perjantai 6. huhtikuuta 2012

Porsaanreikä!

Meillä oli S:n kanssa kaksivuotispäivä tuossa taannoin. Luonnollisesti halusimme hemmotella toisiamme pienillä lahjoilla. Omani annoin innoissani jo kuukausia sitten, sopivan löydyttyä, mutta S malttoi odottaa lähes merkkipäivään asti. Ja nyt on pakko olla hieman ylpeä itsestäni, kun olen onnistunut poikaystävästäni kouluttamaan niin fiksun ja kieron! Tai sitten, on  myös hyvin mahdollista että S vaan kyllästyi katselemaan mun jatkuvaa valitusta ja parkua ja päätti että nyt edes hetkeksi riittää, sillä sain lahjaksi lahjakortin H&M:lle!

Aluksi olin melkein jopa vihainen, koska enhän saa sitä käyttää nyt pitkään aikaan. Mutta, mies oli tämän järkeillyt sueraavanlaisesti: sääntöjen mukaan minulle saa ostaa vaatteita, ja näin S ne ostaa, minä vain itse valitsen. Tähän muotoon laitettuna asia kuulostaa hyvinkin järkevälle, mutta kun oikein miettii, niin onhan se vähän huijaamista. Tosin, jos olisin kieltäytynyt, olisin luultavasti saanut samalla summalla vaatteita, ne eivät vaan olisi ehkä olleet ihan yhtä mieluisia.

Jokatapauksessa, aion siis lahjakorttini käyttää, ja hyvällä omallatunnolla. Alunperin loin kyseisen säännön nimittäin lähinnä äitiä varten, en siksi että sen avulla voisin kiertää päätöstäni. Jos oikeasti haluaisin huijata, niin voisin ostaa jollekkin kaverilleni asioita summalla X, ja samalla rahalla he ostaisivat minulle vaatteita.

Mutta en tee tätä ulkoisen paineen, tai kenenkään muun, takia, vaan koska itse haluan kyseenalaistaa ja muuttaa kulutuskäyttäytymistäni. Siksi en koe tarvetta huijata.
Mutta lahjoja otan kyllä mielelläni jatkossakin vastaan!;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti