Pipoiloa

Olen ollut muutaman viikon ilman konetta, ja siksi myös blogihiljaisuus. Postaan tänne nyt kirjoituksen jonka silloin ennen tietokoneeni onnettomuutta aloitin, vaikkei nyt enää ihan niin ajankohtainen olekaan! (Vaikka kyllä: edelleen täällä on pipokelejäkin. Mikä kesä muka???)

Jännä miten pieni asia -kuten pipo- voikin tehdä niin iloiseksi ihmisen!

Syksyllä olin aina ja kokoajan pipo päässä, oli päällä sitten mekko, housut, tai jätesäkki.

Rakas Gina Tricotin piponi kuitenkin koki väkivaltaisen kuoleman -r.i.p.- ja korvaajan sain hommattua vasta muutama kuukausi sitten (Guerrisolista eurolla!) Ja aih miten iloiseksi uusi pipo minut saikaan! Aina kun on vaan tarpeeksi viilakkaa, vetäisen piposen päähän, vaikka kaikki kaverit sitä taitavatkin inhota.

Bad hair dayn ja laiskojen aamujen pelastaja, i love uuuuuu.....!