Lakkoni on saanut minut tutkailemaan paitsi omia shoppailutottumuksiani, mutta myös kiinnittämään enemmän huomiota lähipiirini ostostelutapoihin. On mielenkiintoista ollut havainnoida, kuinka jokaisella on erilainen suhde ostamiseen, ja väitänpä, että kaikilla on jokin heikkous asian suhteen.
Alla mainitsemani asiat ovat sitten ihan vaan omia huomioitani ja tulkintojani, pyydän jo nyt anteeksi jos joku niistä loukkaantuu!
Lähinnä ystäväni ovat sitä tyyppiä, joille palkkapäivä=uusia vaatteita. Tunnistan itsestänikin erittäin hyvin tuon tarpeen heti alkukuusta kuluttaa kaikki ylimääräinen raha pois. Nämä henkilöt (myönnän; yleensä tytöt) haluavat paljon kaikkea ihanaa ja kivaa ja uutta, eikä ostoksia tehdä oikeastaan tarpeeseen. Omaa tyyliä päivitetään jatkuvasti ja asussa ainakin yksi elementti on uusimman suuntauksen mukainen. Voisin väittää, että enemmistö nykynuorista naisista on tämmöistä porukkaa, jotka ostavat huvikseen, ilokseen ja statuksen vuoksi, ihan vaan koska se on mahdollista ja kuuluu asiaan.
Sitten on niitä, joiden tyyli ei ota vaikutteita muodin muutoksista. Niitä, jotka vaikuttavat ostoksissaan fiksuilta, joista saa kuvan, ettei shoppailu kiinnosta. Todellisuudessa nämä henkilöt kyllä ostavat ihan samalla innolla, he vain ostavat kaudesta toiseen niitä samanlaisia vaatteita. Käytännöllisiä ja simppeleitä, niin kutsuttuja perusvaatteita. Heidän kaappinsa ovat täynnä pooloja, v-kauluksisia neulepaitoja ja sinisiä farkkuja.
Ellei sitten satu olemaan sellainen jota oikeasti ei shoppailu kiinnosta. Niitäkin ihmisiä kuulemma on.
Lähipiiristäni löytyy myös naishenkilö, jonka järki hämärtyy aina kenkiä ostettaessa. Rakkaus kauniisiin jalkineisiin johtaa siihen, että ostotilanteessa rationaalinen ajattelu jää pois matkasta. Ei osata ajatella, sopivatko kengät tyyliin, ovatko ne jalalle oikean malliset tai onko korko käytännöllinen. Näinpä kaappiin päätyy usein kenkäpareja, jotka ovat huonoja jalassa tai jotka ovat ostajalle aivan liian korkeita. Ja vaikka minä -tai joku muu- koettaa tästä huomauttaa, niin siinä hetkessä asiaa ei haluta kuulla. On huvittavaa seurata vierestä, kuinka ostaja itselleen perustelee miksi ostaa kengät, joiden tietää syvällä sisimmässään jäävän käyttämättä.
Noh, minua tämä ei haittaa, koska hetken äidin kaapissa kypsyttyään löytävät nämä kaunokaiset usein tiensä minun luokseni ;)
Asuinkunppanini taas ei kerää vaatteita eikä kenkiä (vaikka lattialla lojuvien likaisten sukkien määrästä näin voisi joskus päätelläkin...), mutta käy sitävastoin ruokakaupassa joka päivä. Sama se, onko kauppareissulle tarvetta vai ei, niin päivittäin pitää käydä jotain noutamassa. Se tarjouksien metsästäminen, hintojen vertailu ja ostamisen ilo on mielestäni samanlaista, kuin minulla vaatekaupassa. Ja kuten minulla jää vaatteita käyttämättöminä kaappiin, niin samalla tavalla joudun avomieheni jäljiltä heittämään ruokaa vanhentuneena pois.
Tähän viimeisimpänä mainittuun ostosrutiiniin kuuluu myös ennakkohehkutus, mikä alkaa tapana hieman tarttua minuunkin: jos kaupassa ei olla, sinne menosta puhutaan. Kun etukäteen jo mielikuvashoppailee, niin nautinto pitkittyy ja moninkertaistuu. Jos jokin asia on säännösteltyä, tulee siitä sitten ottaa kunnolla kaikki irti!;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti