Olin menossa eräs päivä töihin (kerrankin hameessa huomhuom!!) kun kadulla noin viisikymppinen
herrasmies tuli kehumaan kenkiänä. Kiitin hymyillen, ja jatkoin
matkaani, mutta monsieur ei ollutkaanvielä valmis keskustelun suhteen. "Olisiko ehkä
mahdollista että antaisitte minun ostaa teille kengät?" hän kysyi.
Lause sisällöltään ja muotoilultaan oli niin absurdi, että luulin
ymmärtäneeni väärin. "Pardon?!", vastasin, ja mies toisti kysymyksensä:
"Saisinko ostaa teille kengät?" Siltikin kaipasin tarkennusta, ja varmistin
että herra tosiaan oli halukas ostamaan minulle toisen parin kenkiä,
eikä siis koettanut ostaa kenkiä jalastani. Kun olin aivan varma että
olin ymmärtänyt oikein, kiitin miestä häkeltyneenä ja kieltäydyin tarjouksesta
kohteliaasti, vedoten faktaan että omistan jo liiankin monta paria. Mies
kiitti, toivotti päivänjatkot ja lähti toiseen suuntaan.
??????????????
Vain ja ainoastaan Pariisissa.
Ja minulle vielä väitettiin, ettei tämä ole edes kovinkaan tavatonta.
??????????????
Vain ja ainoastaan Pariisissa.
Ja minulle vielä väitettiin, ettei tämä ole edes kovinkaan tavatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti