maanantai 12. marraskuuta 2012

Paluu

Perjantaina palasin Pariisiin.

Bussin kerrotaan kulkevan 15-20minuutin välein. Neljänkymmenen minuutin odottelun jälkeen taulu näyttää seuraavaa autoa saapuvaksi 16 min päästä. Noin kymmenen minuutin päästä se sitten tulee. En jaksa edes ihmetellä aikataulujen epätäsmällisyyttä.
Kuskilla ei ole vaihtorahaa. Ei yllätä.

Ohi vilahtelevat ankeat lähiöt, vanhoihin rakennuksiin sijoitettujen liikkeiden räikeistä näyteikkunoista voi päätellä olevansa pian perillä. Ihmiset kaivavat taskustaan tupakka-askinsa, joku hätäinen sytyttää röökinsä jo ennen kuin pääsee kunnolla bussin ovista ulos. Ei mikään ylläri, matkahan kuitenkin kesti sen tuskastuttavan 45 min.


Rainy Paris

Vettä tulee kaatamalla, mikä ei yllätä yhtään. Autotkin taitavat pelätä kastuvansa, tuntuu että liikennevaloja pidetään vielä viitteellisempinä kuin yleensä.

Metro on täpösen täynnä, kuten aina kun toivoisi että olisi väljempää. Ulkomaalaisista nuorista naisista koostuva porukka vaihtaa joka pysäkillä vaunua. Taskuvarkaita, niinkuin ruuhka-aikoina aina.

Kotitalon alaovelle päästessäni olen litimärkä ja luultavasti murtanut varpaani matkalaukkuni tippuessa metron portaissa. Edessä on 7 kerrosta, 126 porrasta, kavuttavana yli kolmenkymmenen kilon matkatavaroiden kanssa. Joskus se hissi ois ihan kiva.

Kyllä tietää palanneensa Pariisiin <3




On friday, when I arrived back in Paris, I wait nearly 50 minutes for the bus. No surprise.
The driver has no change. No surprise.
People light their cigarettes before they even
get properly out of the bus. No surprise, after all, the trip did take almost 45 mins.
It's pouring rain, no surprise.
Cars don't respect the lights at all, but when do they?
The metro is full, as always when you need it not to bee crowded.
By the time I get to my building, I'm soaking wet and have a black toe (the suitcase fell on it). And I still have 7 floors to climb with all my luggage, which weight over 30 kilos.

I definitely know I'm back in Paris.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti