sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Paris, my home

Vaikka matkustelu onkin aina ihanaa, niin jo toisena päivänä Nizzassa tuli pieni koti-ikävä.
Mutta ei ikävä Suomeen, vaan Pariisiin! En muista että ikinä aiemmin elämässäni olisi tuntunut niiiin hyvältä palata kotiin. Ja vaikka kello oli jo yli puolenyön kun kapusin kapeita portaita kämpilleni, niin silti vielä samana iltana istuin ystävien kanssa pienessä pubissa nauramassa ja vaihtamassa kuulumisia. Oli vain niin ihana olla taas täällä ja tavata kavereita, etten malttanut odottaa yötä jotta pääsisin siitä nauttimaan.

"That Paris exists and anyone could choose to live anywhere else in the world will always be a mystery to me."
Adriana in Midnight in Paris


Jyväskylässä asuessani halusin usein pois, jonnekin muualle, ja harva se viikko tulikin käytyä jossain, erityisesti asumisen loppuajasta. Nyt taas tuntuu, etten halua täältä ikinä minnekään! Tai niin pitkään ajatus jossain käymisestä kiinnostaa, kun tiedossa on myös milloin pääsee takaisin.

Paris
polyvore.com


Kyllähän fiilikset vielä ehtii muuttua, monen monta kertaa. Voi olla että tällä hetkellä tulee edelleen katseltua asioita ruusunpunaisten lasien läpi, eikä se arkinen harmaus ole vielä näyttäytynyt. Mutta on vaikea uskoa, että Pariisi olisi koskaan harmaa. Täällä on niin paljon kaikkea, niin paljon nähtävää ja koettavaa, kulttuuria, ihmisiä, paikkoja, tapahtumia.

Ja pakko myöntää, että alkuun en ollut lainkaan näin ihastunut kaupunkiin. Hämmennyksen ja ihmettelyn lomassa ei ehkä oikein jäänyt aikaa ihailuun, tai sitten on vain vaatinut hieman aikaa että oppi huomaamaan ja arvostamaan kaikkia ihania asioita joista saa jokapäiväisessä elämässä nauttia.

En ole kyllästynyt leppoisiin päiviin joina vain kävelen ympäriinsä, kierrellen upeissa kirkoissa sekä puistoissa päiväkirjan kanssa, istuen pitkään hörppimässä pientä kahvia, katsellen pariisilaisten elämänmenoa ja hymyillen turisteille karttoineen.  Pariisi pienenee päivä päivältä: löytää itsensä aina jostain tutusta paikasta ja on että "ahaa, tämä onkin täällä!" Alueet yhdistyvät toisiinsa, pala palalta, ja vaikka onkin vielä aivan hurjasti paikkoja (ja kokonaisia arrondissementteja!) joissa en ole käynyt, niin enää kaupunki ei tunnu aivan täysin hallitsemattomalta.

Vaikka nyt meneekin hieman lässyttelyksi, niin pakko sanoa, että tällä hetkellä olen onnellisimmillani varmaan vuosiin. Minulla on kaikki asiat loistavasti, ja niissäkin asioissa, mitkä ovat "vain" ihan hyvin, tuntuu suunta olevan oikea.

"Sitting there, alone in a foreign country, far from my job and everyone I know, a feeling came over me. It was like remembering something I'd never known before or had always been waiting for, but I didn't know what. Maybe it was something I'd forgotten or something I've been missing all my life. All I can say is that I felt, at the same time, joy and sadness. But not too much sadness, because I felt alive. Yes, alive. That was the moment I fell in love with Paris. And I felt Paris fall in love with me."
Carol in Paris, je t'aime




Although traveling is always wonderful, in Nice I became a little homesick. But I don't mean I missed Finland, I missed Paris! I do not remember that ever before in my life it would have felt soooo good to came back home.
It may be, that at the moment, I'm still viewing things through rose colored glasses, and the greyness of everyday life has not yet showed up. But it's hard to believe that Paris would ever be gray. There's so much of everything: things to see and do, culture, people, places, events. And I admit that in the beginning I was not at all fond of this city. But slowly I'm starting to appreciate all the wonderful things in my life here.

I'm not tired of enjoying lazy days when just walking around, strolling in the beautiful parks with a diary or sitting in a cafe, watching the Parisian way of life. Paris also gets smaller day by day: areas link together, piece by piece, and the city does not seem totally uncontrollable anymore.
Taking the risk of sounding too sugary, I must say that
at the moment I might be at my happiest in years. Everything is wonderful in my life, and even with things that are "only" just fine, I seems to be heading to the right direction.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti