keskiviikko 29. elokuuta 2012

Läksiäiskengät

Bongasin joskus Nellystä iiihanat strassein ja niitein koristellut kengät, ja nämä popot ovat kummitelleet mielessäni jo kauan. Niinpä päätin kokeilla tehdä niistä oman versioni.

Ostin kirpparilta Biancon nudenväriset, satiinipäällysteiset kengät. Maksoin kengistä  vain 2 euroa, mutta niiden kangas olikin aivan järkkylikainen ja kulunut. Irrotin kengissä olleet ruusukoristeet, ja aloin vain lätkiä kuumaliimalla kaikkia huushollista löytyviä koristeita kiinni.



Ensimmäisessä kuvassa lopputulos, vieressä kuvaa kun projekti vielä vaiheessa.
Alla valmis pari.



Pidin kenkiä siis jo yhden illan, kun vietimme tavallaan läksiäisiäni. Itse tykkäsin kengistä ihan hurjasti, ja huomiota ne herättivätkin. Palaute oli aika vaihtelevaa; toisten mielestä ihanat, ja toisten mielestä kamalat.

Yhdistin kengät vaaleanpunaisiin kangashousuihin, valkoiseen löysään toppiin jossa vaaleanpunainen ruusuprinttisydän, mustaan bleiseriin ja hopeisiin glitterlaukkuun. Ei ollut mikään harkittu kokonaisuus, kaikki vaatteet vaan oli jo pakattu ja piti turvautua siihen mitä sattui olemaan päällä tai kaverin kaapissa. Alla vielä Polyvoressa kokoamani sinnepäin -demostraatio illan asustuksesta.
Ja niillä ihan alkuperäisillä himotus -kengillä.


Weekend outfit

Päämääränä Pariisi!

Olen aina haaveillut ulkomaille, ja ystäväni tietävät montako vuotta olen puhunut että "sitten joskus". Viime talvena, istuessani kolmattatoista vuotta putkeen koulun penkillä, tuumasin että NYT. Ehkä about kuukausi sitten sain aikaiseksi tehdä jotain asian eteen, ja siitä kaikki lähtikin menemään hurjaa vauhtia eteenpäin, tuloksena, että muutan alle kahden vuorokauden kuluttua Pariisiin!

Jokainen on joskus tuskaillut matkalle pakatessaan matkalaukkunsa pienuutta ja kironnut lentoyhtiöiden 23 kilon painorajoitusta matkatavaroille. Jos pystyy muistamaan tuollaisen hetken, osaa ehkä hämärästi kuvitella miltä tuntuu, kun koko omaisuus pitäisi tiivistää kyseiseen määrään.

Pariisiin pakkaaminen on ollut yksi kamalimmista asioista mitä olen joutunut elämässäni tekemään. Kun pakkasin kämppääni, lajittelin tavarat neljään pinoon; säilöön, Pariisiin, kiertoon ja roskiin. Asiat, jotka ainakin halusin mukaani, täyttivät loppujen lopuksi noin kaksi jätesäkkiä.. Äidille säilöön meni meni moninkertainen määrä, ja kirpparille tavaraa ehkä neljä, viisi Ikeakassillista. Roskiakin sai kantaa koko ajan ulos. En ole eläissäni heittänyt niin paljon tavaraa kerralla pois! Poikaystävänikin ihmetteli sitä, kuinka ankaralla kädellä  raaskin karsia kamojani.

Kahden jätesäkin tiivistäminen matkalaukkuun ei ollut ihan helppoa. Pinosin paidat, housut, mekot yms omiin pinoihinsa, ja karusti karsin puolet. Ja sitten vielä puolet. Ja sitten vielä osan. Ajattelin, että otan ennemmin mukaani suoristusraudan, meikkejä, hiustenkuivaajan ja muita vastaavia asioita, kuin vaatteita ja kenkiä.

Noh, nyt olen ollut reissun päällä 2 päivää, ja tuntuu jo ettei ole mitään päällepantavaa...


 Kun nyt katson matkalaukkuani, ja mietin sen sisältämiä seitsämää paitaa ja neljiä housuja, meinaa melkein itkettää. Vaikka eräs ystäväni fiksusti huomauttikin, että tuossakin on jo 28 eri yhdistelmää (you do the math, en tiedä onko laskettu oikein:D). Olen silti sitä mieltä, että ei nainen elä noin vähillä vaatteilla. Yksinkertaisesti vain ei.

Tottakai Pariisista saa kaikkea, ja varmasti tuleekin ostettua vaikka mitä. Mutta tuntuu silti tyhmältä, että joutuu ostamaan asioita joita jo omistaa. Esimerkiksi, joutunen ostamaan syksyksi jonkun lyhyen takin,  vaikka kotona niitä olisi odottamassa vaikka kuinka monta. Kaikkea vaan kun ei saanut mahdutettua mukaan.

Sanomattakin lienee selvää, että ostolakon loppu taitaisi olla tässä. Tulen nimittäin tarvitsemaan paljon enemmän vaatetta kun sain mukaani otettua. Enkä nyt muutenkaan halua asua muodin (ja kirpppareiden!!) pääkaupungissa ja olla ostamatta mitään. Muuton vaikutusta blogiin en sen sijaan vielä osaa kertoa, mutta lupaan ilmoittaa pian että miten homma jatkuu.

Tai jatkuuko edes.

tiistai 28. elokuuta 2012

Laukun uusi elämä

Siskoni muutti jokunen vuosi sitten ulkomaille, ja sain häneltä tekonahkaisen käsilaukun. Jo silloin kassi taisi olla kokoon kursittu hakanneuloilla, ja tässä eräänä viikonlopuna se sitten hajosi ihan lopullisesti.



Vaikka laukku oli jo kahta ihmistä uskollisesti palvellut, en halunnut heittää sitä pois. Olen nimittäin niittifani -luultavasti ikuinen- ja olisi tuntunut kurjalta heittää ne hukkaan. Niinpä saksin koko kassin palasiksi, ja päädyin tuunaamaan erään perusmustan  Ginan neulepaidan.


Laukun osiot päätyivät olkapäitä koristamaan. Sulkakoristeiset korvikset muistaakseni Glitteristä.



Tykkään, että perusvaatteissakin on joku "juttu", ja tämäkin perustylsä paita sai vähän lisää asenetta nyt . Saa nähdä mitä keksin loppulaukusta askarrella!

maanantai 27. elokuuta 2012

Tutkimusmatkailua kotikaupungissa

Yleensä, kun menee uuteen kaupunkiin, tulee ensimmäisenä tutustuttua keskustaan. Haluaa nähdä, mitä kaupungilla on annettavaa. On kivaa etsiä ja löytää uusia kauppoja, tutustua erikoisuuksiin ja pikkuhiljaa muodostaa reittimaneereita.

Minusta on ihanaa mennä synnyinkaupunkiini Kuopioon, koska siellä voi liikkua sen kummemmin miettimättä. Jokainen katu on tuttu, ja empimättä tietää mistä saa parhaat pullat tai latet, missä on paras valikoima perustoppeja tai mikä kebabmesta on yöhön asti auki.

Koska en ostostele, ei Jyväskylässä ollut koko vuonna oikein asiaa keskustaan, ja keväällä tajusinkin sitten kuinka äärettömän huonosti tunsinkaan koko kaupunkia! Vasta huhtikuussa huomasin, että Jykylässä on Kicks, ja taisi olla toukokuun puolella kun sain tietää että Carlingsissa myydään myös naisten vaatteita (kuten myös sen missä koko Carlings oli).

Nyt olen jo muuttanut pois koko kaupungista, enkä vuodessa kyllä oppinut valitettavasti tuntemaan keskustan tarjontaa kovinkaan hyvin. Tämän vuoksi jäi myös tietynlainen side Jyväskylään muodostumatta, ja asumiskokemus jäi jollain lailla irralliseksi; kaupunki ei missään vaiheessa tuntunut läheskään kodilta. Uskon, että suuri osasyy tähän on se, että aina kun tarvitsi jotain, niin piti suunnilleen Googlettaa että mistähän Jyväskylästä kyseisen asian voisi löytää...

Kieltämättä erittäin odottamaton lakon sivuhaitta.

Shopping in Nice

Kesäkuussa vierailin viikon siskoni luona Nizzassa. Aivan ihana kaupunki,jossa sain viettää aivan ihanaa aikaa.





Koska olin ulkomailla -jossa tarjonta ja hinnat ovat ihan eri luokkaa kuin meillä kotosuomessa- niin annoin itselleni luvan shoppailla. Ja ah kuinka ihanaa olikaan kiertää kauppoja ilman mielipahaa siitä, kun ei saa mitään viedä mukanaan!

Ilokseni sain huomata, että ostelemattomuus on vaikuttanut siihen, millä perusteella valitsen ostettavia vaatteita, kuten myös huomattavasti siihen, kuinka paljon tulee ostettua. Tiedostan paremmin, minkälaisia vaatteita oikeasti käytän, ja minkälaisia kaappini kaipaa, enkä haali mukaani ihan jokaista vähänkin kivaa rytkyä.


Olen muuttunut hamstraajasta harkitsijaksi.




Nizzasta mukaan lähti muunmuassa kuvan valkoinen pitsipaita, jossa on ihana syvä v-selkä, sekä alemman kuvan toppi, jossa on kaksi kerrosta, ja ohut musta, leopardivuorinen bleiseri. Myös molemmissa kuvissa oleva kello oli paikallinen ostos.




Löysin myös villit riikinkukkohousut, joihin kaikki lähipiirissäni eivät ihan syttyneet, mutta jotka olivat mulle ihan kesän lempparihousut!
 
Tottakai pit ostaa myös jotain jalkineita! Koska en (muka) omistanut yhtään sandaaleja, ostin kahdet, vähän arkisemmat ja sitten toiset bling -versiot. Kotonahan sitten tajusin että olihan niitä pareja kaapissa ennestäänkin jo viidet...



Yhdet korotkin ostin, nämä mustakultaiset,  maksoivat parisenkymppiä. Tosin, myin ne jo eteenpäin ystävälleni, vain yhden käytön jälkeen :D

Parannettavaa ostotottumuksissa siis selkeästi on edelleenkin, mutta ylpeänä voin todeta, että eteenpäin ollaan jo menty huimasti.


maanantai 20. elokuuta 2012

Koruhamsteri

Tykkään käyttää paljon koruja, ja niitä on aina yhtä kiva ja helppo ostella. Monesta muusta olisi helppo luopua, mutta koruista (tai niiden ostamisesta!) ei. Olen siis ihan korufriikki, ja vuosien saatossa niitä on kertynytkin hieman...

Kämppäni korunurkkaus <3








Laskin yksi päivä: sormuksia on yli 90.
Tämmöinen kuvapäivitys tänään, pari pohdiskelevampaa tekstiä on viritteillä, kunhan vain olisi aikaa istahtaa ja työstää ajatukset tekstiksi.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

lauantai 18. elokuuta 2012

Farkut ja t-paita

En ole todellakaan mikään "farkut ja t-paita" -ihminen. Olin viikonlopun eräässä tapahtumassa anniskeluteltassa töissä, ja pukeutumisohjeena oli -noh, se tavallinen. Lähtiessäni lauantaiaamuna töihin, katsoin itseäni pielistä ja mietin, kuinka epäminua tuo yhdistelmä tosiaan olikaan!

Jostain syystä haluan aina asustaa farkut niiteillä ja mustalla nahkalla. Tämä taas saa oloni tuntumaan jokseenkin ronskiksi ja koen hieman näyttäväni lesbolta. Jos taas laittaisin vaikka isot korvarenkaat ja pinkkiä huulikiiltoa, näyttäisin omissa silmissäni jotenkin bimbolle. Ehkä epämukavuus johtuukin siitä, että yleensä asuissani on aina jotain naisellista, mutta tähän en saa tuotua tätä elementtiä sopivalla tavalla. Tai sitten vaan inhoan pukeutua käytännön sanelemana.
Kumpijompi.


Jeans and t-shirt

Jeans and t-shirt by mirka-maaren
polyvore

Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin minulle farkut ja peruspaita ovatkin oikeastaan edustusvaate.
Tässä univormussa olen jotenkin persoonaton ja tehtäväorientoitunut, osa massaa.

Siinä kai piilekin koko yhdistelmän voima; että ne päällä en ole kukaan, mutta voin olla kuka tahansa.


Tarrakynsiä ja huulitatuointeja

Ohikulkumatkalla Seppälästä tarttui mukaan uusia juttuja kokeiltavaksi. Ostin huulitatuointeja (vaaleanpunaiset ja kultaiset, kuvassa vaan toiset) ja ihanan turkooseja  koko kynnen tarroja.



Onko kellään kyseisistä tuotteista kokemusta? Itse olen joskus tuollaisia tarroja koklannut, mutta sillon en laittanut koko kynnelle, eivätkä oikein toimineet... Mutta pitäisi olla aika helpot ja siistit käyttää.


Pääsiäisen aikoihin olleet kynnet, joissa leoparditarraa.

Lupaan sitten laittaa kokemuksia näistä kuhan saan kokeiltua!

perjantai 17. elokuuta 2012

Tilastotietoja

Vaatekaapistani löytyi (ainakin):

15 neuletakkia
10 shortsit
15 legginsit
63 toppia
47 neuletta/muuta pitkähihaista paitaa
18 t-paitaa
39 mekkoa/tunikaa
(en ees ikinä käytä mekkoja!!?)
10 boleroa
6 liiviä
4 haalaria
21 housut
16 farkut
16 kauluspaitaa
ja 10 hupparia.

Laskuista on jätetty pois kaikki kotirytkyt ja treenivaatteet, sekä järkytävän suuren pyykikorin sisältö.

Muotibloggari -look

Viime syksynä näin kuopiolaisen ystäväni kanssa Jyväskylässä tytön, jolla oli päällään tiukat, revityt farkut (ehkä shortsit?), maiharimaiset kengät, löysä yläosa, herrainhattu (tai muu lierillinen hattu), ja kaulassa pari erimittaista riipusta. Vähän jotain kirpparivaatetta, vähän jotain niittiä jossain. Hiukset olivat pitkähköt ja hieman laineilla. Meikkiä tytöllä oli muuten vähän, mutta huulet oli punattu. "Ihan varmasti joku bloggaaja" sanoi kaverini, ja minä olin ihan että "häh?"

Nyt, noin vuosi myöhemmin, ymmärrän mistä ystäväni mielleyhtymä tuli. Tuo ennen niin erikoinen "bloggarityyli" on nykyään tullut niin yleiseksi että joka kolmas teini täyttää äskettäin luettelemani kriteerit.

Äskettäin kahvilla naureskelimme erään saman ilmiön huomannee ystäväi kanssa tälle massailmiölle, ja hymy nousi huulille myös parin päivän päästä kun tajusin itse pukeutuneeni ihan samalla tavalla.

Paita Marimekon (mummin vanha), hattu Seppälän alesta, farkut H&M, kengät äitin.


Pääkallokoru uusi mutten muista mistä, pidempi koru ikivanha



Vielä jos farkut olisivat olleet enemmän hajalla, niin olisin ollut oikein uskottava :D

[Toivottavasti kukaan nyt ei ota tätä liian ryppyotsaisesti; en oikeasti vakavissani harrasta tällaista lokeroimista, eikä kuvatunlaisessa tyylissä ole mielestäni yhtään mitään pahaa!]

Bongasin vielä lookbookista pari bloggaria, joiden tyyli edustaa aika vahvasti tätä "muotibloggarilookkia":

http://thelmanblogi.blogspot.fi/
http://lizyinwonderland.blogspot.fi/
http://mikariittaaonnelliseenelamaan.blogspot.fi/


Ps. Miksi niin monia kutsutaan juuri muotibloggareiksi, kun yleensähän he bloggaavat enemmän vain omasta ulkonäöstään ja tyylistään, eivätkä niinkään muodista? Tai sitten nimitystä käytetään vaan me, jotka ei paremmin tiedetä?

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Just loving my new pink bag

Tapoin taas aikaa hengailemalla kaupungilla, ja Ginalla oli iiiihana pinkki, salkkumallinen laukku puoleen hintaan.  En ole varsinaisesti mikään laukkuihminen, yleensä tärkeintä kassissani on käytännöllisyys ja koko. Laukkuun pitää mahtua treenikamat ja koulukamat, usein kannan mukanani myös kaikkea muutakin, kuten meikkejä. Niinpä suurin osa käyttämistäni laukuista ovat isoja, pussimaisia ja -noh- tylsiä. Olen kuitenkin alkanut tykätä salkkutyylisistä laukuista.


Arkilaukkuja joita nykyään eniten käytän.
En ostanut pinkkiä ihanuutta heti, koska se oli aika kallis (n. 15e) suhteessa siihen, mitä yleensä laukuistani maksan. Myös väri epäilytti, en ollut varma tulisiko käytettyä niin räikeää sävyä, varsinkaan pinkkiä! Tuote jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja pari yötä nukuttuani kävin sitten ostamassa sen. Ja nyt oon ihan rakastunut, tämä on yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän ihana kassi:) Treenikamat mahtuvat just ja just, ja väristäkin olen oppinut tykkäämään. Se on semmoinen joka saa minut sisäisesti hymyilemään joka ikinen kerta kun näen tuon kassin.



Yleensä, jos jokin ostos epäilyttää, niin olen sitä mieltä että kannattaa nukkua yön yli ennen kuin tekee päätöksen. Kuitenkin, tämä olisi esimerkiksi ollut semmoinen asia joka ois varmaan harmittanut pitkään jos laukkuja ei olisikaan enää ollut! Joskus siis kannattaa ihastua ihan head over heels ja uskaltaa luottaa siihen tunteeseen. Parhaat ostokset ovat kuitenkin -itselläni ainakin- useiten niitä, jotka hieman epäilyttävät.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Balleriinatassuttelua

Olen aina inhonnut balleriinakenkiä. Ne ovat huonot jalassa, epäergonomiset sekä rumat. Lisäksi, kyseiset jalkineet aiheuttavat yleensä rakkoja, hiertymiä, ja istuvat huonosti räpyläjalkoihini. En siis ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset niitä käyttävät.

Kuitenkin, nyt keväällä, ostin elämäni ensimmäiset ballerinakengät! Olin ystäväni kanssa kirpparilla, ja näin söpöt, leopadikuvioiset tossukat yhden myyjän tavaroissa. Kengät olivat kuluneet ja kannoista vähän rikki, mutta niin ovat kaikki omatkin kenkäni yleensä! Koin asian vaan niin, että oli ihanaa kun joku oli pehmittänyt muodon jo valmiiksi.



Maksoin kengistä 20 senttiä, ja olen rakastanut niitä koko kesän! Ne ovat maailman helpoimmat laittaa jalkaan, ja käyvät melkein mihin vain ja minkä kanssa vain. Rakkoja tulee näistäkin, mutta nykyään pystyn hieman paremmin ymmärtämään balleriinoissa kulkevia.

Toiset kesän lempparikengät ovat kanssa kirpparilöytö keväältä. Nekin olivat jo ostettaessa aika kuluneet, mutta niin kai voi käytetyistä kengistä olettaakin.





Näistä kengistä taisin maksaa jonkun parisen euroa, ja ne ovat olleet ihan huippuostos. Tykkään, kun on vähäsen edes kantaa, ja näillä on ollut tosi kiva tassutella kesäisiä katuja :)

lauantai 4. elokuuta 2012

Iltapukupaniikki

Kaikkein vaikeimpia ovat erityistilanteet. Sellaiset, kun kaapista yksinkertaisesti ei vain löydy tilanteen vaatimia vetimiä. Tällainen tuli taas vastaan kesän aikana, kun sain kutsun RUK:in (Reserviupseerikoulun, meniks pojat oikein?!) kurssijuhlaan. Jos jollekkin on tuntematon tapahtuma, niin voi lukea lissää täältä.

Pukukoodi partyihin oli pitkä iltapuku. Jännä, että en semmoista omista, kun niin usein tulee kuitenkin tavetta... Olisi tuolla ollut wanhojenpuku, mutta tylsää laittaa jotain mitä on jo pitänyt. Niin ja saatoin nukkua se korsetti päällä silloin muinoin, niin ne luut ovat hieman vääntyneet...

Pikainen facebookkysely lainamekosta ei tuottanut tulosta, joten avasin kaapit ja rupesin panikoimaan. Pienellä mielikuvituksella, langalla ja hakaneuloilla sain kuin sainkin koottua ihan asiallisen kokonaisuuden, joutumatta ostamaan mitään!:)




Olen korsettifani, vaikkakin kuvassa oleva on ainoa "oikea" korsetti jonka omistan. Tämän sain viime jouluna joululahjaksi poikaystävältäni, ja se oli nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa päällä. Korsetin käyttö on alkuunsa haastavampaa kuin voisi kuvitella, en ihmettele että niistä luovuttiin! Ei nimittäin mukavin vaatekappale, tuntui että kylkiluut murtuvat, ja pieni melkein-pyörtymis-kohtaus koettiin myös. Puhumattakaan kiristyongelmista...

Hameosa tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Flamencohame ei ollut tarpeeksi pitkä, ei oikeanlaista kangasta, ja kaiken kukkuraksi siinä oli alimmainen kerros turkoosia! Mutta koska muita alaosia ei ollut tarjolla, oli pärjättävä sillä mitä on. Niinpä harsin/hakaneulakiinnitin hameen helmaan, ylimmän kerroksen alle tyllihameen (joka on itseasiassa sama jota käytin synttäreilläni.)

Ja tadaa, minulla oli "iltapuku"! 

Laukku oli sitten Ginalta, tämän kesän alesta, myöskin lahjaksi saatu, ja kengät oli vanhastaan. Nämä taivaallisen ihanat Wernerin kengät ovat olleet jo monessa juhlassa mukana, kuuluvat ihan lemppareihin <3



Koruineen kaikkineen lookista tuli ehkä hieman espanjalaisvaikutteinen, varsinkin kun kiinnitin hiuksiini ruusurynnäkössä saamani ruusun. [Vinkki: luonnonkukat kestää kauniina koko päivän kun niihin laittaa hiuslakkaa reilusti!]

Kaiken kaikkiaan olin aika ylpeä siitä mitä taas sain kasaan kaappini sisällöstä, kun vähän näin vaivaa enkä heti luovuttanut :))


perjantai 3. elokuuta 2012

Kyllästyminen



Alkuun kaikesta jaksaa innostua ja  aktiivisesti puuhata asioiden parissa. Pian huuma kuitenkin, lähes aina, haihtuu, ja motivaatio vähän kaikkoaa. Näin kävi mullakin, sekä kirjoittamisen että lakkoilun kanssa.

Jostain luin mielipiteen joka kuului jokseenkin sillain, että blogeja jaksavat aktiivisesti kirjoittaa ne, jotka
a) eivät vaan keksi mitään parempaa tekemistä tai
b) jotka saavat siitä jotakin.
Olen kyllä aikasen samaa mieltä. Itse en bloggaamisesta oikein koe mitään saavani (en varsinkaan fyysisesti saa mitään), ja aiemmin tosiaan jaksoin kirjoittaa, koska se oli oiva tapa vältellä kaikkea "pitäis tehdä" -tekemistä. Sitten elämästä tulikin liian kivaa ja päivät täyttyivät puuhasta, ja vaikka pää pursuaa ideoita, niin koneelle istahtaminen ei ole inspiroinut tarpeeksi.

Lisäksi -tästä on jo aikaa- mutta kyllästyin tähän tyhmään lakkoon! Olin ystäväni kanssa Turussa keväällä, ja olin shoippailemattomuuteen ihan totaalisen tympääntynyt ollut jo pari viikkoa. Niinpä, ihan vain kapinoidakseni, ostin UFFilta topin. Se ei ollut edes erityisen kiva -valkoinen ja korsettimainen- mutta itse tuote oli tässä ihan sivuosassa; pääasia oli se uhma jossa rikos suoritettiin. Jokainen muistaa lapsuudesta sen tunteen, että vaikka painokkaasti kiellettiin, niin ihan uhallahan piti, kieltä näyttäyn, tehdä juuri se.

Näin jälkikäteen tempaus nolottaa, ja toppi on haudattu kaapin perälle. Omatuntoni ei anna sitä käyttää, koska se on vääryydellä hankittu!

Kun nyt tunnustamisen makuun päästiin, niin myönnän, että ostin myös alennuksesta housut. Uskottelin että käyttäisin niitä tanssitunneilla (mitä teinkin), mutta sisäisesti tiesin että päätyvät ne arkikäyttöönkin. Tätä en kuitenkaan suostu katumaan, koska ne housut ovat ihan yhdet mun lemppareista!

Nyt olen päässyt kuitenkin taas ruotuun, vaikka muitakin mäkiä tässä on kerennyt olemaan. Mutta niistä lisää myöhemmin! Jospa nyt -kirjoittamisen makuun päästyäni- jaksaisin taas välillä päivitelläkin kuulumisia. Pari tekstiä on ainakin jo valmiina! ;)
Dreaming
Katse kohti tulevaisuutta!


Kuva: polyvore.com