tiistai 27. maaliskuuta 2012

Koettelemus

Minulla on ollut tapana -lakostani huolimatta- käydä pyörimässä kaupoissa, lähinnä hakemassa ideoita ja ihailemassa vaatteita. Alussa koin sydäntä riipivää tuskaa jokaisen ihanan rytkyn kohdalla, mutta pikkuhiljaa on ruvennut helpottamaan. Olen alkanut hyväksyä tilanteeni. Sekin auttanee, että olen lopettanut vaatteiden sovittelun. Vaikkakin, joskus on ollut hyvä sovittaa jotain himoitsemaansa vaatetta ja huomata ettei se olisi edes sopinut minulle.

Luulin tosiaan pahimman olevan jo takana, ja kerkesin tänään pienesti tuntea jo ylpeyttä siitä kuinka suhtvaivattomasti tähän hyväksynnän tilaan olin päässyt. Tämän kunniaksi päätin pyörähtää H&M:llä katselemassa kevätvaatteita, mikä osoittautui ISOKSI virheeksi.

Miksi, oi MIKSI hemarilla pitää olla alet??

Ja miksi minun oli pakko kiusata itseäni käymällä kaikki ale-rekit läpi? Olisin löytänyt kassikaupalla ihanaa ostettavaa. Kaikkein pahinta oli, että lastenosastolla oli kauan himoitsemani metallimaalattu neulepaita. 

Kympillä.
Minun koossani.
Ja monessa eri värissä. 
Romahdin täysin.

Hetken jo harkitsin ihan tosissani huijaamista, mutta kun olen täälläkin jo kirjoittanut ettei minulla kyseistä vaatekappaletta ole, niin kaikki kaverini tietävät sen. Olisin paljastunut siis samantien, ja lisäksi en varmaan olisi saanut edes nautittua siitä koska olisin ollut itseeni niin pettynyt.

Keräsin vaatteita jotka olisin halunnut lunastaa., ja menin niiden kanssa sovituskoppiin. Siellä istuin hetken niitä katselemassa ja nyyhkyttelemässä. Sitten kokosin itseni, surumielisenä hyvästelin kangaspalat jotka eivät tulisi koskaan pääsemään päälleni, ja vein kaikki takaisin.

Olin selvinnyt pahimmasta koettelemuksestani tähän asti, mutta en tuntenut yhtään ylpeyttä tai iloa. Päinvastoin. Lohdutukseksi oli sitten pakko ostaa pari pakettia tekoripsiä (3paria/paketti, euron satsi), ja sormikkaat. Ne olivat kylläkin aika rumat, mutta olen ihan mahdoton hanskojen kanssa. Hävitän syksyisin aina kolmisen paria, kunnes kyllästyn ja kuljen lopputalven sitten ilman lapasia. Niinpä jos jostain halvalla löydän niin ostan, ulkonäöstä kummemmin välittämättä.

Taustamusiikkia

Oletteko koskaan kiinnitäneet huomiota kaupoissa soivaan musiikkiin?
Tuli tuossa eräällä viikolla tapettua tavallista enemmän aikaa kaupoissa pyörimällä, ja huomasin itsestäni, että vietin enemmän aikaa kaupoissa joissa soi hyvä musiikki. Pyöriskelin ympäriinsä ja jamittelin, ja kun sitten sävelet vaihtuivat ei-niin-miellyttäviin, lähdin.

Tutkimusten mukaan taustamusiikin valinnalla olisi vaikutusta ihmisten ostoskäyttäytymiseen. Tuohon en mene mitään kommentoimaan, mutta jokainen voi varmasti itse todeta, että jotain vaikutusta kauppojen musiikkivalinnoilla on. Ei lienee hankalaa muistaa jotain kertaa, kun on poistunut liikkeestä koska musiikki on soinut liian kovalla, tai ollut yksinkertaisesti vain rasittavaa.

Kaupoissa viettämämme ajan uskon taas olevan suoraan verrannollinen tekemämme ostosten määrään. Onhan se, että jos liikkeessä hengailee pitkään (vaikka fiilistelemässä sitä hyvää musiikkia), niin todennäköismmin sieltä myös tarttuu jotain mukaan.

Yllättäen myös minäkin löysin kaikkea ihanaa, mutta koetin mahdollisimman hyvin hillitä himojani. Bijou Brigitteltä kuitenkin ostin ihanan pinkin kirjekuorilaukun ja hopeanvärisen, leveän käsikorun.



Olen huono käyttämään laukkuja joissa ei ole olkahihnaa, mutta tämä oli niin muikean värinen (ja maksoi 2 euroa), että ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Käsikorusta taas tykkäsin sen näyttävyyden takia, eikä kolmen euron hintakaan ollut paha. Niinpä nappasin nämä tuotteet kainalooni ja astelin kassoille, miesäänen laulaessa kitarasäestyksellä taustalla.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kesähaaveita

Ulkona sataa räntää ja on ihan luvattoman kylmä, eikä viimepäivien kevätauringosta näy jälkeäkään. Täydellinen aika siis fiilistellä hieman tulevaa kesää!
Viime sesongin vaatteista jäin kaipaamaan metallimaalattua neulepaitaa, ja tiedän jo nyt että tulen koko kesän harmittelemaan kun en voi itselleni ostaa pitsipaitaa tai -toppia. (Vinkvink, jos jollain on ylimääräisiä niin lahjoituksia otetaan vastaan!) Olen nimittäin ihan ihastunut tähän trendivaatteeseen. Pitsiset yläosat kun ovat yksinkertaisia ja helppoja vaatteita joissa on kuitenkin joku juttu, ne ovat vähän seksikkäitä mutta kuitenkin peittäviä ja naisellisia olematta ylihempeitä.


Tähän tyyliin haluaisin pukeutua tänä kesänä!
Ps. Löysin viikonloppuna ihan huikean uuden sovelluksen, Polyvoren (kuvat sieltä). On se jännä miten tehtävien deadlinet tai lähestyvät tentit saavat aina tekemään kaikkea ihan muuta... Jokatapauksessa, Polyvoressa voi koota kollaaseja (kuten yllä) helposti ja näpsäkästi. On ihanaa luoda erilaisia asukokonaisuuksia ja haaveilla ihanista vaatteista. Vähän niinkuin isojen tyttöjen paperinukkeleikki! Varoituksen sananen: aikaa saa sovellukseen kulumaan helposti tunteja!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Huulipuna-aika

Kevät jo hieman antaa lupauksia tulostaan, mutta lumet ovat edelleen maassa ja lämpötilakin usein pakkasen puolella. Vielä saa siis hetken nautiskella viipyilevästä talvesta ja lemppari neulepaidoista, villasukkien puristuksesta saappaissa sekä kadonneista lapasista.

Mielestäni tänä vuodenaikana tummat huulet näyttävät erityisen hyvältä. Jo toista vuotta putkeen, kevätauringon ilmestyessä herättelemään luontoa, on myös huulilleni ilmestynyt tumma, luumunpunainen väri. 



Erityisen hyvältä punaiset huulet näyttävätkin mielestäni vaaleaa ihoa vasten. Huulipunalla on myös helppo
saada nopeasti laitetumpi ilme. Arkikäytössä ei välttämättä muuta meikkiä paljon kaipaakaan: puuteria, hieman poskipunaa ja vähän vahvistusta kulmiin. Jos tuntuu oudolta olla ilman ripsiväriä niin senkin voi lisätä, mutta itse en useinkaan jaksa (lue: kerkeä) sitä silmiini suhertaa, eikä mielestäni kaipaakaan, varsinkin jos on lasit raamittamassa kasvoja.


Tumma punainen ja valkoinen lumi ovat ihana yhdistelmä kevätauringon valossa, ja yhdistettynä vielä mustaan niin väriskaala on kuin Lumikista. Pian pisamat valtaavat nenänpään, kasvot alkavat saada auringosta hieman ihmismäisemmän värin ja tekee mieli pukeutua valoisampiin vaatteisiin. Silloin on tummien huulten aika jo ohi, ja saadaankin alkaa nauttia ihan toisenlaisista meikeistä!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Pastelliöveri

Kävelin eräänä päivänä, täysin pahaa aavistamattomana, Gina Tricotille. Heti sisään astuessani kohtasin armeijan pastellinvärisiä vaatteita; olo oli kuin my little ponien ja Barbin kimppakämpässä. Juuri mutustamani ateriankorvikepatukka meinasi tulla saman tien ylös kaikkien niiden näkemieni vaahtokarkkisävyjen makeudesta.

 Sorbettisävyt -vaaleankeltainen, hento mintunvihreä, laventeli, hempeä vaaleanpunainen- tuntuvat olevan muodissa tänä keväänä. Monissa lehdissä on niistä mainittu, ja vierailu edellä mainitsemassani Ruotsalaisessa ketjuliikkeessä teki asiasta vielä konkreettisempaa. Itse opettelen vasta pitämään värikkäitä alaosia, pastellisävyihin en taida olla valmis vielä pitkään hetkeen. Onneksi jokaisesta trendisuuntauksesta nyt ei tarvitsekaan innostua.

        TROUSERS WITH ZIPS SILK SHIRT WITH APPLIQUÉ ON COLLAR
        Mustan kanssa laimeat sävyt vielä menevät, mutta kokokroppahempeily aiheuttaa lähinnä     huonovointisuutta.


Positiivistahan tässä on, että kun vaatteet kaupan rekissä eivät miellytä, ei niitä halua myöskään ostaa. Ensimmäistä kertaa taisin kävellä kaupan läpi niin, ettei himottanut mitään saada itselle. Urheiluvaatteetkin oli pilattu karkkisävyillä.

Jos et ole vannoutunut synkeiden värien ystävä, kuten minä, ja jostain syystä vaikka ihastuitkin näihin keväisiin sävyihin, niin kuulin huhua että Gina Tricotin lisäksi kauniita pastellisävyjä löytyy myös Zarasta. Shoppailuiloa kaikille muille, I'll pass this!

Kuvat zara.com

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Jokainen tyylillään

Lakkoni on saanut minut tutkailemaan paitsi omia shoppailutottumuksiani, mutta myös kiinnittämään enemmän huomiota lähipiirini ostostelutapoihin. On mielenkiintoista ollut havainnoida, kuinka jokaisella on erilainen suhde ostamiseen, ja väitänpä, että kaikilla on jokin heikkous asian suhteen.
Alla mainitsemani asiat ovat sitten ihan vaan omia huomioitani ja tulkintojani, pyydän jo nyt anteeksi jos joku niistä loukkaantuu!

Lähinnä ystäväni ovat sitä tyyppiä, joille palkkapäivä=uusia vaatteita. Tunnistan itsestänikin erittäin hyvin tuon tarpeen heti alkukuusta kuluttaa kaikki ylimääräinen raha pois. Nämä henkilöt (myönnän; yleensä tytöt) haluavat paljon kaikkea ihanaa ja kivaa ja uutta, eikä ostoksia tehdä oikeastaan tarpeeseen. Omaa tyyliä päivitetään jatkuvasti ja asussa ainakin yksi elementti on uusimman suuntauksen mukainen. Voisin väittää, että enemmistö nykynuorista naisista on tämmöistä porukkaa, jotka ostavat huvikseen, ilokseen ja statuksen vuoksi, ihan vaan koska se on mahdollista ja kuuluu asiaan.

Sitten on niitä, joiden tyyli ei ota vaikutteita muodin muutoksista. Niitä, jotka vaikuttavat ostoksissaan fiksuilta, joista saa kuvan, ettei shoppailu kiinnosta. Todellisuudessa nämä henkilöt kyllä ostavat ihan samalla innolla, he vain ostavat kaudesta toiseen niitä samanlaisia vaatteita. Käytännöllisiä ja simppeleitä, niin kutsuttuja perusvaatteita. Heidän kaappinsa ovat täynnä pooloja, v-kauluksisia neulepaitoja ja sinisiä farkkuja.
Ellei sitten satu olemaan sellainen jota oikeasti ei shoppailu kiinnosta. Niitäkin ihmisiä kuulemma on.

Lähipiiristäni löytyy myös naishenkilö, jonka järki hämärtyy aina kenkiä ostettaessa. Rakkaus kauniisiin jalkineisiin johtaa siihen, että ostotilanteessa rationaalinen ajattelu jää pois matkasta. Ei osata ajatella, sopivatko kengät tyyliin, ovatko ne jalalle oikean malliset tai onko korko käytännöllinen. Näinpä kaappiin päätyy usein kenkäpareja, jotka ovat huonoja jalassa tai jotka ovat ostajalle aivan liian korkeita. Ja vaikka minä -tai joku muu- koettaa tästä huomauttaa, niin siinä hetkessä asiaa ei haluta  kuulla. On huvittavaa seurata vierestä, kuinka ostaja itselleen perustelee miksi ostaa kengät, joiden tietää syvällä sisimmässään jäävän käyttämättä.
Noh, minua tämä ei haittaa, koska hetken äidin kaapissa kypsyttyään löytävät nämä kaunokaiset usein tiensä minun luokseni ;)

Asuinkunppanini taas ei kerää vaatteita eikä kenkiä (vaikka lattialla lojuvien likaisten sukkien määrästä näin voisi joskus päätelläkin...), mutta käy sitävastoin ruokakaupassa joka päivä. Sama se, onko kauppareissulle tarvetta vai ei, niin päivittäin pitää käydä jotain noutamassa. Se tarjouksien metsästäminen, hintojen vertailu ja ostamisen ilo on mielestäni samanlaista, kuin minulla vaatekaupassa. Ja kuten minulla jää vaatteita käyttämättöminä kaappiin, niin samalla tavalla joudun avomieheni jäljiltä heittämään ruokaa vanhentuneena pois.

Tähän viimeisimpänä mainittuun ostosrutiiniin kuuluu myös ennakkohehkutus, mikä alkaa tapana hieman tarttua minuunkin: jos kaupassa ei olla, sinne menosta puhutaan. Kun etukäteen jo mielikuvashoppailee, niin nautinto pitkittyy ja moninkertaistuu. Jos jokin asia on säännösteltyä,  tulee siitä sitten ottaa kunnolla kaikki irti!;D

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kosmetiikkahamstrausta

Olen saanut palautetta että  olisi kiva jos kirjoittelisin hieman useammin... Kiitos kaikille palautteesta, mukavampi on kirjoitella jos tietää että joku niitä sepustuksia sitten lukeekin! Pyyntönne on kuultu, koetan tsempata aktiivisuusrintamalla!:) Mutta säännöllisen epäsäännöllistä tulee kirjoittamiseni varmasti jatkossakin olemaan.


Syksyisin ja keväisin on aina tiedossa eräs ihana tapahtumasarja, joka on nyttenkin jo alkanut! Ketjun aloittaa Anttilan Keskusvaraston tyhjennys, jota seuraa Sokoksen 3+1 päivää, ja muutaman viikon perästä sitten Stockan hullut päivät. Okei, hullut päivät nyt eivät hirveästi liikuta kun en asu kaupungissa jossa olisi hulinat järjestävä kauppa, mutta tykkään silti innostua tarjousten katselusta.

Yleensä koetan keskittää kosmetiikkaostokseni juuri näihin aletapahtumiin. Päivävoide oli ollut lopussa jo kuukauden ja usean viikon ajan olin turhaan yrittänyt puristella kasvojenpesuainepurkkia. Mutta pelastus löytyi, taas! Keltaisten "Keskusvaraston tyhjennys!"-kylttien alta tarttui mukaan Nivean puhdistusemulsio+kasvovesi (yhteensä vähän reippa 5e), sekä saman sarjan kuoriva puhdistusgeeli+geelivoide paketti (5e). Olen huono kokeilemaan mitään uutta, joten otin tutun ja turvallisen tuotesarjan tuotteita. Erityisesti nyt kesän tullessa Nivean Pure Effect -sarja pitää sekaihoni kohtalaisen mattapintaisena ja hyväkuntoisena.


Lisäksi ostin kynsilakanpoistoainetta (pullo maksoi vain euron ja etiketissä on tekstejä venäjäksi, joten hieman laatu epäilyttää) ja pari uutta jäsentä kynsilakkaperheeseeni.



Ensimmäisenä Mavalan IIIIHANA Black Diamond lakka, musta jossa selkeitä hopeahileitä. Peittävään tulokseen tarvitsi kylläkin 3 kerrosta lakkaa, kaksi jos laittoi paksulti. Tykkään pienistä pulloista, harvoin ehtii käyttää nimittäin koko lakkaa ennen kuin se menee jo huonoksi. Tämäkin lakka siis viiden millilitran pullossa, ja hintaa oli se 3 euroa.
Toiseksi kokoelmaani pääsivät kerryttämään  Rimmelin crack your colour -sarjasta sävyt silver clash (kuvassa) sekä ihanan sähkönsininen rocking royal, 4e kappale. En ole ennen oikein innostunut crackle lakoista, vaikka ovathan ne ihan mukavan näköisiä käytössä. En tiedä mistä johtunee tämä vastahankaisuus, mutta jos nyt alkaisin opetella tykkäämään niistäkin.

Havaintojeni mukaan 3+1 päivien pitäisi olla piakkoin. Hyvä, koska tarvitsisin uuden ripsarin. Aiemmin olen käyttänyt Diorshown vedenkestävää versioita, mutta nyt se ei budjettiini sovi. Uuden suosikin etsintä on käynnissä, mutta äh kun inhoan kokeilla uutta ja joutua ostamaan puteloa toisen perään kun tulos ei miellytäkään. Ehdotuksia hyväksi havaituista tuotteista otetaan siis vastaan!

Tämmöinen sillisalaattipostaus tänään, vähän erilaista välillä:) Ihanaa viikonloppua kaikille!

torstai 8. maaliskuuta 2012

H&M -paketti!






Tilasin joulun jälkeen H&M:n verkkokaupasta ison määrän alevaatetta. Jossain kuitenkin sattui moka, eikä pakettia näkynyt tai kuulunut. Monen puhelun ja kyselyn jälkeen saapui postista ilmoitus, noin puolitoista kuukautta tilauksen jälkeen. Kävin noutamassa paketin iloisen jännityneenä -enhän enää muistanut mitä se sisälsikään- mutta samalla löysin itseni vaikeaimmasta tilanteesta tähän asti.

Olin tilannut vaatteet ennen lakon alkamista, mutta ne saapuivat kuitenkin taistelun ollessa jo täydessä vauhdissa. Sovitin vaattet läpi, pakkasin takaisin laatikkoon ja jätin tuolille odottamaan. Usean päivän paketti nökötti tuolilla koskemattomana. Mielessä se oli kuitenkin; oli hankalaa päättää, antaako itselle lupa pitää vaatteet, vai lähettääkö kaikki takaisin.

Loppujen lopuksi perustelin itselleni, että vaatteethan oli ostettu periaatteessa ennen lakon aloittamista, ne vaan sattuivat saapumaan sen aikana. Näin siis vaatekaappini sai täytettä ruskeista tekonahkahousuista, oransseista sammareista, parista perusmekosta (musta sekä mustakulta), pirtsakan oranssista neuletakista, sinivalkoraidallisesta kauluspaidasta sekä pitsireunaisesta puuvillapaidasta.

Voi olla, etten olisi pitänyt kaikkia luettelemiani vaatteita jos en olisi muuten ollut ostokiellossa. Huumaantuneena siitä että oikeasti sain jotain uutta en ollut niin kriittinen kuin normaalissa tilanteessa olisin saattanut olla.
Toinen ostopäätökseeni vaikuttava asia oli, että kaikki vaatteet olivat ihan älyttömän halpoja. "Ei se haittaa jos ei hirveesti tuu piettyä, se maksaa vaan kolme euroo" -ajattelu lienee jokaiselle naiselle tuttu.

Koko paketin sisältöä en kuitenkaan pitänyt, vaikka pakko myöntää että, mieli teki. Kaikki käyttöön päätyvät vaatteet hyväksytin kahdella makutuomarilla, ja kaappiin pääsy vaati kolme hyväksyvää tuomiota. Takaisin lähti noin kolmenkympin arvosta tavaraa, ja ostokseni taas maksoivat jokusen päälle parikymppiä.

Tällaisten yllätysten saaminen on mukavan piristävää, mutta oletettavasti tämä tapahtuma jää kertaluontoiseksi... Mistähän sitä seuraavaksi keksisi piristystä? :)



Kaikki kuvat www.hm.com

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Intiaanikesä



Kesään on vielä jokunen tovi, mutta kesän muotia näkyy jo kaupoissa ja lehdissä. Erityisesti minua ilahduttaa sulkakorujen suuri määrä! Olen nimittäin tykännyt sulista jo kauan, ensimmäiset korvikset taisin hommata muutama vuosi sitten kun näitä inkkarihenkisiä koruja alkoi kauppoihin ilmestyä. Nyt tarjolla on korvisten lisäksi paljon muitakin tapoja koristaa itseään höyheniin: on pantoja, hiuskoristeita, kaulakoruja, pinnejä...
Minun sulkasatoni tällä hetkellä, vaikkakin kuvan ottamisen jälkeen tajusin että siitähän puuttuikin yhdet u-p-e-a-t riikinkukkokorvikset sekä sininen sulkalisäke.

Luova ja rohkea pukeutuu sulkiin päästä varpaisiin! 
  
Korut myös ovat helppo tapa saada jokin tietty tyyli ja pysyä ajan mukana. Vaikka en olekaan fanaattinen uusimpien trendivirtauksien suhteen -usein jopa päinvastoin- olen välillä hieman huolehtinut, että näytänköhän vanhoissa vaatteissani pian siltä että noh, en ole käynyt kaupoissa pitkään hetkeen. Luultavasti pelkoni on ihan turha, Suomessa kun voi olla aika vapaasti oman tyylisensä aiheuttamatta sen kummemmin paheksuntaa, ellei sitten ihan näytä seitkytluvulta karanneelta! Jokatapauksessa on lohduttavaa tietää että kesällä voin asustautua muutamaan lainahöyheneeseen, rajata silmät mustalla ja olla trendikäs inkkarilookissani, huolimatta siitä että shortsit eivät olekaan ihan siitä viimeisimmästä mallistosta :)




Kengät Bird of paradise gladiator, Donna Karan New York,
www.elle.com

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Salashoppailua

Hirmupakkasten laannuttua ei pahempia vaatekriisejä ole tullut. Eikä kyllä ihmekään, arkena kun olen suunnilleen 90% ajasta lähinnä kollareissa ja poikaystävän hupparissa. En jostain syystä jaksa lainkaan Jyväskylässä ollessani panostaa pukeutumiseen, farkut tulee vedettyä jalkaan ehkä kerran viikossa.
 Olin myös joulukuussa ennakoiva ja shoppailin tilit tyhjiksi, näinollen kaapissani kyllä riittää vielä käyttämättömiä vaatteita sekä lukuisia uusia yhdistelmämahdollisuuksia.

Osteluhimo on kuitenkin valitettavasti jokseenkin pysynyt. En ostele vaatteita, mutta niiden sijaan koruja, meikkejä, laukkuja ja lahjoja tulee heitettyä ostoskoriin huolettomammin kuin ennen. Erityisesti muille ostaminen on hyvä keino välttää huonoa omaatuntoa, luopumatta silti pikanautinnon aiheuttamasta euforiasta. Poikaystävä ja sisarukset ovatkin näinollen saaneet kaikki kevään lahjat jo etukäteen.

Projektissani on tavoitteena pyrkiä vähentämään kaiken tavaran haalimista, ja vaikka ehdottomassa kiellossa ovat ainoastaan vaatteet, niin muidenkin asioiden ostamisesta tulee usein huono omatunto. Tästä on seurausta itselleni melkoisen uusi ilmiö, salashoppailu. Ihminen on itse itsensä pahin tuomitsija, ja eniten ehkä yritänkin huijata itseäni, kuten alla kuvaamistani ostosreissun vaiheista voi päätellä:

 Käyn kaupoilla kuin muka ohimennen, vaikka todellisuudessa lähtisin liikenteeseen aiemmin ihan vain pyöriäkseni kaupungilla.
 Ostettuani jotain, tunkaisen sen laukkuun, en kanna kaupan pussia näkösällä. En myöskään kerro kellekään ostoksestani, periaatteella "kun sitä ei sano ääneen se ei koskaan tapahtunutkaan."
 Kotona usein piilotan uuden esineen kaltaistensa joukkoon, ja pyrin olemaan käyttämättä sitä lähipäivinä. Näinollen, seuraavalla kerralla tavaran huomatessani, se ei enää (muka) olekaan niin kovin uusi.
 Jos joku sattuukin huomaaman uuden asusteen tai muuten kehaisemaan, niin kuvioon luonnollisesti kuuluu vähättely ja mahdollisimman nopea aiheen vaihto.
 Ja pam, tunnontuskista on päästy!

Noh, oikeastihan asia ei noin yksinkertaisesti toimi, vaan tiedostaessani salailutaipumukseni koen huonoa omaatuntoa itse ostamisen lisäksi myös sen peittelystä. Pikkuhiljaa tällä on vaikutusta myös päätöksiini kaupassa: aiemmin olen vain halunnut mahdollisimman äkkiä ostoksineni ulos etten tulisi katumapäälle, mutta yhä useammin hypistelen ja harkitsen, jättäen tavarat usein kauppaan. Koetan malttaa nukkua yön yli, ja jos vielä huomennakin ostohalu objektia kohtaan on yhtä suuri, palaan sen hakemaan.
Aika harvoin kuitenkaan muistan.