lauantai 2. helmikuuta 2013

Blond

Matka vaaleanpunaisen kuontalon tavoittelussa jatkuu. Tämä on nyt se ÄLÄ TEE NÄIN -tapa, ottakaa oppia.

En jaksanut odottaa että pohjalla oleva punainen haalistuisi, vaan kävin hakemassa kaksi pakettia värinpoistoainetta. Arvelin, ettei useaan kertaan kerrostettu puna lähde ihan kerralla, enkä ollut mitenkään väärässä.


Pää ensimmäisen värinpoiston jälkeen. Eri valoissa "vähän" eri sävyiseltä näytti...

Toteutin nämä hiustentappo-operaatiot peräkkäisinä päivinä (ei fiksua), vaikka jo ensimmäisen jäljiltä tukka oli suhteellisen karmeassa kunnossa ja kirkui tuskaansa. Mutta hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, eikä suoraan sanottuna kovinkaan kiinnostanut hengailla kelta-oransseilla hiuksilla yhtään pidempään kuin oli ehdottomasti pakko (eli about 12 tuntia tässä tapauksessa.)


Kahden värinpoiston jälkeen sisävalaistuksessa... IHANA keltanen!

Värinpoistot jättivät tukan kivasti hamppuiseksi, purukumimaiseksi (purkkaantuminen meinaa sitä, että hius menee märkänä sellaiseksi venyväiseksi joistain kohdista, ja on näin erittäin altis katkeamiselle) sekä oranssinkellertäväksi. Yhden käsittelyn pää vielä tarvitsisi jotta ollaan hyvän valkoisessa, mutta pelkään ettei hiuksia ole päässä enää jos nyt sen teen. Muutenkin pelotti että peräkkäiset värinpoistot polttaisivat hiuksiani, mutta tältä onneksi vältyin.

Tukan elvyttämiseksi -sekä keltaisuuden vähentämiseksi- läimäisin päähäni tehohoidon. Seokseen heitin Crazy Colorin Silver-väriä, L'oréal Parisin värinpoiston mukana tullutta keltaisuutta vähentävää hoitoainetta, jotain kaapissa ollutta tehohoitoa sekä sinistä elintarvikeväriä. Miksi elintarvikeväriä? Koska halusin violetista seoksesta sinisemmän (värioppia: sininen neutralisoi oranssia, violetti taas toimii paremmin vastaväriinsä keltaiseen). En tiedä oliko kauhean fiksu veto, mutta ehdottomasti toimi! Laitoin seoksen kuiviin hiuksiin ja annoin olla about tunnin. Ehkä vähempikin aika olisi riittänyt:  latvoissa on huomattavissa pientä sinertävyyttä, mutta ne nyt joutuvat saksien hyökkäyksen kohteeksi kuitenkin pian, joten ei haittaa.


Tällainen tukka nyt! Edelleen hieman keltaorannsi, mutta ei enää paha. Ja
yllättävän hyväkuntoinen, kaiken huomioon ottaen.
Nyt olen blondina hiihdellyt jo muutaman päivän, ja itseasiassa taidan odottaa hetken sen vaaleanpunaisen kanssa! Yllättävän kiva olla taas ihan vaalea, vaikkakaan näin valkea tukka ei ole tainnut olla koskaan. Jännä miten hiukset vaikuttavat niin paljon koko olemukseen, siihen miten itsensä kantaa. Itse olen ainakin ihan eri ihminen blondina kuin punapäänä, blonds DO have more fun....! ;>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti