Otsis!

Minulla on viimeksi ollut otsatukka lukion ekalla. Nyt se on jo syksystä asti himotellut, ja eräänä päivänä ei ollut mitään tekemistä, joten nappasin sakset käteen ja aloin karsia karvoja päästäni.

Ajattelin, että koska etuhaivenet eivät ole niin pitkät muutenkaan, ei muutos olisi kovin suuri. Olin väärässä.

Napsuttelin hiuksia pois aika reippaalla kädellä, paitsi tuosta edstä niin muualtakin. Värinpoistojen katkomat latvat ja tupsut leikkasin pois, tuloksena suht voimakkaasti kerrostettu kuontalo. Pituuttakin lähti, ehkä joku seitsemisen senttiä, hui! Vaikkei se olisi paljon, niin kyllä se itsestä aina tuntuu. Jokainen milli omassa tukassa tuntuu niin rakkaalle. Pitkähiuksiset tietävät mistä puhun!

Heti leikattuani olin ihan että "mitä sitä on tullut mentyä tekemään". Mutta nyt, viikkoamyöhemmin, tähän on tottunut, ja oikeastaan tykkään uudesta tukastani. Vaikkakin otsatukka saa minut näyttämään vielä nuoremmalta ja melko söpöltä; kaksi asiaa mihin en yleensä todellakaan pyri.

Parempi tästä on nyt vain tykätä, yhteiseloa kun on luvassa ainakin jonkun aikaa. Vaikkakin, hiukset ovat -onneksi- uusiutuva luonnonvara, ja varmasti taas liian pian olen päätöksen edessä, että leikataka otsista lisää vai antaako kasvaa poijjes.