Päämääränä Pariisi!

Olen aina haaveillut ulkomaille, ja ystäväni tietävät montako vuotta olen puhunut että "sitten joskus". Viime talvena, istuessani kolmattatoista vuotta putkeen koulun penkillä, tuumasin että NYT. Ehkä about kuukausi sitten sain aikaiseksi tehdä jotain asian eteen, ja siitä kaikki lähtikin menemään hurjaa vauhtia eteenpäin, tuloksena, että muutan alle kahden vuorokauden kuluttua Pariisiin!

Jokainen on joskus tuskaillut matkalle pakatessaan matkalaukkunsa pienuutta ja kironnut lentoyhtiöiden 23 kilon painorajoitusta matkatavaroille. Jos pystyy muistamaan tuollaisen hetken, osaa ehkä hämärästi kuvitella miltä tuntuu, kun koko omaisuus pitäisi tiivistää kyseiseen määrään.

Pariisiin pakkaaminen on ollut yksi kamalimmista asioista mitä olen joutunut elämässäni tekemään. Kun pakkasin kämppääni, lajittelin tavarat neljään pinoon; säilöön, Pariisiin, kiertoon ja roskiin. Asiat, jotka ainakin halusin mukaani, täyttivät loppujen lopuksi noin kaksi jätesäkkiä.. Äidille säilöön meni meni moninkertainen määrä, ja kirpparille tavaraa ehkä neljä, viisi Ikeakassillista. Roskiakin sai kantaa koko ajan ulos. En ole eläissäni heittänyt niin paljon tavaraa kerralla pois! Poikaystävänikin ihmetteli sitä, kuinka ankaralla kädellä  raaskin karsia kamojani.

Kahden jätesäkin tiivistäminen matkalaukkuun ei ollut ihan helppoa. Pinosin paidat, housut, mekot yms omiin pinoihinsa, ja karusti karsin puolet. Ja sitten vielä puolet. Ja sitten vielä osan. Ajattelin, että otan ennemmin mukaani suoristusraudan, meikkejä, hiustenkuivaajan ja muita vastaavia asioita, kuin vaatteita ja kenkiä.

Noh, nyt olen ollut reissun päällä 2 päivää, ja tuntuu jo ettei ole mitään päällepantavaa...

 

 Kun nyt katson matkalaukkuani, ja mietin sen sisältämiä seitsämää paitaa ja neljiä housuja, meinaa melkein itkettää. Vaikka eräs ystäväni fiksusti huomauttikin, että tuossakin on jo 28 eri yhdistelmää (you do the math, en tiedä onko laskettu oikein:D). Olen silti sitä mieltä, että ei nainen elä noin vähillä vaatteilla. Yksinkertaisesti vain ei.

Tottakai Pariisista saa kaikkea, ja varmasti tuleekin ostettua vaikka mitä. Mutta tuntuu silti tyhmältä, että joutuu ostamaan asioita joita jo omistaa. Esimerkiksi, joutunen ostamaan syksyksi jonkun lyhyen takin,  vaikka kotona niitä olisi odottamassa vaikka kuinka monta. Kaikkea vaan kun ei saanut mahdutettua mukaan.

Sanomattakin lienee selvää, että ostolakon loppu taitaisi olla tässä. Tulen nimittäin tarvitsemaan paljon enemmän vaatetta kun sain mukaani otettua. Enkä nyt muutenkaan halua asua muodin (ja kirpppareiden!!) pääkaupungissa ja olla ostamatta mitään. Muuton vaikutusta blogiin en sen sijaan vielä osaa kertoa, mutta lupaan ilmoittaa pian että miten homma jatkuu.

Tai jatkuuko edes.