Yksi päivä mietin, että laittaako jalkaan mustat nahkanilkkurini, vai mustat pitkävartiset tennarini. Yllätin itseni pohtimasta, että miksi kummassa ostinkaan molemmat kengät, kun ne ajavat melkein saman tarkoituksen; olisi riittänyt ostaa vain toiset. Havahduin, koska tällainen ajatuskulku tuntui itselleni hyvin vieraalta. Koetin perustella itselleni että haloo, ihan eri asiahan ne ovat, mutta silti realistinen minäni voitti ja päädyin toteamaan että vain toiset olisivat riittäneet.
Koskaan aiemmin en ole ymmärtäny perustelua "mutta kun omistan jo melkein samanlaiset". Melkein samanlainen kun ei ole sama asia kuin samanlainen. Ja vaikka olisinkin omistanut jotain, niin luultavasti olisin ostanut toisen samanlaisen jos olisin kokenut sen tarpeeksi halvalla saavani. Ehkä viisi mustaa, lähes identtistä, löysää villapaitaa tämän todistaakin? Aiemmin pystyin löytämään ne pienimmätkin erot (on tämä vähän pidempi, se toinen on paksumpaa kangasta!) ja perustelemaan näillä ostoksieni hyväksyttävyyden. Nykyään totean, melko useinkin, että "onhan minulla jo melkein tällainen".
Ehkä tässä onkin avain toimivan vaatekaapin kokoamiseen? Itselläni kun on aina ollut ongelma, että käytän vain murto-osaa omistamistani kuteista. Saattaa olla hurjasti kivoja vaatekappaleita jotka jäävät käyttämättä, koska vierestä tulee aina valittua se saman asian ajava, mutta ihan pikkuisen kivempi. Jospa tulisi miettiä vähemmän (tai toisaalta enemmän?) ja ostaa vain vaatteita joihin rakastuu. Sellaisia, joista tietää heti tulevan lemppareita. Noh, helpommin ehkä sanottu kuin tehty!
En myöskään kiinny materiaan ihan samalla tavalla kuin ennen. Näköjään se, että joutui suurimman osan omaisuudestaan jättämään Suomeen, on vaikuttanut. Lähes kaikista täällä olevista vaatteistani ajattelen, että vuoden jälkeen ne saavatkin jäädä tänne. Laitan kiertoon tai heitän pois. Jos lähtö tulisi nyt, niin veisin mukanani ehkä puolet niistä vaatteista jotka toin tänne, ja that´s it.
Tottakai mieli kerkiää muuttua vielä monta, monta kertaa tänä aikana. Mutta jotain on kuitenkin omassa päässä tapahtunut, pientä tärkeysjärjestyksen muokkautumista kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti