keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Leikitään turistia! Osa 1: Louvre

 Silloin kun tänne tuli, oli kaikkeen totuttelemisessa niin kova homma, ettei jaksanut juosta museoissa ja muissa lukuisissa "turistikohteissa". Ja sitten kun normaalielämä jo rullaili, ei enää osannut heittäytyä turistisaappaisiin ja lähteä pällistelemään nähtävyyksiä. Niinpä on jäänyt näkemättä monet paikat, mitä Pariisissa kuuluisi ja ehdottomasti kannattaisi nähdä.

Mutta nyt, kun monella on jo lentoliput kotiin hommattu, alkoi loppukiri! Eihän Pariisista voi lähteä ilman, että on käynyt Louvressa/Eiffeltornissa/Riemukaarella/Jim Morrisonin haudalla..... Ajattelin myös tänne sitten postata tämmoisen sarjan kaikista mestoista, joissa käyn turistia leikkimässä :)




Louvren museossahan nyt on pakko käydä kun on Pariisissa: ihan jo sen pikkuisen naista esittävän taulun takia. Itse olin kuitenkin tätä saanut vitkutettua yllättävän pitkälle. Monen kaverin kanssa on käyty ihailemassa kuuluisia pyramideja ja ottamassa ne pakolliset turistikuvat siinä edessä, mutta sisälle menin ensimmäistä kertaa vasta perheeni kanssa.



Louvre -kuten suurin osa muistakin museoista- on ilmainen alle 25-vuotiaille Euroopan kansalaisille. Joten alkujonotuksen jälkeen täytyy vain valita, mihin siipeen haluaa, ja henkkareita näyttämällä pääsee marssimaan sisälle. Aikuisille taas lipunosto on tehty helpoksi: tiskien lisäksi aulassa on useita automaatteja, joista  voi sisäänpääsynsä ostaa.

Me suuntasimme -yllättäen- ensimmäisenä Mona Lisaa katsomaan. Huonetta ei ole vaikea löytää, siitä pitävät huolen lukuisat opasteet, mutta myös virtaava ihmismassa. Ylemmässä kuvassa sitten tämä mystinen rouva, tuota lähemmäs en jaksanut puskea.
Jono on yleensä pitkä, mutta liikkuu aika rivakkaan.

 Tunnetusti museo on ihan hurjan kokoinen, ja nähtävää sekä kuultavaa on paljon. Paikassa voisi viettää päiviä, jos oikeasti syventyisi taidetta katsomaan. Kannattaakin ehkä siis etukäteen suunnitella mitä haluaa nähdä, itse vain vaeltelimme muutaman tunnin melko päämäärättömästi ja katsoimme mitä eteen sattuu.




Audioguide ei ollut kallis, ja jos yhtään kiinnostaa tietää teoksien historiaa, kannattaa se maksaa! (Huom: henkkarit pitää jättää pantiksi!) Samalla saa myös aika kätsän elektronisen 3D kartan, jonka avulla on ehkä helpompi suunnistaa kuin paperiversion. Tosin, itselläni meni kyllä aikasen kauan oppia käyttämään tuota PSP:tä..... Muutama turhautuminen tuli kun aina vahingossa painelin vääriä nappeja tai en löytänyt sitä selostusta/toimintoa minkä olisin halunnut.
Siltikin, lämpimästi suosittelen.



Jossain vaiheessa lapsiin (eli minuun ja Veikkaan) iski nälkäväsykyllästyminen, ja aloimme keksiä omaa kivaa. Eivät ne Egyptin korut tai gladiaattoreiden haarniskat niin kauaa mielenkiintoa pitäneet. Itse kun menen uudestaan, niin menen ajan kanssa, rauhassa, ja suunnittelen mitä haluan katsella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti