!) hyvin persoonallisen näköisiä. Ehkä ihan pikkaisen työhönsä tympääntyneen oloisia, tai sitten sain sen fiiliksen koska kommunikointi oli -yhteisen kielen puuttuessa- niin hankalaa. Johtui mistä johtui, mutta olin tästä itseasiassa ihan mielissäni. Eipä kukaan ainakaan alkanut väittää vastaan kun sanoin ettei (kotiblondattua ja huonokuntoista) tukkaani saanut leikata lainkaan.

Yleensä, kun menen luottokampaajalleni (Riitta Kuopion Liike -salongissa, voin suositella!) niin sanon aina että mihin suuntaan on pyrkimys, ja annan vain ammatilaisen tehdä taikojaan. Kuitenkin, joka kerta tulee jossain vaiheessa melkein pakokauhu, kun värjäyssysteemit näyttävät niin epäilyttäviltä. Koskaan en kuitenkaan sano mitään, koska aina olen kuitenkin kävellyt ulos lopputulokseen tyytyväisempänä kuin osasin kuvitellakaan.

Tällä kampaajalla taas en kokenut lainkaan kauhunhetkiä, vaan koko ajan ymmärsin mitä tapahtuu. Otteet olivat rivakat ja osaavan oloiset, ja olin luottavaisin mielin. Ei kyllä ollut ihan huolellisin tai hellävaraisin käsittely missä olen ollut, mutta semmoiselta perushyvältä työskentely näytti. Ensimmäinen kerta muuten ikinä kun korvissa ei ollut yhtään väriä!

Hiukseni pesi eri ihminen kuin kuka ne värjäsi, ja oli pokassa pitelemistä kun poika pieni hätä äänessään kysyi kuiskaten toiselta kampaajalta, että pitikö tästä tukasta tulla tän värinen. Hiuksiini tehtiin samalla myös joku tehohaudehoito, ja tarpeeseen se tulikin.

Kuivaamisen aikana kävi jokainen kampaamon henkilökunnasta ihailemassa punaista pehkoani, ja salonkipäällikkö useaan kertaan hiplaili tukkaani hokien, että  "C'est trés trés jolie!". Lähtiessäni hän vielä ihasteli, kuinka rohkean erilainen tukastani tuli. Meinasin huvittuneena vastata, että Suomessa näitä näkyy vaikka miten paljon, mutta tyydyin vain hymyilemään. Ranskassa ei ilmeisesti harrasteta läheskään niin paljon punaisia hiuksia.

Hiukseni värjättiin siis kahdella eri värillä ja niihin tehtiin tehohoito. Aikaa meni -odotuksineen- joku 3h, ja tulos oli just sitä mitä pyysinkin, ei siis yllätyksiä mihinkään suuntaan. Kävelin kampaamosta ulos hyvin onnellisena, ja koko lystistä maksoin sen 42e (hinta olisi sisältänyt leikkauksenkin, ja tuossa on pitkien hiusten lisä mukana).

Ehkäpä vois harkita käyvänsä useamminkin.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Epätyypillistä ajattelua

Yksi päivä mietin, että laittaako jalkaan mustat nahkanilkkurini, vai mustat pitkävartiset tennarini. Yllätin itseni pohtimasta, että miksi kummassa ostinkaan molemmat kengät, kun ne ajavat melkein saman tarkoituksen; olisi riittänyt ostaa vain toiset. Havahduin, koska tällainen ajatuskulku tuntui itselleni hyvin vieraalta. Koetin perustella itselleni että haloo, ihan eri asiahan ne ovat, mutta silti realistinen minäni voitti ja päädyin toteamaan että vain toiset olisivat riittäneet.

Koskaan aiemmin en ole ymmärtäny perustelua "mutta kun omistan jo melkein samanlaiset". Melkein samanlainen kun ei ole sama asia kuin samanlainen. Ja vaikka olisinkin omistanut jotain, niin luultavasti olisin ostanut toisen samanlaisen jos olisin kokenut sen tarpeeksi halvalla saavani. Ehkä viisi mustaa, lähes identtistä, löysää villapaitaa tämän todistaakin? Aiemmin pystyin löytämään ne pienimmätkin erot (on tämä vähän pidempi, se toinen on paksumpaa kangasta!) ja perustelemaan näillä ostoksieni hyväksyttävyyden. Nykyään totean, melko useinkin, että "onhan minulla jo melkein tällainen".

Ehkä tässä onkin avain toimivan vaatekaapin kokoamiseen? Itselläni kun on aina ollut ongelma, että käytän vain murto-osaa omistamistani kuteista. Saattaa olla hurjasti kivoja vaatekappaleita jotka jäävät käyttämättä, koska vierestä tulee aina valittua se saman asian ajava, mutta ihan pikkuisen kivempi. Jospa tulisi miettiä vähemmän (tai toisaalta enemmän?)  ja ostaa vain vaatteita joihin rakastuu. Sellaisia, joista tietää heti tulevan lemppareita. Noh, helpommin ehkä sanottu kuin tehty!

En myöskään kiinny materiaan ihan samalla tavalla kuin ennen. Näköjään se, että joutui suurimman osan omaisuudestaan jättämään Suomeen, on vaikuttanut. Lähes kaikista täällä olevista vaatteistani ajattelen, että vuoden jälkeen ne saavatkin jäädä tänne. Laitan kiertoon tai heitän pois. Jos lähtö tulisi nyt, niin veisin mukanani ehkä puolet niistä vaatteista jotka toin tänne, ja that´s it.

Tottakai mieli kerkiää muuttua vielä monta, monta kertaa tänä aikana. Mutta jotain on kuitenkin omassa päässä tapahtunut, pientä tärkeysjärjestyksen muokkautumista kenties.

Le Bon Marché

Kaipaisin vähän ompelutarvikkeita, ja au pair peheeni äiti vinkkasi että hänen ystäviensä mielestä Pariisin paras ompeluosasto löytyy Le Bon Marché-tavaratalosta. Samalla sain myös varoituksen, että ihan halvimpiin ostospaikkoihin tämä ei kuitenkaan kuulu.

Otin vinkistä vaarin ja lähdin yksi päivä katsastamaan tämän paikan. Katsoin lähimmän metroaseman ja hyppäsin junaan. Muutaman pysäkin ja yhden vaihdon jälkeen, noustessani taas maan pinnalle, tajusin, että itseasiassa olisin kävellyt kyseiseen paikkaan ehkä viidessä minuutissa, huomattavasti nopeammin kuin metrolla... Voisi olla joskus vähän vähemmän laiska ja katsoa karttaakin!

Kuten monet muutkin Pariisin suurista tavarataloista, on Bon Marchékin kauniissa vanhassa rakennuksessa. Vanhat, kauniisti kuluneet puulattiat nitisivät kivasti jalkojen alla kerroksia läpi kävellessä.

Nappiosastoa etsiessäni sainkin kahlata lukuisten designerosastojen läpi. En ihan kokenut kuuluvani varakkaiden ranskalaisrouvien ja hyvin pukeutuneiden nuorten joukkoon, mutta  katselin kuitenkin ihan rauhassa. Tulin tulokseen, että on helppo näyttää hyvältä jos on rahaa! Kummasti löytyi hirveästi lisää opiskelu- työ- tai mitä tahansa motivaatiota kun hetken ihaili Giuseppe Zanottin (mun uus lemppari, nyt löyty Louboutinin syrjäyttäjä! Check it out!) tai Valentinon kenkiä.

Tosi ylläri että eksyin, ja kesti että löysin ne napit sun muut. Ompeluosasto kieltämättä oli upea, ja kaikkea ihanaa sieltä olisi löytynyt! Hinnatkaan eivät olleet niin päätähuimaavia kuin odotin, tosin ei ole myöskään vertailukohtaa (paitsi Suomen hinnat, tottakai). En kuitenkaan ostanut mitään, musta rihma kun oli loppu. Mutta himotus jäi, ja varmasti palaan sinne taas!






Le Bon Marchéssa on myös kuuluisa -Pariisin parhaaksi kehuttu- ruokaosasto. Ja todellakin, herkkua löytyy vaikka mitä, ja kaikki on aseteltu hyvin kauniisti. Maitohyllykin näytti oikeasti hohdokkaalta. Jos joskus haluaa jotan erikoisempaa, tai hakea valmiita napostelupaloja vaikka vieraille tarjottavaksi, kannattaa suunnata tänne. Tosin, ihan vain kiertely ja erikoisuuksien katselukin on täällä antoisaa. Sillä vaikka "bon marché" tarkoittaakin "hyvää kauppaa", eli siis "halvalla", niin ei pidä hämääntyä; hintataso ei todellakaan ole mitenkään huokea.


Sokereita

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hiussähellystä

Aiemminkin jo täällä pohdiskelin, että mitä tekisin hiuksilleni seuraavaksi. Kesän aikana kun punainen muuttui pikkuhiljaa blondiksi, jossa latvat olivat pinkkipunaiset, ja nyt syksyn tullen halusin uutta väriä.

Yleensä värjään hiukseni itse kotona, enkä muista ehkä kertaakaan kun olisi oikeasti epäonnistunut tulos tullut. Nyt en kuitenkaan kotivärjäyksellä saavuttanut sellaista hiusta kuin olisin toivonut.

Halusin ensinnäkin eroon pinkeistä latvoista, ja olin niiden antanut haalistua jo jonkun aikaa. Lisäksi halusin eroon keltaisuudesta hiuksissani. Ostin siis voimakkaasti vaalentavan värin, ja jonkun vaaleanruskeahkon. Latvoihin vetäisin tuon vaaleamman sävyn, ja juureen sekä about puoleen pituuteen asti sen tummemman.

Muuten tukasta tulikin ihan älyttömän kiva, mutta vaalenpunainen  jäi tiukasti latvoihin. Kun pikkutytöt vielä kommentoivat uutta väriäni sanomalla että "Joo, sun tukka on oranssimpi nyt!", päätin, että tämä olkoon vain hetkellinen välivaihe.






Pari kuvaa erilaisissa valaistuksissa.

Kuten kuvista näkyy, niin saksin myös hiuksiani -aika paljonkin. Mielessäni on olemassa hienon hieno raja milloin tukka on pitkä, ja milloin ei. Harmittaa, kun minusta tämänhetkinen reuhka ei ole tarpeeksi pitkä. Mutta kylläpä se siitä kasvaa!

Väriä sen sijaan jaksoin katsella sen vuorokauden, kunnes marssin kampaajalle ja värjäytin koko pään taas punaiseksi. Tarinaa kampaajareissusta on kanssa tulossa, oli aika kokemus!


Esimakua punaisesta tukasta!
(Kuva otettu Lady Gagan konsertista, that´s why the make up. Konsertistakin tulossa juttua!)

(Taas) uutta vaatetta

Olin perjantaina kiertelemässä kauppoja (nyt iha jopa olin etsimässä jotain!), ja yllättäen sitten myös shoppailin jotakin. Tällä kertaa olin Rue De Rivolilla, joka on iso ostoskatu monine erilaisine kauppoineen.

Claire´silta nappasin mukaani kasvonaamion (1e), toisen glitterluomivärin (kultamusta, 1e), luomiväripaletin (2e) sekä leopardikuvisabluunan (1e). En tiedä mitä sillä teen, mutta eiköhän sille joskus käyttöä löydy!


Punainen pitsitoppi Believestä, 5e.


Valkoinen pajettipaita 5e Believestä. Siinä oli ihanaa hyttysverkkomatskua hihatkin (tosi 2000-luvun alkua!), mutta leikkasin ne pois ja sain oikein kivan topin:) Musta bleiseri  Jennyferistä, 14,99! Bleisereitä harvoin löytää noin halvalla, ja tämä oli kiva kun vähän paksumpi.

Mustat pussishortsit vyöllä, myös Jennyferistä, 6,99.

Olenko linkannut Jennyferiä tänne aiemmin? No olin eli en, niin nettikauppaan pääsee tutustumaan tästä. Jennyfer kuuluu ihan lempparikauppoihini Ranskassa, en malta odottaa soldesien alkua!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mustavalkoista

On ihanaa, kun ranskalaiset ovat kuvailuissaan niin vahvoja. Minua hymyilyttää aina pikkasen kun joku sanoo dramaattisesti vihaavansa tai rakastavansa jotain. Kaikki on aina jokotai, harmaan sävyjä ei ole. Suomessa kun yleensä suositaan ilmaisuja, jotka eivät ole niin ehdottomia. Varsinkin kotiseudullani savossa olen tottunut että vastaukset ja fiilisten ilmaisut ovat vähintäänkin epämääräisiä ja vaikeaselkoisia, "suattaahan se olla mutta suattaapi olla olematta".

Olen keskustellut tästä hoidettavien tyttöjeni kanssa, ja he ovat nyt -puolikiusallaan- alkaneet sanoa että "ei hassumpaa!". Ihanan kotoisan kiertelevä kehu, joka virkistää täällä kaikkien mustavalkoisten mielipiteiden keskellä.



Pariisiinkin tuli syksy!
Paita KappAhl/ housut H&M /kengät ja laukku kirpparilta /takki pari vuotta sitten Espanjasta Stradivariuksesta /musta toppi Domyos /korvikset uudet Claire´s:ista

Mustavalkoinen oli myös perjantain vaatetus. Tuota valkoista löysää rytkypaitaa käytin suomessa koko ajan (niitä omistin muissakin väreissä) mutta täällä oliensimmäistä kertaa päällä. Jännä miten eri vaatteita suosii.

Ja joku ehkä huomasi; kyllä, on uusi tukka! Palasin punapääksi :) Mutta siitä tulee ihan omaa tarinaa sitten myöhemmin.

Ihanaa leppoisaa sunnuntaita kaikille!


torstai 20. syyskuuta 2012

Uusia koruja!

Olen tuskaillut kun Pariisin korukokoelmani on ollut niin ahdistavan pieni...! Olen tottunut siihen että joka tilanteeseen ja asuun on monta vaihtoehtoa mistä valita. Täällä noita samoja on saanut pyöritellä päivästä toiseen.


Mukanani Suomesta Pariisiin muuttaneet korut.


Okei, pystyn jo kuulemaan tuhahtelun: "ai tossako muka vähän?!", mutta hei, kaikki on suhteellista! Ja pointtina oli enemmän kuitenkin, että olen kyllästyny noihin samoihin vanhoihin jo. Mutta myönnän, että eivät ne noin kasaan laitettuna niin vähältä näytäkään..

Jokatapauksessa, ostin koruja lisää! Claire´silla oli ALE pömpeli, ja mikäänhän ei houkuta minua luokseen kuin punaiset hintalaput! Mukaan lähtikin sitten ihan kiva kasa (rihkama)helyjä:)



Hello Kitty -sormus ja kaulakoru!

Rrrrakastan Hello Kittyä, ja minusta nämä viikselliset versiot olivat vielä aivan hulvattoman mahtavia!









Lähtipä mukaan myös nude kynsilakka (1e) sekä glitterluomiväri. Yleensä tuollaiset glitterit ovat aivan surkeita ja hilettä on vain päällä, mutta tämä oli positiivinen yllätys! Vaikka, euron hurjaan hintaan nyt laatutuotetta odotinkin . Ehkä tästä kerron joskus vielä enemmän.
Kuvista näköjään unohtui yksi hopea-musta sormus, sekä veikeä käärmesormus.

Pitkään aikaan en ole ollut niin hurmio-onnellinen kuin näiden helistessä laukussani. Korut ovat vaan aina saaneet minut ihan fiiliksiin, ja niin nytkin. Eikä edes tuntunut (melkein) missään laittaa kerralla lähes 30 e helyihin.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kirpparilöytöjä

Eli tässäpä, mitä tarttui sunnuntain kirpparireissulta mukaan!

Laukku JES! Yhdessä kenkien kanssa 1,50e.




Paitoja ostin 4: ihanan paidan Betty Boop -kuvalla (paita on kokoa lapsi, mutta paljetein ja helmin koristeltu kuva muuttanee johonkin muuhun paitaan/huppariin) 4e, tummanvihreän (näyttää tässä vähän mustalle??), yli-ison neulepaidan 2e, punaisen oheun neulepaidan 2e, sekä villin kasaripaidan, myöskin 2e!
Tämä lienee taasniitä vaatteita joita kaikki kaverini inhoavat,
Mutta musta se oli niin karsee että oli jo hieno!
Olkatoppaukset kyllä heivasin heti kotiin päästyäni.

Ja ah ihanaa, löysin kenkiä! Vasemmalla olevat pitkävartiset tennarit laukun kanssa yht 1,50e, keskellä olevat nahkanilkkurit 2e, kuten myös kokomustat tennarit.

Kaiken kaikkiaan olin löytöihini hyvin, hyvin tyytyväinen:) Ehdottomasti aion tehdä tästä tavan, ensi sunnuntaina sitten ehkä tsekkaamaan jokin toinen paikka!

Kirpparisunnuntai

Pariisin kirpputoreja on kehuttu, joten suuntasin sitten sunnuntaina itse tsekkaamaan että miltä näyttää Porte de Vanvesin sunnuntaikirppis.

Odotin löytäväni antiikkikauppiaita huonekaluineen ja astioineen, mutta yllätyinkin iloisesti kun paikalla olikin lähinnä paikallisia myymässä vaatteitaan ja tavaroitaan.

Porte de Vanvesin kirpputori ei ole läheskään suurin, mutta aika mukavan kokoinen kuitenkin. Pari tuntia sai helposti auringon paisteessa kulumaan katsellessa ja ihmisten kanssa jutellessa. Tunnelma oli ihanan iloinen ja välitön, ja tulin ihmisistä hyvälle tuulelle. Vaikka kaikkialla kehotetaan tinkimään, niin tätä en oikeastaan harrastanut. Eikä kyllä tarvinnutkaan; hinnat olivat halvat ja myyjät ihan itse tiputtivat hintoja, pyytämättäkin!

Alla kirpparikiertely asu, postausta ostoksista luvassa myöhemmin tänään!



Mekko Côte a côte /triikorytky H&M /niittivyö JC /sormusta en muista


Koko lookki oli jotenkin mulle ihan liian söpö, mutta yritän totutella tähän mekkojen pitämiseen! Ja mikä sen parempi päivä kun joku sunnuntai, jolloin kukaan tuttu ei nää mitä olen päälleni pistänyt :D


Tukka sutaistuna puolhuolimattomasti leteille. Jännä, että nyt kun hiukset
ovat taas pitkät, niin en osaa pitää niitä kiinni! Lyhyempi tukka oli
nimittäin auki erittäin harvoin.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Viime viikon shoppauksia

En viime viikolla yrittänyt oikeastaan shoppailla, mutta pidin silmät auki aina kiinnostavien löytöjen varalta. Ja kyllähän sitä tuli jotain osteltuakin. Voi olla, etten ole nyt ihan niin tarkka vielä budjetistani tai valikoiva ostosteni suhteen, vielä on vähän alkuhuumaa ilmassa. Ja kun jään miettimään jotain, että onkohan järkevä ostos, niin takaraivossa pieni ääni muistuttaa, kuinka vähän kamaa omistankaan. Usein tuo ääni voittaa väittelyn aika nopeasti, joten hieman lepsusti olen antanutkin itseni shoppailla vielä toistaiseksi.

Khakin vihreä kauluspaitamekko 5e, vihreä neuletoppi samoin 5e, kukkamekko 10e.

Matkalla puhelinoperaattirikauppaan törmäsin Côte a côte -nimiseen liikkeeseen, jossa oli myös outlet puoli. Sieltä tarttuikin sitten mukaan yllä olevat vaatteet, sekä korkeavartiset, siniset tekomokkasaappaat. En jaksanut sovittaa vaatteita, vaan summamutikassa arvailin kokoja:D Muuten menikin aika nappiin, mutta mekko olisi saanut olla ehkä koon pienempi; nyt se on päällä vähän muodoton.




Kynsistrassit 2,50 New Look, toiset kynsikoristeet ja -lakka 1e kpl metrotunnelista.
New Lookista taas hamstrasin kynsikoristeita, kun koko paketti maksoi vain sen kaksi ja puoli euroa. Suomessa pulittaisin samasta jonkun kympin?? Ostin siis kaksi niitä, ja matkalla metroon nappasin vielä jostain kojusta lisää kynsikamaa.

Kynsistrassien lisäksi New Lookista ostin ihan perusperus tummat pillifarkut (n. 13e) ja mustan, spagettiolkaimisen perustopin kolmella eurolla. Tuollaisia perusvaatteita sieltä on hyvä täydentää, niitä saa halvemmalla kuin vaikkapa hemarilta.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Laukkuongelmointia

Jos kenkiä otinkin huonosti tänne, niin laukkuja tuli kyllä vielä huonommin mietittyä!

Suomesta mukaan lähti kaksi joskus mummin vintiltä löytynyttä mustaa pikkulaukkua (miksi piti ottaa kaksi mustaa??), yksi iso (ja rikkinäinen) vihreä tekonahkakassi sekä harmaa Guessin käsilaukku. Lisäksi raahasin tänne myös muutaman kangaskassin.











Vaikka mun harmaa Guessin laukku onkin aivan ihana, täydellisen kokoinen arkilaukuksi ja omaa aivan ihastuttavan leopardivuoren, on se siltikin harmaa.  Valitettavasti harmaa ei vaan käy ihan kaiken kanssa, vaikka aika monikäyttöinen väri onkin. Hölmöltä on tuntunut hippaloida koko ajan saman laukun kanssa, oli asu mikä tahansa.

Joten äkkiä tänne joku arkilaukku, pliis!

Piiiiitkä perjantai

Viime perjantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoin hoitaa itselleni kunnon netin ja ranskalaisen puhelinliittymän. Noooh, helpommin taas sanottu kun tehty. Vaikka olin henkisesti valmistautunut odottamaan ja tappelemaan sadassa eri paikassa, oli kaikki silti tuplasti vaikeampaa kuin olisin kuvitellut.

Selvisi, että jotta saisin liittymän, tulee minulla olla ranskalainen pankkitili. Ja pankkitilin avaamisen tarvitsee sata eri lippua ja lappua, joita tässä nyt on yritetty viikonlopun aikana hommailla. Kunhan joskus (ehkä!) saan sen liittymän, niin voin yksityiskohtaisesti selittää tämän monimutkaisen prosessin.

Aiemmin kerroin ettei porukka täällä kulje verkkareissa tai kollareissa. Perjantaina tiesin kuitenkin joutuvani odottamaan pitkiä aikoja (kerrankin olin ennalta viisas!) ja halusin laittaa päälleni jotain oikeasti mukavaa ja helppoa. Lisäksi, suihkuani oli korjattu enkä saanut sitä vuorokauteen käyttää, joten tukka oli järkyttävän likainen. Lainasin kyllä au pair-perheeni suihkua, mutta en jaksanut siellä hiuksia pestä.


Paita Nizzasta / Housut Sock shop /Neule kirpparilta /Kengät Spiritstore


Palasin siis täällä hyvin epätyypilliseen rentoilutyyliin. Vetäisin jalkaani uudet (10e) iiihanan pehmeät ja superohuet mustat trikoo porkkanahousut ja ihan mun lempparin, rusettikuvioidun sinisen neuletakin (jota kyllä kaikki kaverit Suomessa sekä äitini vihaavat). Yhdistin kuitenkin nuo kiiltäväkankaiseen toppiin, jotta asuun tulisi vähän kontrastia ja eri tyylejä, enkä näyttäsi ehkä ihan niin roskiksesta heränneeltä.

Onneksi päivä parani iltaa kohden, ja minäkin vähän ihmisöidyin lähtiessäni sitten Pariisin yöhön!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

New look ja oivalluksia

Kävin viime viikolla New Look nimisen ketjun yhdessä liikkeessä, ja ihastuin ihan kympillä! Paikka on halpa -hintatasoa H&M tai jopa halvempi- ja siellä oli älyttömän kivoja vaatteita.

Kiertelin siis innoissani ympäriinsä ja ihastelin kuteita. Hetken päästä kuitenkin tajusin, ettei mikään ollut kuitenkaan niin kivaa että olisin sen ostanut. Koska kaikki oli halpaa ja kivaa, niin mikään ei oikein enää tuntunut löydöltä.

Olen aina ajatellut omaavani melko vahvan tyylin. Kuitenkin, jos on selkeä ja vahva oma tyyli, niin eikö silloin pitäisi pystyä kaupasta poimimaan juuri ne itselle sopivimmat vaatteet? Eikai silloin päättömästi ihastu kaikkeen, rakastumatta kuitenkaan mihinkään?

Olen tätä tuumaillut tässä jonkun aikaa, ja päätynyt siihen, että rakastun löytöihin. Se on se hinta-laatu-historia-erikoisuus -suhde joka minua sykähdyttää, eikä hullaannuttamaan riitä ainoastaan kiva vaate kaupassa. Paitsi ehkä ihan poikkeustapauksissa.

Ja tyylistä sitten; tyylini on enemmän kokonaisuus, kun yksittäiset vaatteet. Lähes kaikki vaatteet voivat olla minun tyylisiäni, jos ne on yhdistetty oikein!;)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Hiushaaveita

Syksy hiipii pikkuhiljaa tännekin, ja vaikka päivät ovat edelleen lämpimiä niin aamuisin sekä iltaisin saa vetäistä takin päälle. Lämpölamput hohkaa terasseilla, maksimoiden katukahvilakauden pituutta.

Syksyn tulon huomaa myös mielessä; hirveästi himottaisi saada tai tehdä jotain uutta. (Niinkuin tämä toiseen maahan muutto ei olisi tarpeeksi....) Aina syksyllähän sitä haluaa aloittaa uuden elämän, syntyä uudestaan joksikin toiseksi, kunnes sitten muutaman kuukauden päästä huomaa taas palanneensa siihen samaan ja vanhaan. Tällä kertaa se uusi elämä tuli kuin itsestään, ja nyt himotuksessa onkin uusi tukka!


kuva lainattu täältä

Koko kesän olen ihastellut liukuvärjättyä tukkaa, mutta valitettavasti tämä näyttää paremmalta niin, että juuri on tumma ja latvat vaaleammat, eikä toisinpäin. Itselläni kun on luonnostaan aikasen blondi tuo juurikasvu, niin olisi aika työläs pitää nättinä. Ja täällä olen nähnyt niin monta rumaa versiota tuosta tyylistä, etten enää ihan niin ihastunut ole.



Kuva täältä

Myös punainen pehko houkuttelisi taas. Kun etsiskelin värjäysideoita, niin törmäsin yllä olevaan kuvaan, ja ihastuin. Kuvan tukka on väriä, mallia ja kampausta myöten aivan täydellinen! Tosin onhan tämänkin kanssa sama juurikasvuongelma... Lisäksi, en tiedä onko täällä kuinka kallista käydä kampaajalla, ja itse en ehkä uskaltaisi lähteä tuollaista värjäämään, varsinkaan kun on niin epätasainen tämä sävy tällä hetkellä päässä.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että blondina en täällä jaksa enää olla. Tummien ranskalaisten joukossa saa hieman liikaa epätoivottua huomiota vaaleilla hiuksilla. Vaikka tilanne ei varmasti ole läheskään niin paha kuin olen kuullut jossain vaikka Etelä-Amerikan maissa olevan, niin silti olen kyllästynyt metrossa huuteiluihin ja muihin kivoihin huomionosoituksiin. Eli kai se värjäyskierre olisi jokatapauksessa edessä.

Vaiko ehkä sittenkin jokin uusi lävistys....?


perjantai 14. syyskuuta 2012

Tyyli muutoksessa

Pariisilaiset pukeutuvat -yllättäen- tosi hyvin. En ole nähnyt vielä yksiäkään kollareita, mikä taas Kuopiossa tuntui olevan joka kolmannen lukiolaisen perusvaate. Naiset käyttävät paljon mekkoja, hameita ja korkokenkiä, ollen näin ihanan naisellisia ja tyylikkäitä aina. Minusta on ihanaa, kun lapsille laitetaan leikkipuistoonkin rimpsumekkoja ja pikkukengät. Vertauskohtana kun on ne suomalaisten kurahaalarit ja Prisman lenkkarit.

Asun melkoisen kalliilla alueella, ja täällä tuleekin lähinnä vastaan miehiä puvuissa. On hauskan näköistä kun nuoret miehet huonosti istuvissa puvuissaan polkevat citypyörillä töihin.

Ympäristö on vaikuttanut myös siihen, miten itse pukeudun (okei suuri vaikutus on myös säälittävän pienellä vaatevarastollan). Huomasin yksi päivä, että näytän koko ajan samalta -ja itse asiassa aika tylsältä. Päällä on koko ajan farkut, mustat pitkävartiset nahkasaappaat, joku hieman erilainen toppi, ja bleiseri. Ja kädessä keikkuu Guessin harmaa laukku (muuta isoa laukkua en vielä omista). Hiukset ovat suorana, ja yleensä auki. Koruja ei juurikaan ole.

Mustat farkut h&m / laukku Guess / sininen rimpsutoppi Only /bleiseri Nizzasta

Lookki on ihan kiva ja perussiisti, mutta en koe sen kuvastavan minua oikein millään tapaa. Pukeudun tylsästi ja persoonattomasti juuri sellaisella tavalla, jota olen aina mielessäni salaa hieman pilkannut. Suomessa en juurikaan pukeutunut näin asiallisen oloisesti, kuljin enemmän boheemissa kirpparilookissa, tai sitten tosi neitinä koroissa ja koruissa. Näistä vaatteista on tullut Pariisin "farkut ja t-paita" -eli jonkinlainen perusunivormu.



Vaikka asu on koostettu ihan samalla kaavalla, niin tuona
päivänä koin olevani jopa hieman hurja;olihan sentään asussa
väriä, kuviota ja korviksetkin! Päällä siis Pimkien uusi t-paita
ja housut H&M, myös uudet

Mutta ehkä peruspäivän perustyyli saakin olla vain ihan kiva, ei joka päivä ehkä tarvitsekaan näyttää jotenkin supererikoiselta tai laitetulta. Kun loppujen lopuksi tärkeintä kai on, että kokee pukeutuneensa tilanteen mukaan, ja vaatteissa on mukava suorittaa päivän askareita.

2 viikkoa Pariisissa takana

Tänään olen asunut Pariisissa jo kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä ikuisuuden, toisaalta koen taas etten ole kerennyt mitään oikein vielä tekemään tai saamaan aikaan -vaikka olen vaikka mitä jo tehnytkin!

Ihanimmaksi Ranskassa olen kokenut sen, ettei ihmisillä ole kiire samalla tavalla kuin Suomessa. Itsekin olen täällä paljon levollisemmalla mielellä, enkä revi itseäni sataan suuntaan yhtäaikaa. Tosin, osin voi johtua siitä ettei täällä ole niin kauheasti vielä sellaista puuhaa mitä Suomessa oli; treenejä tai kavereita.

Eilen koin ensimmäistä kertaa semmoisen oikean Pariisi -fiiliksen. Kävelimme erään toisen suomalaisen au pairin kanssa Seinen yli, Eiffeltornilta Trocaderolle, kun yhtäkkiä se iski tajuntaan: "Minä asun Pariisissa!"
Tunne oli niin ihana ja onnea täynnä, että nauru pulppusi rinnasta äänelliseksi asti.

Vaikka aika ihanaa onkin ollut, niin -kuten monelle olen jo sanonut- arki on arkea, missä tahansa. Samalla tavalla täytyy käydä töissä, tiskata tai hoitaa asioita, oli sitten Jyväskylässä tai Pariisissa. Pariisissa tosin tuo "asioiden hoitaminen" on saanut ihan oman merkityksensä, täällä kun byrokratia on mitä on, ja jo metrokortin saamiseksi pitää olla sata eri lippua ja lappua mukana, joiden kanssa sitten jonotellaan tuntikausia. (Nimim. ei-vieläkään-ranskalaista-puhellinnumeroa koska sekin on tehty niin vaikeaksi saada).


Kämpän ikkunasta eräs ilta napsaistu.

Koti ikävää en ole ehtinyt potea -ainakaan vielä. Ehkä senkin aika tulee. Kuitenkin, joka aamu kun herätessäni nään Eiffeltornin ja vanhojen talojen katot ikkunastani, on pakko hymyillä kaikille mahdollisuuksille joita tämä kaupunki minulle tarjoaa. Se on loppuunsa ihan sama mihin niistä tarttuu; tärkeintä on tunneettä saa itse valita, eikä mikään ole esteenä.