Pariisilaisilla on kyky pukeutua aina siististi, ja tehdä se vieläpä hyvin vaivattoman oloisesti. Pariisilaisnaisen tyyli on klassinen ja naisellinen, höystettynä trendituotteilla. Tänä syksynä näkyy katukuvassa tosi paljon bikertakkeja ja -bootseja, yhdistettynä ihan mihin vaan. Yleisimmin kuitenkin mekkoihin.
Naiset ovat huolella meikattuja, mutta ei millään tavalla kuitenkaan ehostuten näköisiä. Mitään "lisäkkeitä" ei harrasteta; Suomessa niin suosittuja ripsienpidennyksiä en ole nähnyt yksiäkään. Jos hiukset ovat värjätyt, niin aina hyvin luonnollisen sävyisiksi. Vaatteissakin suositaan mustaa ja harmaata, ehkä hieman sinistä ja beigeä.
Pariisissa ei persoonallisen näköisiä pukeutujia juurikaan liiku. Kaikki ovat hyvin pitkälti kuin samasta muotista, ja tyylierot tulevat esille hyvin pienissä asioissa: onko siinä takin kauluksessa niittejä vai ei. Jos olet oikein "erilainen" ja hip nuori aikuinen, on sinulla isot imagosilmälasit.
Naiset ovat huolella meikattuja, mutta ei millään tavalla kuitenkaan ehostuten näköisiä. Mitään "lisäkkeitä" ei harrasteta; Suomessa niin suosittuja ripsienpidennyksiä en ole nähnyt yksiäkään. Jos hiukset ovat värjätyt, niin aina hyvin luonnollisen sävyisiksi. Vaatteissakin suositaan mustaa ja harmaata, ehkä hieman sinistä ja beigeä.
Pariisissa ei persoonallisen näköisiä pukeutujia juurikaan liiku. Kaikki ovat hyvin pitkälti kuin samasta muotista, ja tyylierot tulevat esille hyvin pienissä asioissa: onko siinä takin kauluksessa niittejä vai ei. Jos olet oikein "erilainen" ja hip nuori aikuinen, on sinulla isot imagosilmälasit.
Perjantaina koetin itsekin pukeutua niinkuin olen nähnyt pariisittarien
-ihan ikään katsomatta- tänä syksynä pukeutuvan.
 |
| Kuva on hieman tärähtänyt -tiedän- mutta liian kriittinen ei voi olla kun hovikuvaajana toimii 8v. tyttö |
Päälle valikoitui hiekanvärinen H&M:n mekko, mustat sukkahousut, nahkanilkkurit (haluan bikerbootsit!) ja Mangon tekonahkatakki. Kirjekuorilaukku kultaisine olkahihnoineen jatkoi takin väritystä, ja somistin mekon mustakultaisella, ohuella vyöllä.
Meikata en vielä osaa niinkuin aito pariisilainen: pakkelia on naamassa liikaa. Mutta minusta on vaan kiva vaihdella tyylejä ja leikkiä lookeilla, en jaksa ottaa naamani maalaamista niin vakavasti.
 |
| Sormuksen alkuperää en muista, mutta se oli kuulemma kuin prinsessan sormus! |
Sain tuona päivänä paljon positiivista palautetta, sekä hoidettavilta tytöiltä, au pair -äidiltä kuin bussipysäkin naiseltakin. "Vous avez trés belle!" totesi hieman vanhempi tumma nainen, ja kiitin kohteliaasti. Hän vielä kysyi, että onko minulla jokin meno sinä iltana. Vastasin kieltävästi, ja nainen siihen -dramaattisesti elehtien- huudahti, että "Quelle dommage", voi mikä harmi.
Hymyilytti koko bussimatkan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti