Rankka mutta palkitseva viikko

Viime viikko (oon aina vähä hidas näissä kuulumisissani:D) oli aika  tosi rankka: pienokaisin pirpana oli sairaana, mikä tarkoitti että minä olin pitkät päivät töissä. Ja koska kuumeisen lapsen kanssa ei voi minnekkään oikein lähteä, olin lukittuna neljän seinän sisään kolme kokonaista päivää. Pientä turhautumista ja mökkihöperöyttä oli havaittavissa, toisen päivän pitkinä iltapäivätunteina löysin itseni bailaamasta -yksin- Robinin tahtiin, hoilottaen samalla tottakai epävireisesti mukana. (Nolottaa myöntää että tanssin koko albumin itseasiassa kahdesti läpi.) Kolmantena päivänä neiti 8v kysyi, että "Onko sulla Maaren vielä aivot ihan tallella?"

Tilannetta en muista, mutta voin kertoa että eivät varmasti olleet.

Lisää duunia ja stressiä aiheuttivat myös perjantaiset pirskeet, (mainitsin niistä aiemminkin) joiden valmisteluissa tottakai autoin.

Mutta vaikka olin töissä lähes koko ajan ja suhteellisen uupunut muun aikaa, oli viime viikko silti ehkä paras Pariisiviikko. Tein hurjasti ja sain hurjasti aikaan, miljoonien työtuntien lisäksi treenasin paljon, ihania aamulenkkejä ja rankkoja iltasaleja, opiskelin, tapasin uusia(jeee!) sekä vanhoja kavereita, istuin kahviloissa ja kerkesin bailatakin. Tähän päälle vielä shoppailin, suunnittelin ohjelmaa ystäväni vierailulle ja ehdinpä myös nauttia Pariisin museotarjonnasta. Listasta unohtamatta, että osaan nyt ulkoa Robinin ensimmäisen levyn laulujen sanat! Saavutus sekin.

Tuo viikko tuntui ensimmäistä kertaa normaalilta elämältä. Täysin tavalliselta, rullaavalta arjelta. Ensimmäistä kertaa ei ollut ulkopuolisia fiiliksiä tai turistioloja, puhumattakaan "mitähän sitä tekisi" -ongelmista. On syntynyt rutiineja ja löytynyt ne mieluisat harrastukset, paikat ja ystävät. Vihdoinkin tekemistä on enemmän kuin aikaa -hyvällä tapaa. Nyt tuntuu että elän täällä, pelkän olemisen sijaan. Ja tämä tunne on kyllä aivan mahtava.

Sen lisäksi että itselle tulee hyvä fiilis kun on aikaansaava ja tekee paljon, niin myös perheeni on superreilu ja korvaa aina kaikki tekemäni ylityötunnit. Ja juhlista jäi "hieman" ruokaa yli (milloin juhlista ei jäisi?), joten kyllä viikko oli palkitseva muutenkin kuin vain henkisellä tasolla ;)

Ensimmäiset (ja toivottavasti viimeiset) ruokakuvat tässä blogissa! Eiollut viikonloppuna nälkä.