perjantai 30. marraskuuta 2012

Oppiikohan sitä koskaan pakkaamaan fiksusti?

Toin suomesta mukanani myös kahdet muut syksy/talvikengät.


Nämä ruskeat tekonahkaiset ostin kesällä Nizzasta, hintaa oli alle 10e.

Nämä kullanhohtoiset West Coastin talvilenkkarit äiti osti
minulle joskus second hand-liikkeestä Kuopiosta.

Nuo ylemmät kengät oli hyvä tuoda tänne: nyt on juuri oikea aika ja paikka niitä käyttää. Mutta noiden toisten kanssa kävi paha arviointivirhe: ovat ehdottomasti talvikengät, ja täällä nyt elellään edelleen ihan syksymeiningeissä. Suomen lumi ja kylmyys hämärsivät kai ajattelua. Olisi pitänyt ottaa noiden sijasta mukaan nilkkurikorkkarit. Minulla kun ei ole mitään arkikorkoja nyt täällä. Ja täällä ehdottomasti pitäisi kipsutella mahdollisimman paljon koroilla. Jospa sitä joskus oppisi pakatessaan ajattelemaan sitä minne on menossa, eikä antaisi niin paljon vaikuttaa sen, millaista on siellä missä sillä hetkellä on.


Does one ever learn how to pack wisely? From Finland I also brought these great studded brown boots, bought from Nize (can remember how much they were, but under 10e) and then these super funky golden shoes. The only thing is,  that the golden shoes are winter shoes, perfect in Finland, but I really won't need them here. Instead, I should have brought some everyday-heels. I have none, and in Paris, you should were heals as much as possible.

MY bikerboots

 Kuolailin pariinkin kertaan aiemmin tämän syksyn yksiä trendikenkiä, bikerbootseja. Nyt sitten sain kuin sainkin omani sieltä Suomesta tänne. Tässä ne nyt sitten on, tadaa!


Jos en ihan väärin muista, niin kengät
on alun perin DinSkosta

Oon ollut noista ihan hirmu onnellinen. Vaikka eivät olekaan ihan sellaiset niittikuorrutetut kuin monilla näkee. Mutta eipähän tule ihan heti samanlaisia vastaan. Kieputin toiseen kenkään myös niittivyön ja koiran kaulapannan. Nyt siinä on vähän enemmän asennetta.





Välillä on vähän huono omatunto kun tykkään tästä toisesta kengästä enemmän kuin toisesta. Eihän se ole reilua, mutta minkäs tunteilleen voi. Toivottavasti sillä toisella ei ole paha mieli. Ehkei se ole tajunnut. Olen kuitenkin koettanut kohdella niitä tasavertaisesti. Tiedättehän, ulkoiluttaa molempia samaan aikaan ja semmoista.


The whole autumn I've wanted bikerboots, and now I finally brought mys' from Finland! I have been just so happy that they are here with me, we have had a great time together.
I wanted to add a little 'somethin' to them, so I rolled a studded belt and a dog collar around the other shoe. Now there's a little bit more attitude on that one. Even though I try to love them both egually and give them the same amount of attention, I think  that the left shoe might know I like the other shoe better...
It makes me feel a bit quilty.

torstai 29. marraskuuta 2012

Mielenosoituksia ja lakkoilua

Tässä männäviikoilla on tullut todistettua yhtä jos toistakin mielenosoitusta (ainakin neljää, näin nopeasti laskettuna). Myös yksi lakko on sekoittanut päivärytmiä. Onkohan nyt joku lakien/asetusten säätöaika, vai pitääkö ihmisten vain saada riehua ja päästää höyryjä pihalle ennen jouluun valmistautumista?


Välillä meininki on kuin karnevaaleista: on musiikkia ja värikästä savua, ja porukka heiluu rekka-autojen lavoilla.


Mielikuvissani ranskalaiset lakkoilevat kokoajan, ainakin silloin kun eivät ole osoittamassa mieltään jossain. Perinteiseen pariisilaiseen tyyliin kaikki paheksuvat muiden lakkoiluja, mutta silti lakko- ja mielenosoitusoikeutta pidetään lähes pyhänä. Asuinalueellani on paljon virastoja ja muita hallintorakennuksia, joten olen aitiopaikalla seuraamassa tätä ranskalaisten tapaa vaikuttaa.


Koskaan ei voi tietää milloin mikäkin tie on suljettu: pääseekö lapsia
viemään bussilla harrastuksiin vaiko ei. Reittisuunnittelussa on
saanut käyttää luovuutta viime aikoina.


Suurimmat kohtaamani mielenosoitukset olivat viikko sitten viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Joidenkin lähteiden mukaan 100 000 ihmistä olisi osallistunut lauantain mielenosoitukseen, ja itse hälinän keskelle joutuneena voin todeta että ainakin kymmnistä tuhansista oli kyse. Ihmettelin vähän aikaa, että  mikähän lienee niin suuri aihe että saa näin paljon porukkaa liikkeelle. Mielenosoittajilla oli kylttejä ja ilmapalloja sekä kasvomaalauksia, joissa oli yksinkertaistetusti piirretty perhe: nainen, mies ja kaksi lasta, kaikki käsi kädessä. Ensin ajattelin että ihanaa, joku perheasia, kiva että ihmiset puolustavat jtn perheoikeuksiaan, mutta kun luin kylttejä ja tajusin mistä oikeasti oli kyse, tulin hyvin pahalle mielellä.
Kaikki nuo ihmiset olivat kerääntyneet vastustamaan homoliittoja ja homoparien adoptio-oikeutta.
Minua ihan itketti, että se suuri massa, jonka keskelle vahingossa olin joutunut, oli täysin eri mieltä kanssani. Niin paljon ihmisiä, nähden maailman niin erilaisena kuin minä.

Keskustelimme hostmamani kanssa asiasta alkuviikosta, ja hän sanoi että olisi melkein halunnut mennä heiluttamaan sateenkaarilippua parvekkeelta. Sydäntä lämmitti, kun sain muistutuksen etteivät kaikki ole ihan niin vanhoillisesti ajattelevia.


Myös lääkärit ovat jo useampaan kertaan kerääntyneet osoittamaan mieltään soittimineen ja savukoneineen.

Mielenosoitusten lisäksi yksi pieni lakko vaikutti yhden päivän ohjelmaan: pikkupirpanan koulun ruokalan ihmiset olivat lakossa, ja tyttö piti hakea kotiin lounaalle (mikä täällä  siis tarkoittaa että yli kahdeksi tunniksi).

Suunnittelimmekin pikkutyttöjen kanssa että voisimme järjestää mielenosoitusten vastaisen, hiljaisen mielenosoituksen! Tai sitten vaihtoehtoisesti vaan hyväksyn että nämä katukokoontumiset ovat osa täkäläistä kulttuuria ja lakkaan antamasta niiden vaikuttaa mielialoihini.



keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Joulumarkkinat! (part 1)

Eurooppalaiset joulumarkkinat ovat ihan eri kaliiberia kuin Suomessa. Parhaimmat festit huhutaan olevan Saksassa, mutta pieni googlailu selvitti että on Pariisissakin "ihan kivoja". Joulunajan missioni onkin kiertää mahdollisimman monta!

Tietenkään monet markkinakadut eivät ole vielä auki, mutta Champs Élysée on jo täyttynyt myyntikojuista! Kävin sunnuntaina kävelemässä kadun läpi kahdesti: päivällä, jolloin väenpaljous oli järkyttävä, sekä illalla, huomattavasti väljemmissä tunnelmissa ja valoja ihaillen.

Lapsille oli tarjolla monia viihdykkeitä.


Kaikki kojut olivat valkoisia mökkejä.

Koristelut näyttivät hienoilta päivälläkin.


Luistelurata!!


Iltavaloissa.

Ihan pienoinen pettymys tämä joulukatu oli, vaikka ilmeisesti myyjämäärältään suurin. Olisin kaivannut enemmän paikallisten käsityöläisten tuotteita, sekä jouluasioita. Nyt tarjolla oli aika perustavaraa, mikään ei oikein sykähdyttänyt.

Parasta antia olikin aivan ehdottomasti ruoka! Tarjolla oli vaikka sun mitä, ranskalaisista hattaroihin ja panineista churroseihin. Ihanat tuoksut seurasivat koju toisensa perään, ja jokatoisella vastaantulijalla olikin kädessään karamelliomena, kebabannos tai vähintäänkin muki. Ja mitä ranskalaisella joulutorilla sitten joudaan? No tietenkin punaviiniä, lämmitettynä ja maustettuna! Tämä täkäläinen glögi vain ei kyllä ollut minun mieleeni, vaan muistutti liikaa isäpuoleni reseptiä: ihan turhan tujua.

Vaikka niin ihana olisi ollut vain syödä kaikki tarjottavat läpi, niin tiukka joululahjasäästökuuri pakotti ohittamaan suurimman osan kojuista. (Alustavalla "näille haluan ostaa lahjan" listalla oli 30 nimeä. Pitänee vähän karsia). Ostin kuitenkin minulle ja kavereilleni maistiaisiksi täkäläisiä joulusuklaajuttuja, jotka muistuttavat erittäin paljon neekerin pusuja! (Anteeksi jos nimi ei ollut korrekti, miksi niitä nykyään kutsutaan? Brunberkin suukoiksi??) Maksoivat vain euron yksi, ja makuvaihtoehtoja olisi ollut miljardi.



Namnam, makeaa joulunodotusta!


Kaikesta huolimatta, joulumarkkinoilla oli aivan ihana tunnelma, enkä malta odottaa että pääsen kokemaan toisetkin! Ja kolmannet ja neljännet ja....


I just looove christmasmarkets, and wanna visit as many of them I possibly can. One sunday I went to the market at Champs Elysées twice: during the day, when it was really crowded, and in the evening, when there were less people and all the beautiful lights were on. I was a little disappointed by the things sold there, I felt it was really mostly for tourists, but I loved the athmosphere. And the food! If I wouldn't be saving for x-mas present for my family, I would have tasted everything! Now I just had a cup of warm vine (not good, too strong) and bought few of these chocolade things for me and my friends (they were really good). I can't wait for the other Christmas markets to open...

tiistai 27. marraskuuta 2012

Everything is not always easy

...especially if you happen to live in France!
Still, every single day I remember to be happy that I'm here.

pinterest.com


Enough said.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Cut-out-shoulders -shirt

Nyt on paljon kaupoissa ja muualla (Disney Channelilla....) näkynyt paitoja joissa on olkapäissä "reiät". Kiva yksityiskohta joka on itsekin helppo tuunata johonkin paitaan.




Yleensä olen aika arka leikkelemään mitään vaatteita, pelkään kamalasti että ne menevät pilalle. Mahdollisesti onnistunut tulos ei tunnu riskin ottamisen arvoiselta. Nyt minulla oli kuitenkin kaapissa heilumassa yksi kauluspaita, joka on niin nuhjaantunut ettei sitä tullut oikeastaan koskaan pidettyä. Niinpä rohkaisin mieleni ja nappasin sakset käteen.


Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiksniin? Joten suosittelen että ette kukaan tee niinkuin minä tein: arvioi että "joo tästä on hyvä lähtee saksimaan" ja summamutikassa leikkele jostain. Kannattaa laittaa paita päälle ja katsoa miten se luonnollisesti asettuu, vaikka lyijykynällä piirtää mistä leikata, ja sovittaa vielä uudestaan. Ensin kannattaa leikata vähän, ja vasta sitten suurentaa koloa.
Näin minä siis en tehnyt, ja HUPS reiät olivatkin jossain selän puolella enemmän kuin olkapäissä. Pienellä lisäsaksimisella saatiin tilanne hallintaan, mutta olisi tulos ehkä ollut hieman erilainen jos olisin ollut huolellisempi.


Itse leikkasin aika isot ja soikiot reiät, kokoa ja muotoahan voi säädellä ihan oman maun mukaan. Halusin myös että kolo-osuus alkaa aika läheltä kaulusta. Siistin reunat käsin, estäen myös tällä kangasta lähtemästä holtittomasti purkautumaan ja repsottamaan joka suuntaan. Ihan kiva tuli paidasta, kyllä sen elämä kaapissani sai nyt jatkoaikaa.





I have seen a lot of shirts with cut-out-shoulders lately, and liked the idea. Since it's easy to do yourself, I tried it on this white shirt I din't like that much anymore. Im always very afraid that I might ruin my clothes by trying to tune them, but hey, you can never achieve anything nice if you don't take any risks, right? And actually this do-it-yourself thing turned out pretty nice, even though I did make some mistakes during the project. Instead of trying the shirt on and drawing places for the holes, I just started to cut without really thinking. I was able to save the situation by cutting some more, but I really can't recommend that tecnique to anyone. Plan ahead and use a pencil, those are my advice.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Vähän väriä elämään

Joskus, kun keli on ankea ja harmaa, on kiva itse vetäistä päälle jotain värikästä! (Jeps, minä, joka viimeiset viisi vuotta olen sanonut että musta on ehdottomasti paras -oikeastaan ainoa oikea- väri, tunnustin juuri kirkkaiden värien voiman.)

Mekko ja musta rytky H&M// Vyö vintagea




Ostin huivin.
Samanlainen löytyi kyllä kokomustana, mutta värikkäät kukat oli kivat.
Ja kun jokin maksaa euron, niin en jaksa kauheasti yleensä harkita.

Täällä pitäisi olla kai talvi?


Ps. Tämä oli sadas postaus. Jeiiiij hyvä minä!:D


Sometimes it's nice to wear something bright and colorful. It lifts up your spirit fore the whole day. As do the plants! I'm so not used to seeing anything green at this time of year.
Ps. this was my 100. post.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ylläri-ihastumisia

Eräs ystäväni halusi, että näyttäisin hänelle mistä teen kaikki vaatelöytöni. No vein hänet siis maanantaina Le Maraisiin vintagekauppoja koluamaan. Tietenkään en osannut itse poistua kaupoista tyhjin käsin, hups.

Osaisinpa olla kuin kaverini, joka mietti ja harkitsi jokaista ostostaan, päätyen ostamaan vissiin kaksi vaatetta, samalla kun minulla oli taas kädet täynnä kasseja. Shoppailuseurani hieman (ehkä paheksuen?) ihmetteli huoletonta ostostelutyyliäni, mutta selitin, että shoppailu ja löytöjen tekeminen on minulle ihana harrastus, ja saan iloa kauniiden vaatteiden katselusta. Perään huomautin (varmasti hieman paheksuen), että koska en tykkää kaataa rahojani viikonloppuisin kurkusta alas, minulle jää myös hieman enemmän kuluttaa vaatteisiin. Snäp, aina pitää saada se viimeinen sana.

Oikeastaanhan koko keskustelu oli hieman turha: shoppailin taas euron kaapuja, joten kukkaroni keveni koko päivän aikana alle kympillä (sisältäen myös kahvittelun.)

Ostoksissani oli yksi erittäin yllättävä vaatekappale. Minä, kaikkien pastellivärien ikuinen inhoaja, ostin mintunvihreän neulepaidan. Ja olen siihen totaalisen ihastunut, melkein voisi jopa puhua rakastumisesta.





Kulahtaneiden hiusteni kanssa väri jopa sopiikin yhteen, ne ovat samaa hailakkaa maailmaa. Kuvissa tuo tukka näyttää oikeastaan värikylläämmältä kuin luonnossa onkaan, mutta selkeän eron huomaa, jos vertaa esimerkiksi siihen mitä se oli vielä viikko sitten (check out edellinen postaus). Punahiuksisena olemisen ihanuuksia: joka pesun jälkeen tukka näyttää taas pikkasen eriltä, paljolti käytetyistä tuotteista riippuen.


Toinen yllättävä ihastumiseni ovat macaronsit! Nuo pienet, äklömakeat ja -ah niin ranskalaiset!- leivokset (keksit???).


File:Macarons 001.jpg
Photo by Keven Law

Olen aina pitänyt macaronseja tosi ällöttävinä enkä ole tajunnut niiden viehätystä. Enkä tajua kyllä vieläkään.
En varsinaisesti tykkää näistä "herkuista" (osa mauista on suorastaan karmeita!), mutta jostain syystä silti himoitsen näitä. Oijoi, noita pikkuisia höttöjä voisin napsia suuhuni aina jälkiruualla!

Mikä siinä on, että joskus, vaikkei jostain edes tykkää, niin sitä haluaa silti ihan kamalasti?


Photo  http://www.flickr.com/photos/45436569@N00/


I went vintage shopping again on monday, and totally fell in love with this, menthe coloured pullover. Me, who usually hates everything in pastel colours!
Another -even more suprising love- are macarons. Those little things that can't deside wether to be cookies or pastry. I used to hate them (I kinda still do) but now I'm dreaming about them every single day. Doesn't make any sence? Neither to me.

torstai 22. marraskuuta 2012

Raitapaita

Huijasin pari päivitystä sitten kun väitin etten ostanut Suomesta vaatetta! Ostinhan minä, raitapaidan Lahden Vero Modasta.




Kyseessä on siis hihaton, valko-sini-raidallinen sifonkipaita. Mitä sitä nyt ulkonäköä sanallisesti tarkemmin kuvaamaan, tuossahan se on kuvassa. Maksoin tästä 9,90, mikä oli itseasiassa aika ihme. Joku mielenhäiriö tai lomakärpäsen puraisu täytyi olla, koska yleensä en maksa vaatteista niin paljon. Vaikka alennuksessahan tämäkin oli. Kuitenkin, tämä on päällä niin ihana, että ei ole ainakaan kaduttamaan päässyt kyseinen ostos.
Ei sillä, en yleensäkään ikinä kadu mitään. Päätökset tekee aina sen mukaan, mikä sillä hetkellä, niillä fiiliksillä ja tiedoilla, tuntuu siltä parhaimmalta ratkaisulta. Ja varsinkin, jos jokin on saanut sinut hymyilemään, on sitä ihan turha katua jälkikäteen. Elämä on siihen aivan liian lyhyt:)
Edith Piafin laulun sanoin: Je ne regrette rien!



Yhdistin paidan sini-valko-raidalliseen, hieman pidempään bleiseriin, ja mustiin farkkuihin. Sekä blingbling-kelloon ja muihin hopean värisiin, melko simppeleihin koruihin.

Ginalta ostettu, uusi sormuspläjäys käytössä.
Punaisten huulten seurana jokaisen
naisen paras asuste: hymy:)

I must have had fever or something while I was in Finland, 'cause I bought this shirt for 9,90. It's not much, I know (and it's a really nice shirt!), but still, I usually don't pay that much for "ordinary" clothes. Still, I don't regret bying it. Actually, I never regret anything. I believe, that you make your decisions based on the feelings and knowledge you have at that very moment, and that's why all decisions made are the best they could have been. And life is too short to regret anything that made you smile! Like Edith Piaf sung: "je ne regrette rien!" So that's why I wore -even with this shirt- the very best accessorice anyone can ever wear: smile.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Euroshopping

Manostin käyneeni lauantaina shoppaamassa. Kävinkin taas penkomassa Free'P'Starien euron laareja. Muualta en tunnu nykyään vaatteita ostavankaan. Ja hyvä niin, on taas se piste kun en muista edes että mitäs sitä omistaakaan tai kerkeä käyttää kaikkia vaatteita ennen kuin ostan uusia. Mutta annettakoon tämä kerta vielä anteeksi.

Valkoinen kietaisukauluspaita


Ihania yksityiskohtia, hihoissakin
kietaisusysteemit.



Armeijakuosinen paita
(ihanan iso, menee takkina)

Aivan upeasti koristeltu valkoinen paita

Vähän aikaa piti arpoa kumpi puoli on kumpi,
mutta kyllä ne napit tulee taakse.


Musta (joo on se musta, vaikka
tässä jotain ihan muuta) toppi


Söpö kukkakuvioinen kauluspaita

Vähän väriä elämään

Lappuja ei enää ollut mutta väittäisin että
aika paljon näissä shortseissa on villaa.

Iiiihana lyhyt mustavalkoinen jakkujuttu.

Ja viimeisenpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä,
kamelin väriset (kuvassa liian tummat) kengät.

Kengät (8e) lukuunottamatta kaikki on siis käytettyä ja maksoi euron per tuote. Ah kun voi raahata kädet kipeänä vaatetta kotiin ilman, että kuluttaa kaikki tulevan viikon kahvittelurahansa.


I went shopping on saturday, and here's what I bought! The shoes were 8 euros, but otherwise everything's from Free'P'Stars', one euro per item. I should stop shopping though; I sont't even remember owning some of the clothes I have in my closet!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Ryysiksissä

Kukaan ei ole niin hullu, että lähtisi Pariisissa a) shoppailemaan lauantaina b) ruokakauppaan sunnuntaina.
Paitsi ilmeisesti minä.

Viime viikko oli useastakin syystä tosi rankka ja raastava, ja vaikka viikonloppuisin saan pääsääntöisesti olla vapaalla, oli tämä lauantai kuitenkin työpäivä. Ei sieltä rankimmasta päästä (sisälsi lähinnä lehtien lukemista, tytöt olivat ensin luistelukoulussa ja sen jälkeen eivät halunneet leikkiä mun kaa. Nyyh!), mutta työpäivä jokatapauksessa.

Hostmamani oli ostamassa keskimmäiselle lapsukaiselle kenkiä, ja tuli reissultaan vähintään  yhtä väsyneenä kuin mitä itsekin olin. Hän on ihme, jota minun pieni maailmani ei vain pysty käsittämään: nainen, joka inhoaa shoppailua (suurin osa perheen ostoksista hoidetaankin netin kautta). Hetken keskustelimme eroavista näkemyksistämme, ja kun hän oli hieman toipunut hermoja raastavasta kokemuksestaan, tapahtui vallan vaihto ja minä suuntasin kaupungille taas lepuuttamaan hermojani.

Tai näin luulin. Ilmeisesti oli liian pitkä aika siitä kun olin viimeksi lauantaina poistunut johonkin täältä porvarihuudeiltani, olin täysin unohtanut miten järkyttävän paljon populaa lauantaisin on liikenteessä! Ymmärrettäväähän se on: ranskalaiset tekevät niin pitkää päivää, että kun töistä palaa kotiin, ovat monet kaupat jo kiinni. Ostostelupäiväksi valikoituu siis luonnollisesti lauantai, varmaan noin parille miljoonalle ranskalaiselle. Ja muutamalla turistille yleensä myös.

Ihan mukava oli kuitenkin vintagekauppoja kierrellä, ne kun ovat aina arkenakin ihan täynnä, niin ihmispaljous vähän niinkuin kuului jo odotuksiin. Sunnuntain kauppareissun  ryysistä taas en osannut odottaa lainkaan. Ajattelin jotenkin, että sunnuntaina (kaupat meidän alueella auki 9-13) ei ole oikein ketään ostoksilla. VÄÄRIN! Siellä oli  puolet naapurustosta samaan aikaan kanssani, ja jonotin kassalle 40 minuuttia. Siis 40 minuuttia!! Eikä nyt puhuta mistään Prismasta, vaan Carrefour Citystä, ehkä jotain lähi Salea vastaavasta kaupasta. No siinäpä sitten seisoskeltiin koko kaupan läpi kiemurtelevassa jonossa ja aikaa olisi ollut vaikka mditoida. Kun sitten huomasin unohtaneeni kerätä koriini creme fraichea, en todellakaan lähtenyt sitä enää hakemaan. Muistutin vain hiljaa mielessäni  itseäni siitä, että ensi kerralla voisin ryysishoppailun sijaan hoitaa ne ruokaostokset vaikka lauantai-iltana ehkä mahdollisesti.


No one living in Paris is crazy enough to a) go shopping on saturday b) go groceryshopping on sunday. These two are the things you should always avoid doing. Still, I did them both.
BIG mistage. HUGE. On saturdays, all the millions of Parisians who work long days on the week go shopping. So there are masses of people everywhere. And on sunday, I queued for 40 mins in my nearby Carrefour. Isn't that all that needs to be said?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Suomishoppauksia

En viitsinyt Suomessa shoppailla, äidin luona kun on jo valmiiksi laatikoittain tavaraa säilössä. Mutta kun aikaa tuli tapettua kaupungilla, niin jotain pientä sitä tarttuu aina mukaan...

H&M:n kokopaljettinen alusvaatesetti
oli vaan ihan pakko saada!



Gina Tricotilla oli koruja 1,50/kpl! Erityisesti
odotan että pääsen irtokaulusta koklaamaan.

Itselleni uusi tuttavuus, Tiger oli ilmestynyt Kuopion Ikanoon.
Kaikkea pientä ja ihanaa, kuvan jutut maksoivat 1-2e.


Just something I bought from Finland.

Halloween nails

Kun kerran Halloweenia juhlittiin, niin pitihän sitä kynnetkin lakata teemaan sopivaksi. Olisin halunnut piiiitkät, terävät stilettokynnet, mutten löytänyt tarpeeksi pitkiä tekokynsiä joista olisi saanut ne tehtyä.



Käytin pohjana sitten ihan tavallisia, kahden euron halpistekokynsiä. Nämä olivat ihanana ohuet ja viilasinkin ne superteräviksi, kunnes vahingossa raapaisin yhdelle lapselle haavan! Hups. Tämän jälkeen pikkaisen pyöristelin reunoja, jotta uusilta pahoinpitelyiltä vältyttäisiin.

Punaiset lakkasin Lumenen ja Diorin lakoilla (toinen oli liian oranssi, toinen liian viininpunainen), yksi kerros kumpaakin, ja mustaan laitoin alle Yves Rocherin tummanvihreää lakkaa, ja päälle Mavalan mustaa lakkaa jossa hopeaglittereitä. Miksi vihreä alle? Koska en olisi halunnut ollenkaan hopeita, ja jos olisin laittanut Mavalan lakkaa 2 kerrosta, olisi tullut vielä enemmän hippusia, kun taas yksi kerron olisi kuultanut ikävästi läpi.


 
                                             


Koristelut tuli tehtyä ihan sen mukaan mitä mieleen sattui tulemaan. Olisi voinut suunnitella enemmän, mutta ihan kivat niistä tuli! Päälle laitoin metrotunnelin kojusta ostamaani euron väritöntä lakkaa, ja se teki kynsille superkiiltävän pinnan, mikä oli mielestäni aika magee.


When I do something, I go all the way. So ofcourse my nails had to be Halloween themed also. I would have wanted loooong stiletto nails, but didn't find false nails long enough. Instead I used these cheap (2e) false nails I bought from metro tunnel, and painted them Halloweenish with red(s) and black. I liked these nails, except I would have preferred them without the silver glitter.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Halloween!

Halloweenista on jo aikaa, mutta en aimmin saanut aikaiseksi postata siitä, niin teen sen näin vähän jälkijunassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiksni?

Itse en ole oikeastaan aiemmin kyseistä juhlaa viettänyt, mutta koska ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä joille Halloween on iso juttu ja pukeutuminen pitkä perinne, laitoimme mekin tyttöporukalla naamiaisasut päälle ja maskit naamaan ja lähdimme ulos! Ja tietenkin silloin kuun viimeinen päivä, ei mitään ennakko- tai jälkijuhlia viikonloppuna.

Päädyin vampyyriasuun, koska en halunnut jenkkiensöpöstelymeininkiä,
mutten ihan olla kuolleennäköinen zombikaan, kuten ranskassa useat.


Valitettavasti en omista kameraa, joten kaikki kuvat ovat kökköä laatua iPhone.



Mokasin vähän, kun en tajunnut että lapsillahan on tuolla viikolla loma, ja minun täytyi olla 13h päivässä töissä! Olin jättänyt meikkien ja torahampaiden oston viimetippaan, enkä sitten ehtinytkään kauppaan. Onneks oon hirrrveeen näppärä, ja osasin askarrella toooosi hienot hampaat tekokynsistä! Pakko sanoa että yllättävän hyvin ne kyllä pysyivät koko illan menossa mukana, vaikka mukavuus- ja ulkonäköasioissa olisi ollut vielä parantamisen varaa.



Though Halloween was a few weeks ago, I wanted to do a post about it. Better late than never, eh?
It was the first time I dressed up for Halloween, and it was so much fun! But it was a shame I didn't have the time to buy fangs, but I made my own from false nails :D Actually these DIY vampire fangs stayed on much better I even wished, and I was really surprised I didn't loose them during the night.