Mielestäni perheellä pitää olla oikeus itse kontrolloida mitä heistä netissä liikkuu.
Au pair perheeni äiti on suomalainen ja isä ranskalainen. Kotona puhutaan molempia kieliä, mutta itse puhun lasten ja äidin kanssa suomea, isän kanssa (toistaiseksi) englantia.
Hoidettavia lapsia on kolme: 11, 8 ja 5 -vuotiaat tytöt. Kaikki kolme ovat ihania (ja räiskyviä!) omia persooniaan, eikä meiltä arjesta meininkiä tai ääntä puutu. Puolessatoista kuukaudessa on kerennyt yllättävän vahva kiintymyssuhde muodostua, molemmin puolin. Yllättävän mukavaksi olen hommani kokenut, vaikka välillä on niitä hankaliakin hetkiä. Yleisesti tykkään ilmapiiristä koko perheessä, kaikki ovat jotenkin tervejärkisiä ja suhtautuvat asioihin mukavan tomakasti mutta silti tietyllä rentoudella. Mitään turhaa niuhottamista en siis ole kohdannut, ja henkilökemiat ovat loksahtaneet aika kivasti yhteen. Taitaa olla, että ainakin lasten mielestä minä olen se pahin niuhottaja..
| Harvinaisen tutun oloinen tilanne. |
Koska Pariisin keskustassa asuminen on kallista, eivätkä isotkaan asunnot eivät ole yhtä isoja kuin omakotitalot, niin minulla ei ole huonetta perheen luona, vaan oma, pieni asuntoni n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ja tämä järjestelyhän on sopinut minulle paremmin kuin loistavasti! Voin lähteä töistä ja rehellisesti jättää työt sinne, ja elää muuten ihan omaa elämääni omilla aikatauluillani, olematta tilivelvollinen kenellekään. Tiedän kuitenkin aina, että olen perheen luokse tervetullut milloin vaan, ja oli tilanne mikä tahansa, niin apu on vain puhelinsoiton päässä.
En ehkä voi sanoa kokevani olevani kuin osa perhettä, mutta todellakin tiedän että minusta huolehditaan ja välitetään. Kaikinpuolin siis kaikki sillä saralla hyvin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti