Vähän on ollut taukoa, mutta paljon on puolivalmiita tekstejä odottelemassa! Yksi ystäväni sanoi, että kiva lukea blogiani, että ei yhtään toista itseään. Ja nyt pelkään ihan kamalasti, että alan toistamaan itseäni, ja hylkään kaikki kirjoitukset koska "tostahan mä oon jo maininnu". Näin positiiviseksi tarkoitetulla kommentilla olikin ihan päinvastaiset seuraukset! Nyt kuitenkin heitän itsekritiikin romukoppaan ja vain kirjoitan -silläkin riskillä että jankkaan samaa.
Tätä aihetta olen itseasiassa muhitellut jo pitkään, mutta ehkä vasta nyt -tuoreena takkifriikkinä- minulla on varaa siitä mitään sanoa.
Kiinnitin viime keväänä huomiota siihen, kuinka vähän suomalaiset pukeutumisessaan panostavat takkeihin. Suomessa, jossa joku 95% vuodesta täytyy kuitenkin kulkea takki päällä, tämän vaatekappaleen näin ollen melko suuri osa asua. Suomalaisten takit ovat pääsääntöisesti mustia tai harmaita (ehkä tumman vihreitä, ehkä), ja yleensä leikkauksiltaan yksinkertaisia ja tylsiä.
On toki ymmärrettävää, että takilta kaipaa käytännöllisyyttä ja suojaa sateita tai kylmyyttä vastaan, mutta tämä ei läheskään aina tarkoita, ettei takki voisi olla myös kivan näköinen ja persoonallinen! Eikä mikään sääntö sano, että takkeja saisi olla vain yksi vuodenaikaa kohden.
Pariisissa olen nähnyt ihmisten päällä mitä ihanimpia ja erikoisempia takkeja. Päällysvaatteisiinkin jaksetaan täällä panostaa, ja melko paljon näkyy espanjalaisen Desigual -merkin mielettömän ihania takkeja. Kyseistä merkkiä on myös tuo minun kuvissa oleva takki, johon olen ihan hurjasti nyt tykästynyt. Ostin takin (lue: äiti osti) Kuopiolaisesta second hand liikkeestä. Takki oli lähes käyttämätön, ja lähtöhinnaltaan parinsadan päälle kavunnut vaate lähti sitten minun matkaani vain yhdeksällä kympillä.
Kiinnitin viime keväänä huomiota siihen, kuinka vähän suomalaiset pukeutumisessaan panostavat takkeihin. Suomessa, jossa joku 95% vuodesta täytyy kuitenkin kulkea takki päällä, tämän vaatekappaleen näin ollen melko suuri osa asua. Suomalaisten takit ovat pääsääntöisesti mustia tai harmaita (ehkä tumman vihreitä, ehkä), ja yleensä leikkauksiltaan yksinkertaisia ja tylsiä.
On toki ymmärrettävää, että takilta kaipaa käytännöllisyyttä ja suojaa sateita tai kylmyyttä vastaan, mutta tämä ei läheskään aina tarkoita, ettei takki voisi olla myös kivan näköinen ja persoonallinen! Eikä mikään sääntö sano, että takkeja saisi olla vain yksi vuodenaikaa kohden.
Pariisissa olen nähnyt ihmisten päällä mitä ihanimpia ja erikoisempia takkeja. Päällysvaatteisiinkin jaksetaan täällä panostaa, ja melko paljon näkyy espanjalaisen Desigual -merkin mielettömän ihania takkeja. Kyseistä merkkiä on myös tuo minun kuvissa oleva takki, johon olen ihan hurjasti nyt tykästynyt. Ostin takin (lue: äiti osti) Kuopiolaisesta second hand liikkeestä. Takki oli lähes käyttämätön, ja lähtöhinnaltaan parinsadan päälle kavunnut vaate lähti sitten minun matkaani vain yhdeksällä kympillä.
 |
| Farkkupaita Free'P'Star/ Siniset korkkarit Cote â cote |
 |
| Desigualin vaatteet ovat täynnä ihania yksityiskohtia. |
Olisi kiva jos Suomessakin alkaisi pikkuhiljaa nähdä yhä enemmän erikoisia päällysvaatteita. Takkiinkin saa pukeutua, sitä ei tarvitse vain pitää!
Oi miten ihana takki! :)
VastaaPoistaKiitos:) Itsekin kyllä tykkään, toi oli ihan mieletön löytö!
VastaaPoista