perjantai 23. marraskuuta 2012

Ylläri-ihastumisia

Eräs ystäväni halusi, että näyttäisin hänelle mistä teen kaikki vaatelöytöni. No vein hänet siis maanantaina Le Maraisiin vintagekauppoja koluamaan. Tietenkään en osannut itse poistua kaupoista tyhjin käsin, hups.

Osaisinpa olla kuin kaverini, joka mietti ja harkitsi jokaista ostostaan, päätyen ostamaan vissiin kaksi vaatetta, samalla kun minulla oli taas kädet täynnä kasseja. Shoppailuseurani hieman (ehkä paheksuen?) ihmetteli huoletonta ostostelutyyliäni, mutta selitin, että shoppailu ja löytöjen tekeminen on minulle ihana harrastus, ja saan iloa kauniiden vaatteiden katselusta. Perään huomautin (varmasti hieman paheksuen), että koska en tykkää kaataa rahojani viikonloppuisin kurkusta alas, minulle jää myös hieman enemmän kuluttaa vaatteisiin. Snäp, aina pitää saada se viimeinen sana.

Oikeastaanhan koko keskustelu oli hieman turha: shoppailin taas euron kaapuja, joten kukkaroni keveni koko päivän aikana alle kympillä (sisältäen myös kahvittelun.)

Ostoksissani oli yksi erittäin yllättävä vaatekappale. Minä, kaikkien pastellivärien ikuinen inhoaja, ostin mintunvihreän neulepaidan. Ja olen siihen totaalisen ihastunut, melkein voisi jopa puhua rakastumisesta.





Kulahtaneiden hiusteni kanssa väri jopa sopiikin yhteen, ne ovat samaa hailakkaa maailmaa. Kuvissa tuo tukka näyttää oikeastaan värikylläämmältä kuin luonnossa onkaan, mutta selkeän eron huomaa, jos vertaa esimerkiksi siihen mitä se oli vielä viikko sitten (check out edellinen postaus). Punahiuksisena olemisen ihanuuksia: joka pesun jälkeen tukka näyttää taas pikkasen eriltä, paljolti käytetyistä tuotteista riippuen.


Toinen yllättävä ihastumiseni ovat macaronsit! Nuo pienet, äklömakeat ja -ah niin ranskalaiset!- leivokset (keksit???).


File:Macarons 001.jpg
Photo by Keven Law

Olen aina pitänyt macaronseja tosi ällöttävinä enkä ole tajunnut niiden viehätystä. Enkä tajua kyllä vieläkään.
En varsinaisesti tykkää näistä "herkuista" (osa mauista on suorastaan karmeita!), mutta jostain syystä silti himoitsen näitä. Oijoi, noita pikkuisia höttöjä voisin napsia suuhuni aina jälkiruualla!

Mikä siinä on, että joskus, vaikkei jostain edes tykkää, niin sitä haluaa silti ihan kamalasti?


Photo  http://www.flickr.com/photos/45436569@N00/


I went vintage shopping again on monday, and totally fell in love with this, menthe coloured pullover. Me, who usually hates everything in pastel colours!
Another -even more suprising love- are macarons. Those little things that can't deside wether to be cookies or pastry. I used to hate them (I kinda still do) but now I'm dreaming about them every single day. Doesn't make any sence? Neither to me.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti