Kamalinta täällä on hyvästeleminen. Harva on tänne tullut jäädäkseen, enhän itsekään. Mutta jääjän osa on aina vaikeampi kuin lähtijän. Toisen elämä saa uuden alun ja paikan, kun toisen elämästä ainoastaan lähtee palanen.. Tekstin tekeminen nyt takkuaa, ja pahasti, vaikeista asioista on vaikea kirjoittaa, varsinkin selkeästi ja kuvailevasti. Tästä voi nyt tulla hirveä angstinyyhkyttely, sentimentaalista paskaa.
Eilen jouduin sanomaan heit taas yhdelle läheiselle. Eikä Pariisi ole minulle enää sama. Tämä neiti oli ensimmäinen ystävä kenet täällä sain, yhdessä koimme, näimme ja opimme, rakastuimme kaupunkiin ja teimme tänne kodin. Alixe raahasi minua kaikkiin turistipaikkoihin ja pakotti muutenkin poistumaan kotoani aktiivisemmin, muistutti millaista on spontaani hauskanpito tai asioista täysillä nauttiminen: opetti taas elämään vähän enemmän.
Yleensä ihmisiin kyllästyy, kun heitä näkee liikaa. Alixen kanssa näimme lähes joka päivä, ja silti joka kerta se oli yhtä ilahduttavaa. Kun keräsin kuvia tältä kuudelta kuukaudelta, huomasin että jokaisessa yhteiskuvassamme näytän aidosti onnelliselta. Nyt minun jenkki on reissussa ja ikävä on jo, vaikka on mennyt vasta vuorokausi. Olo on vähän sama, kuin jos on liikkeellä ilman puhelinta: koko ajan tiedostaa että jotain puuttuu. Kuukauden päästä meillä on taas yksi yhteinen viikko, sitä ennen pitää vain muistella kaikkea huikeaa mitä yhdessä koettiin, ja koettaa keskittyä kaikkeen, mitä täällä ympärillä nyt on.
Eilen jouduin sanomaan heit taas yhdelle läheiselle. Eikä Pariisi ole minulle enää sama. Tämä neiti oli ensimmäinen ystävä kenet täällä sain, yhdessä koimme, näimme ja opimme, rakastuimme kaupunkiin ja teimme tänne kodin. Alixe raahasi minua kaikkiin turistipaikkoihin ja pakotti muutenkin poistumaan kotoani aktiivisemmin, muistutti millaista on spontaani hauskanpito tai asioista täysillä nauttiminen: opetti taas elämään vähän enemmän.
Yleensä ihmisiin kyllästyy, kun heitä näkee liikaa. Alixen kanssa näimme lähes joka päivä, ja silti joka kerta se oli yhtä ilahduttavaa. Kun keräsin kuvia tältä kuudelta kuukaudelta, huomasin että jokaisessa yhteiskuvassamme näytän aidosti onnelliselta. Nyt minun jenkki on reissussa ja ikävä on jo, vaikka on mennyt vasta vuorokausi. Olo on vähän sama, kuin jos on liikkeellä ilman puhelinta: koko ajan tiedostaa että jotain puuttuu. Kuukauden päästä meillä on taas yksi yhteinen viikko, sitä ennen pitää vain muistella kaikkea huikeaa mitä yhdessä koettiin, ja koettaa keskittyä kaikkeen, mitä täällä ympärillä nyt on.
Come back my babyelephant, I miss u!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti