Musta tukka

Tätä joku kerkesi jo kysellä ja ihmetellä, niin päivitetäänpä nyt että mitä sille tukalle kesällä oikein tapahtui ja miksi!

Eräänä aamuna siis heräsin näyttäen tältä:

Sitten tapahtui asioita...:

Ja tadaa, yhtäkkiä näyttikin koko tyttö ihan eriltä!

Muutama kuukausi tuota päivää aiemmin olin facebookissa kommentoinut etten ikinä tulisi värjäämään tukkaani mustaksi! Samaa olin itseasiassa sanonut jo useamman vuoden, mutta sitten aloin katsomaan ihanan Natalia Kills:in musiikkivideoita (katso postauksen loppu!) ja iski tumman tukan himo. Never say never!

Kampaajalleni ilmoitin haluavani mustan tukan, ja vastaukseksi saamani naurunremakka vahvisti epäilykseni siitä, ettei näin tulisi tapahtumaan. Musta olisi kuulemma liian kova väri minulle, se on hiusväreistä kaikkein allergisoivin, sitä ei saa millään sitten pois, juurikasvu olisi blondina aivan kamala... Syitä riitti. Kohtalooni alistuneena pyysin, että luottokampaajani värjäisi tukkani niin tummaksi kuin vain ikinä suostuisi. Huomautin kuitenkin lisäksi, että lämmin suklaanruskea ei todellakaan ole minulle, joten sävyn tuli olla joku kylmä, ehkä hieman tuhkainen.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin päähäni mustan (!!!!) kevytvärin. Kevytväri siksi, että tukkani kaikkien värinpoistojen ja viikottaisen värjäilyn jäljiltä oli niin auki, että hiusalan ammattilainen epäili tämän pysyvän päässäni jopa kestoväriä paremmin, käsittelyn ollessa myös hellempi jo valmiiksi rääkätylle kuontalolleni.

Brittanyn kuva

Lähti letistä myös pituutta, ja jäljelle jääneet haivenet kerrostettiin voimakkaasti. Halusin Brittany Flickinger-rokkitukan, ja absoluuttisesti rrrrakastin tuota leikkausta! Hiukset olivat myös aina hyvin, jopa sängystä noustessa tai tanssitunnin jälkeen.

Miksi sitten luovuin hattaratukasta? Syitä on muutamia. Ensiksikin, aloin olla jo hieman kyllästynyt. Yli kahteen vuoteen minulla ei ollut ollut mikään hiusväri yhtä pitkään kuin vaaleanpunainen. Toisekseen, pastellivärin ylläpitäminen vaati ihan h*lvetisti työtä. Hiusta sai värjätä joka ikinen viikko, eikä väri pysynyt tasaisena kuin sen päivän. Olihan se jännää herätä joka aamu erivärisellä tukalla, mutta pidemmän päälle myös hitsin rassaavaa.
Suurin syy lienee kuitenkin, että minulla alkoi tippua karvaa päästä. Hiuksia lähti tuppoina, erityisesti aina värikäsittelyn jälkeen. Koetin fiksata ruokavaliota ja aloin syömään vitamiinilisiä, mutta ei auttanut: pääni vain ei kestänyt jokaviikkoista käsittelyä ja värimuhittelua. (Jos jollain on joku teoria miksi ei, niin mielelläni lisäisin tietoisuuttani asiasta.)

Olihan siinä myös se, että kerrankin on ihan kiva täällä Pariisissa sulautua joukkoon. Blondina sai kamalasti huuteluita, suoraa ahdistelua ja erittäin turistimaista kohtelua; punahiuksisena kiinnitti paljon huomiota ja edelleen huudeltiin paljon, tosin myös satunnaisesti kosittiin sekä pyydettiin treffeille, ja pinkkitukkaista nyt kukaan ei voinut olla huomaamatta. Antaahan tumma tukka myös paljon enemmän vapauksia siihen, mitä värejä voi päällensä pistää! ....jos niitä kaapissa olisi.

Kotona sanottiin että näytin ihan meidän koiralta. Kerran tihrustin jotain keittiönpöydän ääressä kun keittiössä hääräilevä äiti sivusilmällä näki vain mustan karvakasan ja karjaisi että "VINSKI POIS PÖYDÄLTÄ!!"

Tässä sitten sitä Natalia Kills:iä, syy miksi alunperin innostuin mustasta. Ps. videota kuvattu Pariisissa!!