torstai 31. tammikuuta 2013

Hiusten haalistelua

Jotta päästä saisi pastellivärisen, niin alla oleva punainen pitäisi ensin hävittää.


Vähän on vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseen matkaa.

Aloitin värini haalistamisen öljyhauteella, johon ohjeen löysin täältä.

Läträsin siis kauttaaltaan kuivaan tukkaan mikrossa kevyesti lämmitettyä oliiviöljyä, kääräisin pään kelmuun ja heitin huivin päälle lämmittämään. Tämä seos päässä hengailin sitten useamman tunnin, jos olisi ollut vaikka pipo niin mössön kanssa olisi voinut nukkuakin. Tärkeää on kuitenkin että pää pysyy lämpimänä, jottei öljy lämähdä tukkaan ikävästi.

Muhittelun jälkeen hiukset pestään (tehokkaalla) syväpuhdistavalla shampoolla. Shampoo levitetään tukkaan (mielellään ilman vettä, itse kyllä käytin tilkkasen) ja hengaillaan taas hetki, itse maltoin olla ehkä kymppiminsan, joku 20 olisi varmaan ollut suht ideaali. Sitten veden kanssa vaahdotus ja hyvin pesu, öljy kun on melko kettumaista saada hiuksista irti.

Koska syväputsari kuivattaa hiusta suht tehokkaasti, kannattaa tukkaan läimiä vielä joku tehohoito.

Tein öljyhaudutuksen kaksi kertaa, ja huomasin kyllä eroa. Jo ensimmäisen kerran sain kommenttia siitä, että hiukseni olivat vaalentuneet. Mikään ihme "kerralla blondiksi" -kikka tuo ei tietenkään ole, mutta liian tummaan hiusväriin tai vanhan värin haalistamiseen kyllä käy.

Kuitenkin, kun vaaleanpunaiset värit tipahtivat postilaatikkoon, en enää malttanut olla kärsivällinen, vaan kävin ostamassa värinpoiston. Mutta siitä lisää toisella kertaa ;)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kevät tullee!

Sunnuntaina tuoksui ilmassa ihan keväälle. Olin poikkeuksellisesti koko päivän töissä, ja otimme lasten kanssa suuntiman Jardin des plants:iin. Se on iso puisto, jossa on mm. joku kasviosio sekä eläintarhanpoikanen! Lisäksi myös historiallisluonnontieteellinen (mikätääsanaon oikeesti?) museo on sijoitettu puiston muurien sisäpuolelle.



Tuossa syötiin "kevään" ensimmäinen piknik.

Tämmöinen olisi kiva olohuoneeseen (jos sellainen olisi)

Huono juttu, mut näitä syntyy kun kohdeyleisön keski-ikä on jtn 8.

Oli aika ihanaa joutua siristelemään silmiä auringossa.

Jardin des plants.

Tänään lämpöasteet kipusivat jo kuudentoista paikkeille. Ja vielä mennään kuitenskin vasta Tammikuussa!! Aika ihanaa. Jaksan edelleen olla ihmeissäni siitä, ettei talvi automaattisesti tarkoitakaan neljän kuukauden syväjäätymistä.


Aamun sateiden jälkeen tuli aurinkokin piilostaan,ja kaikki oli taas niin hirmu nättiä ja ihanaa


maanantai 28. tammikuuta 2013

Lauantain piristys



Lauantaina postilaatikkoon oli ilmestynyt paketti. Meinasin lentää nenälleni kun tämän havaittuani ryntäsin viimeiset portaat alas, en malttanut odottaa yhtään ylimääräistä sekuntia että saisin sen käsiini.

Ja mitä paketissa siis oli?



Kaikki tarvittavat tökötit minun hattarahiuksiini!! Crazy Color suoravärejä sävyt Pinkissimo, Silver ja Mashmallow, sekä StarGazerilta Shocking Pink. Hintaa putiloilla oli 4 englanninrahaa kappale (mitähän se on euroissa??) ja postituskuluineen laskun summa oli £21.10.

Tilasin värit HairCrazyltä maanantaina, ja jo lauantaina ne olivat täällä! Olin kuvitellut että prosessissa menisi hieman kauemmin, että minulla olisi enemmän aikaa olla punapää! Eihän kukaan tietenkään pakota varjäämään pinkkiä heti, mutta nyt ei ole enää tekosyytä olla ryhtymättä tuumasta toimeen.

Ainoana ongelma on nyt saada tukka valkoiseksi. Mikä voikin osoittautua suht mielenkiintoiseksi projektiksi....

Ihanaa vaaleanpunaista viikon alkua kaikille!:) Bisous bisous.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Rankka mutta palkitseva viikko

Viime viikko (oon aina vähä hidas näissä kuulumisissani:D) oli aika  tosi rankka: pienokaisin pirpana oli sairaana, mikä tarkoitti että minä olin pitkät päivät töissä. Ja koska kuumeisen lapsen kanssa ei voi minnekkään oikein lähteä, olin lukittuna neljän seinän sisään kolme kokonaista päivää. Pientä turhautumista ja mökkihöperöyttä oli havaittavissa, toisen päivän pitkinä iltapäivätunteina löysin itseni bailaamasta -yksin- Robinin tahtiin, hoilottaen samalla tottakai epävireisesti mukana. (Nolottaa myöntää että tanssin koko albumin itseasiassa kahdesti läpi.) Kolmantena päivänä neiti 8v kysyi, että "Onko sulla Maaren vielä aivot ihan tallella?"

Tilannetta en muista, mutta voin kertoa että eivät varmasti olleet.





Lisää duunia ja stressiä aiheuttivat myös perjantaiset pirskeet, (mainitsin niistä aiemminkin) joiden valmisteluissa tottakai autoin.

Mutta vaikka olin töissä lähes koko ajan ja suhteellisen uupunut muun aikaa, oli viime viikko silti ehkä paras Pariisiviikko. Tein hurjasti ja sain hurjasti aikaan, miljoonien työtuntien lisäksi treenasin paljon, ihania aamulenkkejä ja rankkoja iltasaleja, opiskelin, tapasin uusia(jeee!) sekä vanhoja kavereita, istuin kahviloissa ja kerkesin bailatakin. Tähän päälle vielä shoppailin, suunnittelin ohjelmaa ystäväni vierailulle ja ehdinpä myös nauttia Pariisin museotarjonnasta. Listasta unohtamatta, että osaan nyt ulkoa Robinin ensimmäisen levyn laulujen sanat! Saavutus sekin.

Tuo viikko tuntui ensimmäistä kertaa normaalilta elämältä. Täysin tavalliselta, rullaavalta arjelta. Ensimmäistä kertaa ei ollut ulkopuolisia fiiliksiä tai turistioloja, puhumattakaan "mitähän sitä tekisi" -ongelmista. On syntynyt rutiineja ja löytynyt ne mieluisat harrastukset, paikat ja ystävät. Vihdoinkin tekemistä on enemmän kuin aikaa -hyvällä tapaa. Nyt tuntuu että elän täällä, pelkän olemisen sijaan. Ja tämä tunne on kyllä aivan mahtava.

Sen lisäksi että itselle tulee hyvä fiilis kun on aikaansaava ja tekee paljon, niin myös perheeni on superreilu ja korvaa aina kaikki tekemäni ylityötunnit. Ja juhlista jäi "hieman" ruokaa yli (milloin juhlista ei jäisi?), joten kyllä viikko oli palkitseva muutenkin kuin vain henkisellä tasolla ;)





Ensimmäiset (ja toivottavasti viimeiset) ruokakuvat tässä blogissa! Eiollut viikonloppuna nälkä.

torstai 24. tammikuuta 2013

Jotain sinistä

Mustan jälkeen sininen on yksi lempiväreistäni. Taisiis, yksi ainoista väreistä joita siedän päälläni. Varsinkin mustaan yhdistettynä sininen on tosijees. Ja sinisestä silmämeikistä olen aina tykännyt, ainakin tapauksissa joissa sen käyttäjä onnistuu välttämään karmean kasariefektin.


Free'P'Starin eurolaarista löytyi ennen joulua sinimustaruudullinen, yli-iso kauluspaita, josta on tullut ihan lempparivaate.



Mekko Nizzasta // Tuubihuivi Gina Tricot // Paita ja pitkä bleiseri Free'P'Star
Voisin harjoitella olemaan puhumatta ja säheltämättä kaikkea kun joku yrittää minua kuvata, niin saattaisi tulla edes suht siedettäviä ilmeitä joskus.


Hiukset ennen kuin menin ulos ja sade ne lyssäytti (kuten ylemmistä kuvista näkee).


Sinistä silmissäkin.



keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Hattarahaaveita

Olen jo kuukausia haaveillut vaaleanpunaisesta hattaratukasta! Minusta se vaan olisi niiiin nätti. Taianomainen. Vaalea lilakin vois toimia.



                             pastel hair | Tumblr

                             hair | Tumblr

                             pink

                         Tumblr_mgvuvr3odk1rzwu4wo1_500_large

546519_442030792506541_213234621_n_large
Kuvat weheartit.com

Ensin himotuksessa oli ihan vaalea baby pink, mutta mitä enemmän kuvia katselee, niin sitä enemmän silmää miellyttävät myös hieman voimakkaammin pinkit hiukset.



Alkuperäinen inspiraationlähde: malli Lafayetten alusvaatekuvastossa.

Mitä olette mieltä vaaleanpunaisesta tukasta? Edelleen kiva, vai jo auttamattomasti out?

tiistai 22. tammikuuta 2013

'Cause we are living in a material world, and I am a material girl




Ostin H&M:n alesta viime viikolla koruja. Ei olisi pitäny, mutta en osannut vastustaakaan. Kaulakoru ja käsikoru olivat molemmat 3e, ja ovat itseasiassa olleet erittäin runsaastikin käytössä. Olen näihin ihan ihastunut, näyttävät mutta eivät mitenkään over the top.



                     


Neule eurolla Free'P'Starista// Pitsitoppi Vila// Huivi Ginatricot// Rannejutut H&M

maanantai 21. tammikuuta 2013

Ankara vaatekriisi

Loppuviikosta hostperheelläni oli juhlat, ja erinäisten seikkojen takia halusin olla erityisen edustava kyseisessä tilaisuudessa. Pieni tarkastelu kuitenkin todisti, etten omistanut mitään tarpeeksi siistiä ja kivaa mekkoa, ja veetikriisi oli valmis! Edellisenä päivänä meinasin hieman panikoitua, ja mainitsin murheestani päivällispöydässä. "Kenkiä kyllä olisi, mutta harmi kun pelkkiin kenkiin ei voi pukeutua" -kommentti sai keskustelun ihan väärille urille (ideasta innostuttiin hieman liikaakin!), enkä saanut mitään avustusvinkkiä siihen, minkä tyyppistä rytkyä pitäisi päälle vetäistä.

Perjantaina-aamuna siis Rue de Rivolille ja Jennyferiin. Shopping aikaa oli noin tunti, joten koko homma oli hoidettava supertehokkaasti, enkä voinut kuin toivoa että kyseisestä kaupasta löytyisi sopiva asu; huokeaan hintaan tietenkin myös. Mekko löytyikin, mutta varalla mukana olleista kahdesta kenkäparista kummatkaan eivät sopineet sen kanssa. Joten voi harmi, ihan pakko oli suunnata Les Hallesin New Lookkiin kenkien toivossa. Kengätkin löytyi, tosin, koska kannatan aina absoluuttista rehellisyyttä, niin joudun myöntämään, että rikoin hartaudella tehdyn uudenvuodenlupaukseni: ostin koon liian isot korkkarit.
Mutta -seliseli- kyseessä oli hätätilanne.


Mekko Jennyfer // Kaula- ja rannekoru H&M

Muuten mekko oli aivan huikea (maksoikin vain vähän päälle 7euroa), mutta sovitin sitä kuvissakin olevan korun kanssa, enkä tajunnut etumuksen olevan suhteellisen.... antava. Koska en halunnut että tissini olisivat seuraavan viikon puheenaihe, piti sitten pitää sitä samaa korua illallakin.



Kengät New Look 15e.

Kengät olivat sellaiset, joihin en heti rakastunut, enkä olisi ostanut jos en olisi oikeasti tarvinnut. Mutta mitä pidempään noita on katsellut, niin sitä rakastuneempi alan olla. Mustat ja yksinkertaiset, mutta kuitenkin hieman vinkeät. Ja usein asioita, jotka ostaa tarpeeseen eikä ihastumisen vuoksi, tulee käytettyä loppujen lopuksi enemmän.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Il neige!

Lunta on viime aikoina sadellut mm. Englannissa ja Pohjois-Ranskassa, ja kieli pitkällä olen odottanut milloin täälläkin. Koko viikon lämpötila on ajoittain painunut miinukselle, ja välillä on sadellut räntää. Perjantai-iltana maa vihdoin peittyi lumipeitteen alle, lauantai liukasteltiin loskassa ja sunnuntai-aamuna sai taas herätä ihailemaan valkoista maisemaa.



Perjantai-ilta

Sunnuntaiaamu

Luonnollisestikaan Pariisilaiset eivät ole tottuneet lumeen, eivätkö useimmat siitä tunnu tykkäävän. Itse taas tarvon lumessa ihan hymy korvissa: minusta lumi kuuluu talveen, ja kaikki tuntuu paljon normaalimmalta sekä kotoisammalta kun on maa valkoisena. Lumi on jollain tapaa hyvin lohdullista ja rauhoittavaa, koko kaupunki tuntuu nyt pehmeämmältä ja jollain tapaa lempeämmältä. Tuntuu, että "tämän minä tunnen, näissä olosuhteissa minä osaan toimia." Lumi luo hassun lämpimän tunteen sisälle, samanlaisen kuin jos joku läheinen Suomesta olisi tullut vierailulle.


Pihakasvi-reppanat



Mitenkään kauhean sekaisin ei kaupunki ole (vielä) mennyt, mutta kyllä perjantaina esimerkiksi radiossa kehotettiin kaikkia välttämään ulos menemistä. Hieman hymyilyttää: sehän on vain lunta, talvella saattaa joskus sellaista tulla. Kylmyydestähän jaksetaan myös valittaa, mutta itse ainakin pidän pakkasesta enemmän. Kostea kylmyys kun helposti tunkeutuu luihin ja ytimiin, mutta pakkanen on helppo pitää ulkopuolella vaatteilla. [Okei, Suomessa oleilevat saattavat olla eri mieltä, mutta nyt puhutaankin vain parista miinusasteesta.]




Kauhean kauan en usko että tästäkään huvista saa nauttia, mutta toistaiseksi fiilistelen ihan täysillä lunta ja pakkasta, sekä sitä, kuinka erilaiselta (ja kauniilta!) Pariisi voikaan näyttää valkoisena.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Lohtushoppailua

Joskus on päiviä, kun on paha mieli sekä Suomi-ikävä, ja tuntuu hankalalta edes saada itsensä poistumaan asunnosta. Silloin pitää tehdä jotain piristävää, jotain niin kivaa että suostuu jättämään sängyn ja hyvän kirjan ja oikeasti lähtemään fyysisesti jonnekkin.

Perjantaina tämä puuha oli kenkäshoppailu. Mikäpä piristäisi paremmin, kuin pari paria uusia popottimia?





Tällä kertaa oli itseasiassa hurjan vaikea päättää, mitkä kengät lähtisivät mukaani. Leopardikuvioisia kun oli vaikka miten monia erilaisia, toiset rajumpia ja toiset vähän hillitympiä, ja sama ongelma oli glitterkorkkareissakin. Kauppaan jäivät kuitenkin kokolepardiset nilkkurit sekä kirkuvan fuksiat peep toet, ja ostin yllä olevat parit. Kompromisseja; niitä on elämä täynnä.

Nilkkurit olivat 12e ja harmaat paljettiunelmat 15e, molemmat taas New Lookista.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Työn toinen puoli

Yleensä au paurin homma on aika rentoa ja mukavaa. Sellaisina päivinä, kun työhön kuuluu hattaran (ranskaksi barbe à baba, hih) syömistä Eiffel tornin juurella, tuntuu, että tämä on maailman parhaita duuneja tässä elämäntilanteessa.






Sitten on taas niitä päiviä kun viime keskiviikko. Kahdella nuorimmalla pirpanalla ei ole tuolloin koulua, joten tulin töihin ysiksi. Asunnossa on pahaenteisen hiljaista, aivan liian hiljaista kolmen vilkkaan neidin kodiksi. Pikainen kurkistus aamupalapöytään kertoo, että yksi tytöistä oli syönyt aamupalaksi ainoastaan kaakaota, ja toisenkin murokulho oli täynnä. Huokaisin: nälkäiset lapset eivät koskaan tiedä mitään hyvää.

Ensimmäinen asia mitä matkalla yläkertaan tulee vastaan on Tyttö 8v -alasti- kantaen vedellä täytettyä kumihanskaa. Onneksi vesivahinko saatiin vältettyä kun riistin hanskan ja komensin lapsosen pukemaan päällensä.

Tyttö 5v oli sentään pukeissa, mutta vesileikkien jäljiltä ihan märkä ja tukka takussa. Ei vakavaa kuitenkaan. Viimeinen hoidettava, Neiti 11v, löytyi vielä sängystä. Kysyin, onko hän kipeä. Ei kuulemma ollut. Kysyin, onko tänään koulua. Oli kuulemma. Seuraavaksi kysyin, miksi lapsi edelleen nukkuu, jos koulu alkoi 15 minuutin päästä. Vastaus oli "hups". Kehotin sitten neitosta pikkaisen äkkiä pukemaan päällensä, kouluun olisi vielä mahdollista ehtiä kun pistäisi töpinäksi. Mutta tämä esiteini mumisi jotain ja laahusti alakertaan syömään. "En mene kouluun, on nälkä" -perustelun jälkeen tuumasin, että jättäisin tappelun ja mahdollisten seuraamusten määrittelyn äidin hommaksi.

Tässä vaiheessa olin siis ollut talossa kokonaiset 4min, ja oli jo sellainen olo että lukittaudun vessaan itkemään koko loppupäiväksi. En kuitenkaan niin tehnyt, vaan päätin, että alkuvaikeuksien jälkeen tästäkin päivästä tulisi hyvä. Ja niin sitten tulikin:)

maanantai 14. tammikuuta 2013

OIKEA uudenvuodenlupaus

Vaikka vannoin, etten lupaa mitään (tarkoittaen lähinnä etten kiellä itseltäni mitään), niin lupaanpa kuitenki:

Lupaan olla ostamatta väärän kokoisia kenkiä.

Luultavasti about puolet omistamistani kengistä ovat nimittäin ainakin hieman epäyhteensopivia jalkani kanssa. Koska ihastun jalkineisiin helposti, ja koska hullaannun aina hyvästä löydöstä, ovat käytettävyys ja sellaiset pikkuasiat kuin koko muuttuneet sivuseikoiksi. Mutta onhan se ihan tyhmää haalia kokoelma kenkiä, joita ei kuitenkaan halua laittaa jalkaansa koska ne eivät ole mukavat/istuvat/edes oikeaa kokoa. Tämän tavan lupaan siis tämän vuoden aikana lopettaa, ja hyväksyä, että jos omaa kokoani ei enää kengästä ole, ei meitä ole tarkoitettukaan yhteen.


Kenkiä kirjahyllyjen päällä Jyväskylän kodissa

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uuden vuoden lupauksia

En ole pystynyt tämän vuoden puolella lukemaan blogeja, olen ahdistunut kamalasti kaikkien "nyt alkaa uusi elämä" -asenteesta. En siksi, että siinä olisi mielestäni jotain pahaa, vaan ennemminkin siksi, etten pysty fiilikseen lainkaan samaistumaan. Itse en koe tarvetta suunnattomasti muuttaa elämääni, koen jo nyt tekeväni kaiken eteen niin paljon kuin vain jaksamiseni antaa myöten. Hieman olen ehkä myös kateellinen kaikille, jotka jaksavat tsempata ja ovat ihan fiiliksissä parantaessaan pahoja tapojaan.

En myöskään halua tehdä mitään liian suuria lupauksia, sellaisia joita en sitten pysty kuitenkaan pitämään. Tiedän, etten ole "rantakunnossa" tänä(kään) kesänä, luultavasti mätän ihan yhtä paljon sokeria jatkossakin ja aion edelleenkin viettää kavereiden kanssa aikaa juoden (liikaa) viiniä (liian) pitkälle yöhön. Niinhän sitä sanotaa, että uudenvuodenlupaukset ovat maailman suurimpia itsepetoksia, enkä halua luvata itselleni mitään, minkä toteuttaminen (tai siinä epäonnistuminen) loisi ahdistusta tai muita mahdollisesti epämieluisia fiiliksiä.

Niinpä aionkin tehdä uudenvuodenlupaukset, jotka pystyn aivan varmasti pitämään:

  Lupaan nauraa useammin ja pussailla enemmän (ei ole vaikeaa kun asuu Ranskassa, jossa ventovieraitakin tervehditään poskisuudelmin!).



Because life is too short....

Because life is too short.... by mirka-maaren featuring high heels



  Lupaan pitää enemmän korkokenkiä ja nautiskella suklaata just sillon kun tekee mieli. Ihan vain koska elämä on liian lyhyt ja mielestäni siitä pitäisi nauttia just tasan sillä hetkellä eikä huomenna. Olen jopa harkinnut että opettelisin käyttämään matalia (4-9cm) korkoja, ihan vain koska tappopiikkareiden päivittäisellä käytöllä kirjaimellisesti tappaa jalkansa aika pian.

  Lupaan rakastaa enemmän, ja yritän myös elvyttää vanhan ihastukseni juoksemiseen. Ikävöin runners flow -tilaa ja pitkien juoksulenkkien aiheuttamaa uupumuksen tunnetta, jota ei saa millään muulla aikaiseksi. Mutta koska lenkkeilyni ovat olleet säännöllisen epäsäännöllisiä viimeiset 3 vuotta, on suhteen rakentaminen aloitettava taas lähes perustuksista.



Ja viimeisenä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä, julistuksena: tänä vuonna aion rakastua.

Kaiken kaikkiaan aika huipun kuuloinen vuosi siis tulossa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Pukin kontista

-Vähän jos myöhässä tämäkin postaus, mutta ei nyt nipotella.-

Joulun on materialistin lempiaikaa: ennen joulua saa kierrellä kaupoissa mielin määrin hiplailemassa kaikkea ihanaa, ja jouluaattona sitten paketeista ilmestyy kaikenmoista tavaraa, mitä ei ole edes tarvinnut maksaa itse. Vaikka joulussa parasta on läheisten seura (ja hyvä ruoka!), niin en edes koeta kiistää, vaan tunnustan ihan suoraan; minä tykkään saada lahjoja.Kilttinä tyttönä olin kirjoittanut pukille jo hyvissä ajoin kirjeen, ja sainkin oikeastaan ainoastaan asioita mitä olin toivonutkin. Tässä nyt jotain millä spuge minua lahjoi.


Superihanan tuntuiset hanskat ja sukat alpakkaa.

Lompakko/iltalaukku vintagea.

Jeeeee tämä tuli käyttöön ja tarpeeseen!

Kasa erilaisia treenipaitoja. Jes tähän loppui iltaisin käsipyykkääminen.

Swarowski -perhosriipus

Hajuvesi -kuten joka vuosi. Kenzon Amour on ollut lemppari jo pari vuotta.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ale -kenkiä!

 Vaikka lapsilla ei ole keskiviikkona koulua, on heillä kuitenkin iltapäivästä harrastus, joka jättää minulle pari tuntia vapaata aikaa. Koska keskiviikko oli soldesien alkamispäivä, käytin tuonkin parituntisen tehokkaasti alelöytöjen metsästämiseen!

Jo ennen joulua sanoin, että New Look on ensimmäinen mesta jossa alejen alkamista jonotan. Niinpä siis nokka kohti Les Hallesia ja mukaan ryysikseen! Meno oli kuin Stockan hulluilla päivillä pahimmillaan, nämä patonkipäät ottavat selkeästi ensimmäisen alennuspäivän hyvin, hyvin tosissaan. Sai olla varovainen ettei joku tullut kädestä ottamaan tavaroita.

Mutta kaikki tämä jaarittelu nyt yrittää tähdätä siihen, että minä ostin uusia kenkiä! Kaksi paria. Ja ne ovat ihania <3


Supernätit tappokorot, 12e

Vähän blingiä arkeen, 9e

Esittelin ostoksiani tottakai tytöille kun hain heidät harrastamasta. Ja reaktio oli kuin äidilläni aikoinaan! Silmien pyörittelyä, huokailuja ja "sulla on jo niiiiin monet kengät!" huomauttelua. Missä näiden naistenalkujen tyttögeenit, häh?? Paineen alla lupauduin sitten, uutuuksille tilaa tehdäkseni, heittämään kaksi paria kenkiä mäkeen. Mutta saatoin kyllä vähän huijata. En ainakaan ihan vielä aio luopua mistään.

Toinen väittely ja syyllistyskohtaus syntyi kun tunnustin, ettei kumpikaan kenkäpari ole edes omaa kokoani. Ajattelen asian niin, että jalkani suosii kokoon 37 tehtyjä kenkiä, mutta tulee toimeen myös kolmekutosten tai kolmekasien kanssa. Mukavuusfaktori vaan vähän ehkä kärsinee, mutta ei sen väliä, jos kengät näyttävät kivalta. Noh, tämäkään ajatus ei saanut suurta kannatusta pienten keskuudessa, vaan minut teilattiin "vähän pimeeksi". Korjasin, että tarkoituksena oli kai sanoa "kenkärakas". Ei kuulemma ollut.

2012

Vähän tulee myöhässä nämä mun uudenvuodenhehkuttelut, mutta Suomessa ollessa olin koko ajan menossa "kiharat hulmuten" (lainaus äidiltä), eikä blogia kerennyt/jaksanut/halunnut miettiäkään.

On tullut luettua yhden jos toisenkin bloggaajan muisteloita viime vuodesta, ja se on tehnyt tämän postauksen tekemisen vielä vaikeammaksi. Kaikkien elämässä tuntuu tapahtuneen niin paljon, jokainen tuntuu saavuttaneen vaikka mitä ja kokeneen uskomattoman paljon. Itsestäni taas tuntuu, että vuoden 2012 merkittävät tapahtumat voi luetella yhden käden sormilla. Ja siinäkin olisi jo liikaa.

Viime vuosi oli kuitenkin elämäni tähänastisista paras. Eikös jokainen kulunut vuosi ole aina hitusen edellistä parempi? Itsestä ainakin tuntuu siltä. Aina on kokeneempi, ja ihmisenä hieman kasvanut. Jokaisen vuoden aloittaa eri silmin katsoen kuin edellisen. Jos viime vuoteen ei sisältynyt merkittäviä tapahtumia, niin sitäkin tärkeämmän siitä teki kaikki työ jota tein itseni -ja onnellisuuteni- eteen. Päätökset, jotka eivät olleet helppoja, mutta sitäkin merkittävämpiä.

Keväällä täytin 20. Niinkuin olisin asialle mitään voinut... Kauhea kahdenkympin kriisi oli: nyt pitäisi olla aikuinen ja tietää mitä haluaa, käyttäytyä sivistyneesti ja päämäärätietoisesti. Tuntui, että odotukset kaksikymppistä kohtaan olivat aivan erilaiset kuin 19-vuotiasta. Ja itse olin enemmän kuin koskaan hukassa sen kanssa mitä halusin. Piti siis alkaa ankarasti pohtia mihin suuntaan haluaa elämän vievän, pelkästään mukana kulkeminen kun ei tuntunut tuottavan tyydyttäviä tuloksia.




Kesällä päätin pitää välivuoden (lopettaa??) opiskelusta Jyväskylässä. Jyväskylä ei sopinut minulle, eikä yliopisto-opiskelukaan, ja olin kuin haamu koko vuoden kun asuin siellä.Olisi ollut fiksua jatkaa opiskelua alalla, jota on vaikea päästä lukemaan ja josta on hyvät työllistymismahdollisuudet. Mutta haluan, että kun opiskelen, niin minulla on siihen palo, eikä niin, että asiat hoidetaan puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä.


Tumblr_m0abfszedl1rqdx9to1_500_large
weheartit.com

Syksyllä muutin Pariisiin. Ulkomaille muutto oli asia josta olin aina haaveillut, ja kesällä ajatus ei enää tuntunut lainkaan pelottavalta; ainoastaan kutkuttavan ihanan houkuttelevalta. Pariisi on tuonut elämääni niin paljon uutta, ja lunastanut paikan sydämmessäni. Täällä olen ollut onnellisempi ja enemmän oma itseni kuin missään aiemmin.

Alkutalvesta erosin. Kun oli ensin ollut lähes kolme vuotta "me", oli alkuun vaikeaa muistaa, kuka onkaan minä. Mutta kun hyväksyi, että aina kaikki suhteet eivät toimi, ja ihmiset näköjään ihan oikeasti voivat kasvaa eri suuntiin, muuttui elämä taas hitusen helpommaksi. Vaikka mitään sen suurempaa draamaa ei suhteen lopussa ollutkaan, niin nyt tuntuu, että pystyy taas hengittämään vapaasti.

Vuoteeni ei siis sisältynyt kreisejä festareita tai hulluja opiskelujuhlia, yöuinteja tai huikeita elämysmatkoja. Mutta niiden sijaan, pinnan alla kupli koko ajan, ja tein monta suurta, paljon pohdintaa vaativaa päätöstä.

Huomasin, etten ollut onnellinen, ja tein asialle jotain.

Joululomalla useampi minut pitkään tuntenut ihminen huomautti, ettei ollut nähnyt minua tällaisena aikoihin. Sain monelta ihmiseltä kuulla, että nyt olen taas oma itseni. Ja siltä minusta taas tuntuukin.
Ehkei siis mennytkään ihan hukkaan koko vuosi.

torstai 10. tammikuuta 2013

Ruoho on aina vihreämpää Pariisissa

Ensimmäiset "kevätkukat"!!
Kuvat otettu  7.1.2013.
Minua naurattaa tämä kaupunki"talvi". Lämmintä on päivisin +10-15 celsiusastetta, joskus enemmänkin. Eli ajoittain lämpötila on kuin Suomen kesä. Pakkasesta palanneena tämä tultuu helteeltä. Pakko kulkea silti takki päällä ettei erotu liikaa massasta. Jokuhan voisi vaikka luulla että olen turisti, APUA!