En ole todellakaan mikään "farkut ja t-paita" -ihminen. Olin viikonlopun eräässä tapahtumassa anniskeluteltassa töissä, ja pukeutumisohjeena oli -noh, se tavallinen. Lähtiessäni lauantaiaamuna töihin, katsoin itseäni pielistä ja mietin, kuinka epäminua tuo yhdistelmä tosiaan olikaan!
Jostain syystä haluan aina asustaa farkut niiteillä ja mustalla nahkalla. Tämä taas saa oloni tuntumaan jokseenkin ronskiksi ja koen hieman näyttäväni lesbolta. Jos taas laittaisin vaikka isot korvarenkaat ja pinkkiä huulikiiltoa, näyttäisin omissa silmissäni jotenkin bimbolle. Ehkä epämukavuus johtuukin siitä, että yleensä asuissani on aina jotain naisellista, mutta tähän en saa tuotua tätä elementtiä sopivalla tavalla. Tai sitten vaan inhoan pukeutua käytännön sanelemana.
Kumpijompi.
Jostain syystä haluan aina asustaa farkut niiteillä ja mustalla nahkalla. Tämä taas saa oloni tuntumaan jokseenkin ronskiksi ja koen hieman näyttäväni lesbolta. Jos taas laittaisin vaikka isot korvarenkaat ja pinkkiä huulikiiltoa, näyttäisin omissa silmissäni jotenkin bimbolle. Ehkä epämukavuus johtuukin siitä, että yleensä asuissani on aina jotain naisellista, mutta tähän en saa tuotua tätä elementtiä sopivalla tavalla. Tai sitten vaan inhoan pukeutua käytännön sanelemana.
Kumpijompi.
Jeans and t-shirt by mirka-maaren
polyvore
polyvore
Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin minulle farkut ja peruspaita ovatkin oikeastaan edustusvaate.
Tässä univormussa olen jotenkin persoonaton ja tehtäväorientoitunut, osa massaa.
Siinä kai piilekin koko yhdistelmän voima; että ne päällä en ole kukaan, mutta voin olla kuka tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti