Do you believe in magic?

Toinen suomenperheistäni oli täällä kylässä (mistä lisää myöhemmin), ja tottakai piti käväistä myös Disneylandissa! Kaikki eivät teemapuistolle niin syttyneet, mutta minusta paikka oli toisellakin kertaa aivan yhtä ihana ja maaginen, ja sain taas viettää ihanan sekä ikimuistoisen taikafiilistelypäivän!

Täällä taas JEEEE!

Hattaraa hattarakissalle, omnomnom

Sisko ja sen veli häröilemässä

20 vuotis juhlajuna kulki joka tunti!

Minäkin haluan olla prinsessa!

Tällä kertaa sain korvat!! Ja paljettisemmoiset!! Jeeee kiitosmutsi (ja pikkusisko).

Paraatissa sai taas nähdä kaikki rinsrenssat ja muut satuhahmot! Ah <3

Jotenkin Disneylandissa taantuu sille tasolle, kun uskoi että joskus se prinssi kyllä tulee valkealla ratsullaan hakemaan, ja pääsee sinne linnaan asumaan. Tulee olo, ettei koskaan halua kadottaa haluaan juosta Peter Panin kotipuussa tai iloa siitä että saa heilua päivän  minnikorvat päässä. Eikä se ehkä ole huono asia: arkipäivän taikaa ja tuhkimotarinoita kyllä on, jos vain niihin jaksaa uskoa ja toivoa. Tarvitaan vain vähän rohkeutta ja aurinkoa, ja ehkä pikkaisen sitä sisäistä lasta.