Reissussa kotona

Kukkuu!

Taukoa on taas hieman ollut tästä(kin) hommasta, olin nimittäin taas lomalla! Sanoin hostäidillenikin että on ihan huono omatunto kun tuntuu että tämä työnteko on yhtä lomailua -neljän viikon sisään olin yli kaksi kokonaista viikkoa pois töistä. Plus sitten vielä viikonloput, jotka mulla ovat normaalistikin vapaita. Tietenkään en valita, mieletön mahdollisuushan tämä on, että välillä on pitkiäkin aikoja vapaata ja voi sitten reissata tai muuten vain tehdä kaikkea mitä ei arkena kerkiä. Silti, tuntuu vähän tyhmältä ottaa vastaan "palkkaa" sellaisiltakin ajoilta kun ei ole tehnyt mitään. Mutta tällaistahan tämä au pair homma on; välillä on niitä 13h työpäiviä tai 7 päivän työviikkoja, ja välillä sitten on löysempää. Kun joustavuutta löytyy molemmin puolin, niin pysyy myös kaikilla sitten hyvä mieli. :)

Nyt suuntasin lomallani kotosuomeen, ja ah miten ihanalta talviset maisemat näyttivätkin! Olin unohtanut kuinka kaunis maa Suomi onkaan.

Ihan näin lumista ei vielä ollut, mutta jospa jouluna! Kuva by EtäKärppä, Wikipedia Commons

Koska halusin tehdä kaikkea ja nähdä kaikkia, niin tuli sitten kierrettyä kunnon Suomirundi: 7 päivää ja 4 kaupunkia. Turku, Helsinki, Kuopio, Lahti, Helsinki.... Vaikka ihanaa olikin taas olla läheisten parissa, niin reissaaminen on kyllä siltikin rankkaa! Tunteja tuli vietettyä ajaen, bussissa, lentokoneessa tai junassa, ja siksi olikin erityisen ihana palata kotiin "lepäämään".

Ihanien hetkien lisäksi reissusta sain myös kaamean koti-ikävän. Sitä on mielessä muistikuva elämästä -sekä omasta että muiden- Suomessa, ja palatessaan tajuaa kuinka monia asioita ei ole tajunnutkaan ikävöidä. Pikkuasioita -tuoksuja, ihmisten eleitä, tapaa jolla lumesta heijastuva aurinko häikäisee- joita ennen piti itsestäänselvyyksinä mutta jotka nyt vasta ymmärtää kuuluvan vain tiettyyn maahan, kaupunkiin tai hetkeen. On ihan eri asia ikävöidä talvea tai pikkuveljeä, sen sijaan että ikävöisi sitä kuinka pakkanen nipistää poskia tai pikkuveli virnistää jollekin kahdenkeskiselle salaisuudellemme. Ei  ehkä tarvitse sanoa kumpi on raastavampaa.

Syksyn aikana kertyneet kokemukset vaikuttavat siihen miten asioita katsoo ja kokee. Itse olen ainakin oppinut hidastamaan,  ja havainnoimaan ympäristöäni enemmän. Nauttimaan niistä kuuluisistä pienistä iloista, ja kokemaan hetken aidommin. Olemaan läsnä tässä, eikä jo henkisesti menossa jossain. Luultavasti myös tämän ansiosta löysin itseni yhtäkkiä tilanteista, joissa kaikki oli niin ihanan ja lohdullisen tuttua että ihan pakahdutti.

Sen sijaan, että koettaisin taas unohtaa kaikki pienet yksityiskohdat (osa varmasti unohtuu muutenkin), niin yritän positiivisella tavalla vaalia niitä: en surren ja ikävöiden, vaan energiaa ja voimaa antavina asioina. Eihän se niin helppoa ole kuin miltä kuulostaa, mutta aion yrittää. Muuten estän itseäni vain kokemasta kaikkea hienoa johon minulla täällä on mahdollisuus. Ei se Suomi sieltä minnekkään häviä, ja ihan pian on jo joulu ja kahden viikon Suomiloma :)


Ps. Kaverini täällä ovat vinkuneet kun eivät voi lukea blogiani, niinpä olen luvannut tehdä aina tiivistelmän  tekstistä myös Englanniksi. Koska ystäväpiirissäni on sekä natiiveja puhujia että muita, ja Englantia tulee puhuttua paljon, niin aivan varmasti puhekieli puskee myös tekstiin. En pyrikkään kirjoittamaan kaikkea "oikein", en jaksa tarkistella kielioppisääntöjä tai muita koska menisi niin paljon aikaa. Enkä niin tee suomenkaan kohdalla :D

I almost feel bad having this much vacation. During the past month I've had over two weeks off! Plus the weekends, of course. But I shouldn't complain, it is just a great opportunity for me to travel and do other stuff I don't have time otherwise.
I spent 8 days in amazingly beautiful, snowy Finland. It's funny how easily you forget the little things; smells, noices, habits and expressions that people have. It might be also because before you didn't think about those things, and being away make you realize how unique those really are. Now, first time actually, I'm feeling really homesick. There's such a difference in missing winter or missing the way the cold pinches your cheeks, or missing someones smile rather than missing him/her in general. It's much harder now, when I can remember the little details.
But, instead of trying to forget those things again (part surely forgotten anyway), I try to nurture them in a positive way.  It is not as easy as it sounds, but I'm going to try. Otherwise I  just prevent myself from experiencing all the great things that Paris has to offer me.