torstai 26. tammikuuta 2012

Missä mun toppahaalari??

Nyt on ulkona alkanut pikkuhiljaa olla kylmä. Joinain päivinä jopa KYLMÄ.
En kuitenkaan aio siitä valittaa, tykkään nimittäin pakkasista. On ihanaa kun ripset huurtuvat kävelyllä ja kylmä nipistelee poskia tai nenänpäätä.

Mutta vaatepolitiikka näillä keleillä on se, joka minua mietityttää. Mitä ihmettä laittaa päälle kun mittarissa on miinuksia lähemmäs 20, ja kylmyys puskee takin reunan alta reisiin? Kuka muistaa, mitä pidettiin ennen kuin legginsit ja pillifarkut tunkivat kaappiin? Itse en ainakaan taida omistaa yksiäkään aitoja housuja joiden alle mahtuisi jokin välikerros. Tai jos tämmöiset olisikin, niin saappaisiin ei mahdu muutakuin ihan kapeita lahkeita. Miten on mahdollista, etten omista myöskään ainoatakaan paria varrettomia talvikenkiä?

Joka talvi huomaan palaavani näiden samojen kysymysten äärelle, ihmettelemään kuinka olen edelliset vuodet täällä arktisissa oloissa pärjännyt. Enkä koskaan kykene muistamaan, millaisissa alaosissa olen aiemmin kulkenut.

Nyt toistaiseksi olen ratkaissut ongelman laittamalla kahdet legginsit päällekkäin. Ehkäpä ennen ensi vuoden pakkasia saan ostaa housut joissa tarkenee, tai vaihtoehtoisesti vähän järkevämmät kengät.
Tai sitten toivon että me kylmän Suomen kansalaiset tulemme vihdoin järkiimme ja alamme käyttää lapsilla niin käteviksi todettuja toppahaalareita näin aikuisemmallakin iällä. Voisihan muoti joskus olla myös mukavaa ja käytännöllistä! Vanhempieni varastoista löytyisi varmasti jokin ihana neonvärinen kokopuku mallia kasari...

Voipikin olla että tähän suuntaan ollaankin jo menossa, onhan meillä jo OnePiecen ihanat jumpsuitit. Seuraava malli tältä Norjalaiselta firmalta voisi olla semmoinen talviulkoiluversio, kiitos.


OnePiecen Marius navy/white/red Jump in puku
http://onepiece.com/fi/shop/product/view:TR10007

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vaikeita aikoja

Yleisesti ottaen on ostottomuus mennyt, noh, ihan kohtalaisen hyvin. Kun pitää elämän kiireisenä ja itsensä poissa kauppojen suunnalta, ei kieltoa kerkeä ajatellakaan. Teoriassa ainakaan.
Vaikeuksia tulee, kun joutuu asioimaan keskustassa. Tai kun päivä on ollut todella huono, ja kaipaisi pientä piristystä. Näiden kahden yhdistelmä oli koitua kohtalokseni eräänä keskiviikkona.

  Oli päivä, kun mikään ei mennyt lähellekkään niinkuin olin suunnitellut. Aamusta asti sain  rampata ympäriinsä unohtuneiden tavaroiden perässä, ja eksyin asuinkaupungissani etsiessäni kirjastoa. Lumisateen kastelemana ja auttamattomasti kaikkialta myöhässä päätin oikaista kauppakeskuksen läpi. Välittömästi hitaasti aukeavista liukuovista astuttuani kuulin niiden huudon. Kauppoje ALE-kyltit viittoilivat minulle ja -70% -ilmoitukset suorastaan kirkuivat nimeäni. Olin ennakoinut ja kiertänyt tehokkasti alennusmyynnit jo ennen lakkoni alkamista, mutta tietenkään en voinut vastustaa kiusausta, vaan päätin ihan vain poiketa katselemassa.

 Itsekkin jälkikäteen ihmettelen tätä itsekidutuksen hetkeä.

  Pyörin siis vaateliikkeissä, hipelöimässä kangaspaloja jotka eivät koskaan tulisi olemaan osa kaappini sisältöä ja harmittelin tätä kurjaa kohtaloa. (Sekä omaani että vaateraukkojen.) Sen verran osasin sentään käyttää järkeäni että pysyin poissa lempikaupoistani, sellaisista joista aina varmuudella jotain löytyisi.
Houkutus oli kuitenkin ovela ja iski odottamattomalta suunnalta. Olen hieman harakka, ja siis kaiken kiiltävän perään. Viime sesongin vaatteista minua jäivätkin harmittamaan metallinvärisiksi maalatut neuleet. Ja kun kyseinen paita pomppasi eteeni alennettuun hintaan, tiesin välittömästi että itsehillintäni olisi mennyttä.
En kuitenkaan ostanut itse paitaa, vaan lievittääkseni tämän vaatteen ostamatta jättämisen aiheuttamaa ahdistusta ostin Gina Tricotilta sormuksen (okei, kaksi), ja Yves Rocherilta ihanan vihreä-kultaisen rajauskynän sekä käsirasvan. Pitäähän näillä keleillä olla joka laukussa käsirasva, jotta sellainen on aina käsillä  kun kädet kuivuvat. Huulirasvoihin toimii sama periaate. Muita ostoksia en pysty järkevästi perustelemaan.

 Tästä koetuksesta selvisin kuitenkin jotenkuten lähes kunnialla, vaikka hieman ostoksistani huonoa omaatuntoa koinkin. Mutta mitenhän käy yksinäisinä iltoina, kun stressi pitää unen  poissa pitkälle yöhön ja H&M:n netissä on &Sqin farkut (joustavasta denimistä!!) vain 9,95?

  Kuten kaikistaa riippuvuuksissa eroon pyristeltäessä, tässäkin tapauksessa on tärkeää että lopullinen päämäärä voittaisi hetkellisen mielihyvän tunteen. Jotta oikeasti jaksaisin olla ostamatta ainoatakaan vaatetta, vastustaa sitä lyhyttä ekstaattista hetkeä jonka shoppaaminen saa aikaan, tarvitsen suuremman motivaattorin. Syyksi itselleni ei nimittäin riitä pelkästään kieltäytymiseen pystyminen. Tarvitsen jotain enemmän.

 Mutta kuten Elina Tanskanen kirjoitti Trendissä (10/2011) niin "syyllisyys on kuin kuume, joka kertoo, että jossain on tulehdus." Ja niin pitkään kun kynsilakankin ostaminen saa syyllisyyden leiskumaan, lienen edelleen oikeilla jäljillä tehtävääni ajatellen.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Säännöt

Koska "en shoppaile" on liian abstrakti lupaus, ajattelin itselleni (ja muillekin) tarkentaa sitä hieman, ja näin ollen luoda lakkooni tarkat säännöt.

       Ensinnäkin, pohjaksi täytyisi määrittää mitä tähän lakkoon sisällytän. Luonnollisestikin kaikki vaatteiksi luettavat, housut,paidat,topit,mekot,hameet,sortsit,hupparit yms. Pikaisen pohdinnan jälkeen päättelin etten takkejakaan tarvitse, joten nekin lisään listaan.
Kengät, huivit, laukut ja korut jätän listasta pois, pitäähän naisella jotain iloja sentään olla!

       Toiseksi, aion luoda poikkeussäännön. Jos käy niin hassusti, että ulkomuodossani tapahtuu jotain sen verran radikaaleja muutoksia (vaikka kasvan paljon), ettei mikään vaate istu (eli lähinnä mahdu), saatan antaa itselleni erikoisluvan uusia osan vaatteista. Samoin aion tehdä, jos aamulla herätessäni huomaan etten omista vaikka yksiäkään EHJIÄ farkkuja. Tarkoituksenani kun ei kuitenkaan ole päätyä näyttämään rönttöiseltä, vaan oppia ostamaan harkitummin ja käyttämään monipuolisemmin jo omistamiani vaatteita. Myös treenivaatteissa luulen törmääväni tilanteeseen, että joudun (lue: saan) ostaa uusia jumppa/tanssirytkyjä. TOSIN yritän olla hyvin tarkkana siitä, että hommaan urheiluvaatteitakin vain perusteltuun tarpeeseen.

       Kolmanneksi, on olemassa muutama vaate, joita olen etsinyt kaappiini jo kauan. Lupauksestani huolimatta, aion pitää silmäni edelleen auki näiden varalta, ja jos jokin alla luetelluista löytyy vuoden aikana, ostan sen.
 1. Täydellinen baarimekko. Eli siis vaate, jonka voi vetäistä päälle aina uloslähtiessä, sen olematta liian hieno, liian arkinen tai liian mitään muutakaan, ja jossa tuntee olonsa aina hyväksi. Utopiaa, tiedän, siksi tälläinen kaapistani puuttuukin.
 2. Täydellinen bleiseri. Ei liian paksu, ei liian ohut. Perinteinen mutta ei tavallinen. Musta ehdottomasti.
 3. Täydelliset farkut. Omistin tällaiset kerran, ja pidin ne puhki. Inhoan farkkujen ostamista, ja tyydynkin aina "ihan ok" ratkaisuihin. Siksi tällä hetkellä luottofarkkuinani toimivat mustat kangaslegginsit.
 4. Pitkä neuletakki. Ohutta neuletta, sellainen jonka voi heittää minkä vain asun päälle.
 5. Tekoturkistakki. Tyrmäävän magee, ei mauton. ISO haaste.
 6. Villalegginsit. Sama kuin farkkujen kanssa: luottovaate jonka voi sen kummemmin miettimättä laittaa päälle milloin vaan ja minkä kanssa tahansa.
Myös näitä etsiskellessäni aion pitää entiset shoppailusääntöni, eli vain alennustuotteet pääsevät edes harkintaan.

      Saan saada vaatteita lahjaksi, mutten saa niitä pyytää. Saan tuunata vaatteitani, mutten tehdä alusta asti. (Tätä mietin pitkään, mutta kun en halua kasvattaa kaappini sisältöä.)

      Ulkomaanmatkoja ei näillä näkymin ole tiedossa, mutta jos tällainen kuitenkin vuoden sisälle sattuu, niin saatan ehkä mahdollisesti joustaa. Ehkä.  Jätän harkinnan myöhemmälle.

       Pelkään, että vaatteiden ollessa pannassa siirrän osteluhimoni kosmetiikkaan. Näinollen teen myös sivulupauksen, etten osta meikkejä, hiustuotteita tai muitakaan enää varastoon, vaan ainoastaan tarpeeseen.

Näillä säännöillä siis mennään, taisin olla aika tiukkana kun tuntuu ettei mulle jäänyt enää mitään. Tosin, sehän tässä koko jutussa nyt oli se ideakin.

Myöhäinen uudenvuodenlupaus

Kuulun niihin tyttöihin, kellä on kaapit täynnä vaatteita muttei koskaan (muka) mitään päällepantavaa. Syksyisessä muutossa osasin yllättävän isolla kädellä heittää vaatetta pois (yhteensä noin 3 jätesäkillistä), mutta siitä asti on vaatekaappi tuntunut vain kutistuvan kutistumistaa.. Tämän seurauksena on poikaystävän vaatteita systemaattisesti ja mielivaltaisesti siirretty muualle säilytykseen. Kiitoksia vaan sinne ymmärryksestä!;)

Jokainen joka on kämpässäni käynyt voinee todistaa ettei tavaraa tosiaankaan ole ihan vähän. Shoppailu on jo jonkin aikaa ollut yksi ihanimmista harrastuksistani, ja taannoinnen keskustelu ystävän kanssa sai epäilemään itseäni pieneksi addiktiksikin. Kun on kyse minun mieltymyksistäni, niin laatu ei korvaa määrää. Usean vuoden ajan olen pitänyt sääntönäni ostaa vain alennuksessa olevia tuotteita, ja muutamia takki- tai kenkäpoikkeuksia lukuunottamatta mikään rytkyni ei olekaan maksanut yli paria kymppiä.

Rakastan kierrellä kaupoissa, ja tietoisuus siitä että pitää yllään jotain uutta saa hymyn huulille koko päiväksi. On ihana tula kotiin, kaivella epäkäytännöllisen kokoisia muovipusseja ja katsella että mitähän sitä nyt ostikaan taas tänään. Välillä kuitenkin ihan hävettää oma materialistisuuteni. Tuntuu väärältä saada niin suuria kiksejä jos löytää merkkivaatteen ihan naurettavan halpaan hintaan tai hyväkuntoiset, ylimageet korkkarit kirpparilta parilla rahalla. Nolottaa ostattaa ruokia poikaystävän palkalla, kun itse on turhan useasti valinnut "vaate vai ruokaa?" -tilanteessa sen ensimmäisen vaihtoehdon.

Niinpä aionkin, nyt vuoden vaihtuessa, muuttaa elämääni. (Kuten varmasti niin moni muukin.) Mutta tämä lupaus pitää, sen varmistukseksi loin tämän bloginkin. Aion siis -oh my god nyt sitä mennään- olla VUODEN OSTAMATTA VAATTEITA. Voi kuulostaa pieneltä jonkun mielestä, mutta uskokaa, minulle se ei sitä ole. Ei todellakaan. Nyt sitten katsotaan miten jo olemassaolevalla vaatevarastolla pärjää vuoden. Laitetaan mielikuvitus testiin. Ehkä koetellaan ompelu- ja tuunaustaitoja.
 Nyt otetaan kaikki irti kaapista.