Viime viikot pähkinänkuoressa.

Olen ollut ihan kauhean laiska nyt postaamaan mitään! En vain ole saanut persettäni penkkiin ja ajatuksia yhteen asiaan tarpeeksi kauaksi aikaa, että saisi jotain kirjoiteltua. Mikä lienee ehkä ihan hyvä vaan, siis se että riittää muutakin puuhaa.

Viime viikkoihin on mahtunut vaikka mitä, muttei kuitenkaan sen suurempia mullistuksia. Elämä jatkuu samanlaiseen Salkkarityyliin kuin aiemminkin, tosin salkkareissa kyllä tapahtuu kolme kertaa hitaammin kaikki. Tai en tiedä: viimeksi olen seurannut sarjaa 7 vuotiaana. Oikeasti inhoan koko ohjelmaa. Ja tämä tieto nyt ei liity mitenkään mihinkään, ajatus vaan ei meinaa pysyä koossa.

Mutta tässä kahden viikon sisään:

Paras ystäväni Alixe paluumuutti Pariisiin <3 Olemme olleet kuin paita ja perse siitä lähtien, nukkuneet lähes joka yön yhdessä ja vähintään nähneet joka ikinen päivä. Pariisi on paljon kivempi kun sen voi jakaa jonkun kanssa.Ja elämä yleensäkin. Ihanaa, kun on taas joku jota voi pommittaa koko päivän viesteillä kaikista pikkuasioista ja soittaa päivän päätteeksi, vain kertoakseen että on hyvä/huono fiilis.

Mursin rystyseni kun -krhm- kaaduin joogassa. Ketutti niin, että piti lähteä tuona iltana kaljalle, ja sitten porukalla teimme baarianalyysin että joo-o, murtunut on, laitetaan teippiin. Noh, seuraavana päivänä olin kävelemässä töihin, kun ohi ajavan ambulanssin mies kommentoi hiuksistani jotain. Olin omissa maailmoissani enkä ensin tajunnut että miekkonen puhuu minulle, joten pyysin häntä toistamaan. Ambulanssi-ihminen huomasi käteni ja kysyi mikä siinä on vikana, tarjoutui jopa katsomaan sitä. Miehet nauroivat jäätelötikkuvirityksilleni ja laittoivat kunnon pakettiin koko handun. Käsky oli pitää noin viikko, ja sitten katsella miten käsi voi. Musta se vielä oli, ja jäykkä kun ollut viikon tikuilla tuettuna, mutta toimii taas:)

Näimme piisamin Champ de Marsilla, n. kilsan päässä kotoani. Ja siis minä asun muka Pariisin keskustassa ja täällä juoksee jotain piisameita.... (Onhan tuo piisami?? Saa korjata jos joku on viisaampi.)

Leikkasin otsahiukset. Oli töissä tylsää kun lapset eivät halunneet leikkiä minun kanssani. Tästä kyllä saatte kärsiä ihan omankin postauksen jossain vaiheessa.

Minulla oli  viikonloppuvieras. Oli mukavaa, ja opin itsestäni taas ihan hurjasti uutta.  Ja siitä, että kanssani on varmasti kauhea asua. Kävin hänen kanssaan ensi kertaa Montmartessa ja Sacre Coeurilla. Huikeat näkymät, harmi että oli sumuista niin kuvista tuli huonoja.

Oli Cartoon-bileet meidän kantabaarissamme. Olimme tehotytöt (-1). Oli tosi hauskaa.

Luonto näytti taas mahtinsa ja kauneutensa eräänä iltana kun olin kävelemässä töistä salille. Pariisi oli vieläkin maagisempi sateenkaaren alla.

Opin myös ettei pannukakkuun tule sokeria. Ja että ilman puhelimen laturia on aikasen tosihankalaa elellä. Niin ja Pariisin posti on hukannut yhden pakettini, sitä olen tässä koettanut metsästää. Koska minun hommanihan se -tottakai- on.

Muuten on ihanaa kun kevät pikkuhiljaa tulee. Iltaisin on valoisaa jo paaaljon pidempään, jaksan asiasta iloita joka päivä. Aamulenkeilläkin on valoisaa, eikä enää niin hitsin kylmää ja märkää. Välillä tuoksuu tosi kesäiselle, sunnuntaille on luvattu +22. Toivotaan, että toteutuu. Pääsisi ensimmäiselle aurongonottopiknikille, viettämään ihanan laiskaa nautiskelusunnuntaita.

Big bisous kaikille,
m