Voin kertoa, että (ihan tälleen suomeksi sanottuna) kyllä vitutti. Siinä ne sitten makasivat, kaikki mekkoni, neulepaitani, kauluspaitani ja bleiserini yhdessä kasassa. Viimeisessä kuvassa on "siivottu" onnettomuuspaikka, kun jäljellä ovat enää rauniot, kengät sekä laukut, ja vaatteet on jo tungettu (kasattu) jonnekin muualle.
Onneksi olin ollut kaukaa viisas: olin nähnyt tämän tulevan. Tästä syystä en ollut koonnut uutta tankoa, joka kyllä siis oli ollut olemassa jo kauan. Halusin antaa ensin entisen elää elämänsä loppuun asti. R.I.P. Uutta en aio nimittäin hajottaa, enkjä edes koetella sen sietokykyä. Tosin, ensin se pitäisi saada koottua.... Miksi, oi miksi pitää ihmisen olla näin hitsin saamaton??
Onneksi olin ollut kaukaa viisas: olin nähnyt tämän tulevan. Tästä syystä en ollut koonnut uutta tankoa, joka kyllä siis oli ollut olemassa jo kauan. Halusin antaa ensin entisen elää elämänsä loppuun asti. R.I.P. Uutta en aio nimittäin hajottaa, enkjä edes koetella sen sietokykyä. Tosin, ensin se pitäisi saada koottua.... Miksi, oi miksi pitää ihmisen olla näin hitsin saamaton??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti