Mekkomania

On ihan hassua, että minä, joka olen aina tuntenut oloni erittäin epämukavaksi mekoissa, käytän niitä nyt enemmän kuin mielelläni. Ilmeisesti vaati maan vaihtoa ja mukavuusalueelta ulos astumista jotta löysin itsestäni tämän mekkoja käyttävän puolen.

Pariisissa olon aikana mekkomääräni on lisääntynyt ainakin (näin nopeasti laskien) viidellä. Tässäpä uusimmat tulokkaat!

Yksi ja sama malli, kaksi eri väriä ja kuosia.

 

Tuota seepramekkoa ihailin jo kesällä, ja kun se nyt roikkui h&m:n alerekissä viiden euron hintalappu seuranaan, niin nappasin sen mukaani. Poikkeuksellisesti kylläkin sovituskopin kautta, sen verran epäröintiä kuitenkin oli ilmassa.

Koska mekko osoittautui niin ihanaksi ja helpoksi arkikäytössä, sekä minulle ihan mahtavan malliseksi,  niin kävin hakemassa saman mekon, mutta vain toisen värisenä! On tuo punaoranssi aika hurja tällaiselle lähinnä mustaan pukeutuvalle, mutta uskon että tulee silti käytettyä. Seepramekko on kokoa S, mutta toisen otin jopa kokoa pienempänä. Jännä, koska aikoihin minussa ei ole kyllä ollut mitään muuta XS-kokoista kuin pituus, mutta kai johtuu kangaslaadusta (laadusta, hah) että kookkaampi mekko jo kerran käytön jälkeen löystyi ison tuntuiseksi.

Näissä mekoissa tykkään siitä, että sauma sijoittuu juuri hyvään kohtaan, oikein imartelevasti. Myös takaa himppusen pidempi helma on kiva. Ja koska kankaana on trikoota, mekot eivät saa minua tuntemaan että pitäisi pönöttää, vaan osaan olla niissä harvinaisen normaalisti!