Lisäaikaa Pariisille

Pariisiaikaa olisi jäljellä hieman alle kuukausi. Mutta eipä sitä tule Suomessa kauaa vanhennuttua: palaan tänne jo reippa kuukauden finskailun jälkeen. Itseasiassa, eilen oli tasan 2 kuukautta siihen, että raahaan taas matkalaukkuni 7 kerrosta pieneen Pariisikämppääni.

Olen rakastunut Pariisiin. Täällä tuntuu ensimmäistä kertaa kodilta, siltä että kuuluu. Nyt on loksahtanut johonkin koloon. Kauanhan siinä kesti, että tänne kotiutui, mutta yhtäkkiä sitten huomasikin, että täällähän on ihan oikea elämä. Tuntee paikkoja, ihmisiä, tapoja. Tietää mistä lähteä hakemaan halpaa hiuslakkaa, mikä alle kahden euron viini on ihan juotavaa ja osaa neuvoa tietä. Matkalla lähikauppaan tulee tuttuja vastaan. Parasta oli, kun yksi päivä kävelin töistä kotiin, ja seitsämän minuutin matkaan meni joku päälle parikymmentä, kun tuli niin paljon vastaan ihmisiä keiden kanssa piti jäädä jutskailemaan. Miljoonakaupunki on ihanasti pienentynyt hallittavaksi kokonaisuudeksi, selviytyminen on vaivihkaisesti muuttunut elämiseksi.

Tuntuisi tyhmältä taas irrottautua, ja aloittaa kaiken rakentaminen alusta. Siksipä jäänkin tänne, ainakin jouluun asti. Jatkan samaan perheen kanssa, mikä on aivan maailman parasta: olen kiintynyt heihin kovin, tuo joukko on minun tukeni ja turvani täällä, vaikkeivat omaa merkitystään ehkä tiedäkään. Kun asiat toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin lienee joka osapuolelle helpotus jatkaa opitulla tavalla vielä hetki.

Yksi syy jäämiselle on myös se, etten tiedä, mitä muutakaan tekisin. Kevät herätti minussa ensimmäistä kertaa elämässä pienen opiskelumotivaation, mutta se lienee vielä vähän liian pieni jotta jaksaisin palata yliopiston penkkejä kuluttamaan. Kaipaan vielä vähän seikkailua, siipien kokeilua, mokailua ja kokemuksia, jotta jaksan sitten rauhoittua ja asettua jonnekkin: en halua käyttää toista vuotta istuen luennoilla haaveilemassa siitä jostain muusta, vihreämmästä ruohosta joka jossakin odottaa.

Näitä maisemia saa palata katselemaan, ihanaa <3