Maailman paras syndeviikko

Minulla on ollut vähän suhtautumisonkelmia synttäreiden suhteen, on ollut synttäriahdistuksia, -pettymyksiä ja totaalikieltäytymisiä. Tänä vuonna kuitenkin oikein odotin synttäreitäni, ja niitä fiilisteltiinkin koko viikko! Sain viettää ihan huikeanmahtavan 7 päivää vielä huikeampien ihmisten kanssa. Vieläkin hymyilyttää kun miettii. Siksi tässä postauksessa on luvassa paljon huonolaatuisia iLuuri kuvia ja vieläkin enemmän hehkutusta sekä rakkautta.

Maanantai ja tiistai suunniteltiin ja fiilisteltiin tulevia pippaloita, mietittiin vaatteita, värjättiin tukka ja tehtiin illan sotasuunnitelma.

Keskiviikkona sitten pidetiin juhlat! Ihanaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni on sellainen kaveripiiri, että pystyin kutsumaan kaikki. Aiemmin kun on ollut koulukaverit, tanssikaverit, lapsuuskaverit  ymsyms, joita on vähän vaikea sekoittaa keskenään.

Suomityttöjen kanssa olimme ensin minun luonani, ja sain kaikilta aivan ihania lahjoja! En oikeastaan koskaan ole saanut lahjoja kavereilta, olin ihan tosi liikuttunut! Mulla on kyllä täällä aivan parhaita ihmisiä ympärilläni, oon hurjan onnekas <3

Synttärimekko päällä, bikerbootsit jalassa ja joukko rakkaita mukana kierrettiin meidän kantabaareja. Tanssittiin, naurettiin ja juteltiin, puhallettiin saippuakuplia ihmisten päälle ja pakotettiin kaikkia syömään synttärikakkua. Ihana ilta siis.

Torstaina sai Pariisi vieraakseen ihanaisen Pinjan seurueineen. En tuntenut neitiä ennestään, mutta olin lupautunut antamaan vinkkejä miten tästä kaupungista ehkä saisi vähän enemmän irti. Vietin illan siis viinitellen aidosti ihanien ja kauniiden ihmisten seurassa. Mahtavuutta. Voisi 22:sen elinvuotensa aloittaa huonomminkin kuin Montmartessa viinilasi kädessä, uusien tuttavuuksien kanssa nauraen.

Perjantai olikin sitten oikea synttäripäiväni. 21 vuotta, a-pu-va. Se kuulostaa jo melkein aikuiselta.
Päivä oli huikea: olin synttärivaatteissa, ja oli kiva kun kaikki kehuivat kuinka nättinä olin. Eivätkä vaan siis tutut, vaan myäs aupan myyjä ja lasten koulun ovi-ihminen. Minulle laulettiin salilla, ja sain tavallistakin enemmän poskisuudelmia.

Hame oli Stradivariuksen alesta (joku 7e?), toppi ja koru henkkamaukkaa, takki ja hattu euron vintagelöytöjä.

Hostperheeni taas oli oikein ihanasti huomioinut minua: tytöt tekivät minulle kakun (okei, autoin: tein pohjan itse), ja kokoperhe tuli ennen dinneraikaa kotiin. Minun ei tavinnut kokata vaan hostmama oli tilannut ruokaa, ja sainpa tanssi-/teatterilippujen lisäksi 21 vaaleanpunaista ruusua ja maailman suloisimman kortin. Kunniakseni avattiin pullo shampanjaa (huomhuom: ei kuoharia!), minulle laulettiin, ja kakussa oli ihan oikeasti 21 kynttilää! Olin ihan otettu ja liikuttunut kaikesta vaivasta ja huomiosta.

Lauantain ja sunnuntain vietin Amsterdamissa, tästä kerron lisää sitten ihan omassa postauksessa.

Kaikin puolin koko viime viikko oli siis aivan superhyperihana, kiitos kaikille ketkä olivat tavalla tai toisella osallisena tai muistivat minua vanhenemispäivänäni. Hirveesti rakastan kun oon saanu niin monta ihanaa tuttua, kaveria ja ystävää elämääni. Aivan parhautta olette kaikki .

Big bisous!