sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Amsterdam -viikonloppu

Viime viikonlopun vietimme tosiaan Damissa. Otimme perjantai-iltana yöbussin Pariisista, ja olimme perillä joskus kuuden aikoja. Ja sunnuntai-iltana sitten sama vice versa.

Ihanat kaksi päivää meillä oli, tuntui toooosi hyvältä päästä hetkeksi pois Pariisista!! Kuitenkin olen täällä ollut ihan putkeen joulun jälkeen. Amsterdam on hirmuisen nätti kaupunki,ja tunnelmaltaan aivan huippu, mutta ei siellä oikein kauheasti tekemistä ole. Niinpä lähinnä istuskelimme, käppäilimme ympäriinsä ja nautimme ihmisten katsomisesta sekä auringosta. Eli lomailimme. Oli ihanaa kun kerrankin ei ollut fiilis että pitäisi sitä ja pitäisi tätä... Tiedättehän, sellainen pieni syyllisyys hoitamattomista asioista mikä aina takaraivossa asuu. Mutta kun ei ollut kotona, ei millekään edes olisi voinut mitään, ja se oli ihanaa.

Mutta vielä ihanampaa oli kuitenkin tulla maanantai-aamuna takaisin kotiin <3 On jännä, kuinka paljon asioita taas oppi Pariisista kun kävi vähän muualla. Huomasi ikävöivänsä asioita, joihin ei arjessa edes kiinnitä huomiota, ja oppi arvostamaan montaa juttua mitä on aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä.

Matkailu avartaa.

Rakastan kaikkialla kulkevia kanaaleja ja siltoja!




Damin vinot talot ovat minusta niin söpöjä!

Oli pakko ostaa lisäpaita kun oli niin hitsin kylmä. Näytin siis lumipallolta koko viikonlopun.

Materialismionnellisuutta shoppailujen jälkeen.

Par pyörää Central stationin edessä.

Hyvin havainnollistava kuva viikonlopun meiningistä.

Puukenkiä!!
Jos mulla olis pyörä ja asuisin Damissa, se olis tämmönen.

Jätettiin baarin seinälle omat terveisemme!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Maailman paras syndeviikko

Minulla on ollut vähän suhtautumisonkelmia synttäreiden suhteen, on ollut synttäriahdistuksia, -pettymyksiä ja totaalikieltäytymisiä. Tänä vuonna kuitenkin oikein odotin synttäreitäni, ja niitä fiilisteltiinkin koko viikko! Sain viettää ihan huikeanmahtavan 7 päivää vielä huikeampien ihmisten kanssa. Vieläkin hymyilyttää kun miettii. Siksi tässä postauksessa on luvassa paljon huonolaatuisia iLuuri kuvia ja vieläkin enemmän hehkutusta sekä rakkautta.

Maanantai ja tiistai suunniteltiin ja fiilisteltiin tulevia pippaloita, mietittiin vaatteita, värjättiin tukka ja tehtiin illan sotasuunnitelma.

Keskiviikkona sitten pidetiin juhlat! Ihanaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni on sellainen kaveripiiri, että pystyin kutsumaan kaikki. Aiemmin kun on ollut koulukaverit, tanssikaverit, lapsuuskaverit  ymsyms, joita on vähän vaikea sekoittaa keskenään.

Suomityttöjen kanssa olimme ensin minun luonani, ja sain kaikilta aivan ihania lahjoja! En oikeastaan koskaan ole saanut lahjoja kavereilta, olin ihan tosi liikuttunut! Mulla on kyllä täällä aivan parhaita ihmisiä ympärilläni, oon hurjan onnekas <3



Synttärimekko päällä, bikerbootsit jalassa ja joukko rakkaita mukana kierrettiin meidän kantabaareja. Tanssittiin, naurettiin ja juteltiin, puhallettiin saippuakuplia ihmisten päälle ja pakotettiin kaikkia syömään synttärikakkua. Ihana ilta siis.

Torstaina sai Pariisi vieraakseen ihanaisen Pinjan seurueineen. En tuntenut neitiä ennestään, mutta olin lupautunut antamaan vinkkejä miten tästä kaupungista ehkä saisi vähän enemmän irti. Vietin illan siis viinitellen aidosti ihanien ja kauniiden ihmisten seurassa. Mahtavuutta. Voisi 22:sen elinvuotensa aloittaa huonomminkin kuin Montmartessa viinilasi kädessä, uusien tuttavuuksien kanssa nauraen.






Perjantai olikin sitten oikea synttäripäiväni. 21 vuotta, a-pu-va. Se kuulostaa jo melkein aikuiselta.
Päivä oli huikea: olin synttärivaatteissa, ja oli kiva kun kaikki kehuivat kuinka nättinä olin. Eivätkä vaan siis tutut, vaan myäs aupan myyjä ja lasten koulun ovi-ihminen. Minulle laulettiin salilla, ja sain tavallistakin enemmän poskisuudelmia.


Hame oli Stradivariuksen alesta (joku 7e?), toppi ja koru henkkamaukkaa, takki ja hattu euron vintagelöytöjä.


Hostperheeni taas oli oikein ihanasti huomioinut minua: tytöt tekivät minulle kakun (okei, autoin: tein pohjan itse), ja kokoperhe tuli ennen dinneraikaa kotiin. Minun ei tavinnut kokata vaan hostmama oli tilannut ruokaa, ja sainpa tanssi-/teatterilippujen lisäksi 21 vaaleanpunaista ruusua ja maailman suloisimman kortin. Kunniakseni avattiin pullo shampanjaa (huomhuom: ei kuoharia!), minulle laulettiin, ja kakussa oli ihan oikeasti 21 kynttilää! Olin ihan otettu ja liikuttunut kaikesta vaivasta ja huomiosta.





Lauantain ja sunnuntain vietin Amsterdamissa, tästä kerron lisää sitten ihan omassa postauksessa.

Kaikin puolin koko viime viikko oli siis aivan superhyperihana, kiitos kaikille ketkä olivat tavalla tai toisella osallisena tai muistivat minua vanhenemispäivänäni. Hirveesti rakastan kun oon saanu niin monta ihanaa tuttua, kaveria ja ystävää elämääni. Aivan parhautta olette kaikki .

Big bisous!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Tottumaton kesäeläin

Kesä käväisi täällä kylässä. Sunnuntaina lämpötila kipusi +25 celsiuksen tietämille, ja suomalaistytön mielestähän se oli jo ihan helle! Enkä kyllä ollut ainoa auringosta nauttija, vaan puistot täyttyivät pikniköivistä ja pelailevista porukoista.



Näytin hattarahiuksineni ja lappuhaalareineni ihan viisivuotiaalta.

Eräs ranskalainen ystävämme oli kutsunut meidät piknikille kavereidensa kanssa, ja huh millainen piknikki se olikin! Ihmiset olivat leiponeet, oli itsetehtyä leipää, crepsejä, paria erilaista pizzaa sekä persikkatorttua, ja leipomusten lisäksi esimerkiksi salaatteja ja riisi-papu-maissi -juttua. Puhumattakaan kaikista "normaaleista" piknikeväistä: viltillä oli levitettynä monenlaisia sipsejä, nameja ja muita naposteltavia. Niin ja tietenkin kun ranskassa ollaan, kuului kuvaan myös patonkia, valikoima juustoja ja pari pulloa rose-viiniä.

Ystäväni kanssa katsoimme kattausta monttu auki. Meitä ihan nolotti, kun emme olleet tajunneet tuoda mitään. Mutta ei kukaan tuntunut siitä edes välittävän, vaan meille ladottiin heti lautaselliset ruokaa. Olisin halunnut ottaa piknikistämme kuvan, mutta en kehdannut ruveta tuntemattomia ihmisiä kuvailemaan, joten joudutte tyytymään mielikuviin.


Champ de Marsilla riitti populaa. Ihmisiä oli piknikillä, nuoria juomassa, mutta paljon myös kaikki pelasivat kaikkea: korista, jalista, ultimatea, petankia, mölkkyä(?).....

Jossain vaiheessa porukkamme ohi käveli kaksi nuorta miestä kantaen muovipussissa paria (halpaa)viinipulloa ja kainalossaan patonkia. Ystäväni kuiskasi, että tuossa olisi enemmän semmoinen meidän tyylinen piknik! Haha, niinpä.

Valitettavasti jouduin hiihtelemään töihin illaksi, tosin lastenkin kanssa oli hurjan mukavaa: olimme ulkona, söimme, leikimme ja puhuimme maailman orvoista sekä vähäosaisista, hyväntekeväisyystyön periaatteista, köyhyydestä ja adoptiosta. Aika mukavia aiheita keskustella 5, 9 ja 11 vuotiaiden kanssa, suosittelen koklaamaan!


Tässä siis duunissa. Sukkahousut oli pakko heivata kun
oli niin kauhean kuuma muutenkin.

Ja mitäs siitä sitten seurasikaan, kun valkoistakin valkoisempi suomalainen hengaa koko päivän suorassa auringossa? No se että illan väri oli sitten pinkki, muuallakin kun tukassa!



perjantai 12. huhtikuuta 2013

Otsis!

Minulla on viimeksi ollut otsatukka lukion ekalla. Nyt se on jo syksystä asti himotellut, ja eräänä päivänä ei ollut mitään tekemistä, joten nappasin sakset käteen ja aloin karsia karvoja päästäni.



Ajattelin, että koska etuhaivenet eivät ole niin pitkät muutenkaan, ei muutos olisi kovin suuri. Olin väärässä.

Napsuttelin hiuksia pois aika reippaalla kädellä, paitsi tuosta edstä niin muualtakin. Värinpoistojen katkomat latvat ja tupsut leikkasin pois, tuloksena suht voimakkaasti kerrostettu kuontalo. Pituuttakin lähti, ehkä joku seitsemisen senttiä, hui! Vaikkei se olisi paljon, niin kyllä se itsestä aina tuntuu. Jokainen milli omassa tukassa tuntuu niin rakkaalle. Pitkähiuksiset tietävät mistä puhun!





Heti leikattuani olin ihan että "mitä sitä on tullut mentyä tekemään". Mutta nyt, viikkoamyöhemmin, tähän on tottunut, ja oikeastaan tykkään uudesta tukastani. Vaikkakin otsatukka saa minut näyttämään vielä nuoremmalta ja melko söpöltä; kaksi asiaa mihin en yleensä todellakaan pyri.




Parempi tästä on nyt vain tykätä, yhteiseloa kun on luvassa ainakin jonkun aikaa. Vaikkakin, hiukset ovat -onneksi- uusiutuva luonnonvara, ja varmasti taas liian pian olen päätöksen edessä, että leikataka otsista lisää vai antaako kasvaa poijjes.

Viime viikot pähkinänkuoressa.

Olen ollut ihan kauhean laiska nyt postaamaan mitään! En vain ole saanut persettäni penkkiin ja ajatuksia yhteen asiaan tarpeeksi kauaksi aikaa, että saisi jotain kirjoiteltua. Mikä lienee ehkä ihan hyvä vaan, siis se että riittää muutakin puuhaa.

Viime viikkoihin on mahtunut vaikka mitä, muttei kuitenkaan sen suurempia mullistuksia. Elämä jatkuu samanlaiseen Salkkarityyliin kuin aiemminkin, tosin salkkareissa kyllä tapahtuu kolme kertaa hitaammin kaikki. Tai en tiedä: viimeksi olen seurannut sarjaa 7 vuotiaana. Oikeasti inhoan koko ohjelmaa. Ja tämä tieto nyt ei liity mitenkään mihinkään, ajatus vaan ei meinaa pysyä koossa.

Mutta tässä kahden viikon sisään:


Paras ystäväni Alixe paluumuutti Pariisiin <3 Olemme olleet kuin paita ja perse siitä lähtien, nukkuneet lähes joka yön yhdessä ja vähintään nähneet joka ikinen päivä. Pariisi on paljon kivempi kun sen voi jakaa jonkun kanssa.Ja elämä yleensäkin. Ihanaa, kun on taas joku jota voi pommittaa koko päivän viesteillä kaikista pikkuasioista ja soittaa päivän päätteeksi, vain kertoakseen että on hyvä/huono fiilis.




Mursin rystyseni kun -krhm- kaaduin joogassa. Ketutti niin, että piti lähteä tuona iltana kaljalle, ja sitten porukalla teimme baarianalyysin että joo-o, murtunut on, laitetaan teippiin. Noh, seuraavana päivänä olin kävelemässä töihin, kun ohi ajavan ambulanssin mies kommentoi hiuksistani jotain. Olin omissa maailmoissani enkä ensin tajunnut että miekkonen puhuu minulle, joten pyysin häntä toistamaan. Ambulanssi-ihminen huomasi käteni ja kysyi mikä siinä on vikana, tarjoutui jopa katsomaan sitä. Miehet nauroivat jäätelötikkuvirityksilleni ja laittoivat kunnon pakettiin koko handun. Käsky oli pitää noin viikko, ja sitten katsella miten käsi voi. Musta se vielä oli, ja jäykkä kun ollut viikon tikuilla tuettuna, mutta toimii taas:)



Näimme piisamin Champ de Marsilla, n. kilsan päässä kotoani. Ja siis minä asun muka Pariisin keskustassa ja täällä juoksee jotain piisameita.... (Onhan tuo piisami?? Saa korjata jos joku on viisaampi.)



Leikkasin otsahiukset. Oli töissä tylsää kun lapset eivät halunneet leikkiä minun kanssani. Tästä kyllä saatte kärsiä ihan omankin postauksen jossain vaiheessa.



Minulla oli  viikonloppuvieras. Oli mukavaa, ja opin itsestäni taas ihan hurjasti uutta.  Ja siitä, että kanssani on varmasti kauhea asua. Kävin hänen kanssaan ensi kertaa Montmartessa ja Sacre Coeurilla. Huikeat näkymät, harmi että oli sumuista niin kuvista tuli huonoja.



Oli Cartoon-bileet meidän kantabaarissamme. Olimme tehotytöt (-1). Oli tosi hauskaa.


Luonto näytti taas mahtinsa ja kauneutensa eräänä iltana kun olin kävelemässä töistä salille. Pariisi oli vieläkin maagisempi sateenkaaren alla.

Opin myös ettei pannukakkuun tule sokeria. Ja että ilman puhelimen laturia on aikasen tosihankalaa elellä. Niin ja Pariisin posti on hukannut yhden pakettini, sitä olen tässä koettanut metsästää. Koska minun hommanihan se -tottakai- on.

Muuten on ihanaa kun kevät pikkuhiljaa tulee. Iltaisin on valoisaa jo paaaljon pidempään, jaksan asiasta iloita joka päivä. Aamulenkeilläkin on valoisaa, eikä enää niin hitsin kylmää ja märkää. Välillä tuoksuu tosi kesäiselle, sunnuntaille on luvattu +22. Toivotaan, että toteutuu. Pääsisi ensimmäiselle aurongonottopiknikille, viettämään ihanan laiskaa nautiskelusunnuntaita.

Big bisous kaikille,
m