Kampaajalla Ranskassa

Olin viime viikon lopulla keskustassa, ihan muilla asioilla, kun satuin törmäämään ranskalaisen halpiskampaamoketjun salonkiin. Töiden alkuun oli 3 tuntia aikaa, joten ihan extempore kävelin sisälle ja kysyin että paljonkohan maksaisi minun hiukseni värjäyttää ja mihinhän aikaan olisi vapaata. 40 minuutin päästä istuin sitten jo värit päässä!

Alkutiedustelut olin osannut tehdä ranskaksi, mutta mitenkäs selittää, että mitä sitä hiuksillensa haluaa tehtävän? Kukaan työntekijöistä kun ei puhunut lainkaan englantia, joten koko puolen tunnin odotusajan etsin kuumeisesti kaikista lehdistä kuvia punahiuksisista malleista (ei löytynyt). Sitten kun koetin ruveta kuvailemaan mitä haluaisin, niin kampaaja ihan suosiolla länttäsi värikartan syliini. Tarvittiin silti lisäksi vielä yksi englantia taitava ranskalaisasiakas ja minun vakuutteluni, kaikilla osaamillani kielillä, jotta sain kampaamoväen ymmärtämään että ihan oikeasti haluan punaiset hiukset.Tämän tultua selväksi kävimme vielä vääntöä väristä; kampaaja koetti selittää, ettei hiuksistani saanut yhtä vaaleita kun sävy jota näytin, ja minä koetin sönköttää etten pyrkinytkään siihen samaan tummusasteeseen, mutta halusin että hiukseni silti värjättäisiin sillä. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja juureen tuli tummempaa punaista, kun taas latvat värjättiin lähes samalla sävyllä, mutta hieman oranssimmalla. Ajattelin, että kun pohjalla jo on hieman liukuvärjäysyritystä, niin kuluessaan tämä saattaisi olla aika mageen näköinen.

Tukka nyt muutaman pesun jälkeen.

Suurin osa kampaamotyöntekijöistä oli nuoria ja (ranskalaisiksi!) hyvin persoonallisen näköisiä. Ehkä ihan pikkaisen työhönsä tympääntyneen oloisia, tai sitten sain sen fiiliksen koska kommunikointi oli -yhteisen kielen puuttuessa- niin hankalaa. Johtui mistä johtui, mutta olin tästä itseasiassa ihan mielissäni. Eipä kukaan ainakaan alkanut väittää vastaan kun sanoin ettei (kotiblondattua ja huonokuntoista) tukkaani saanut leikata lainkaan.

Yleensä, kun menen luottokampaajalleni (Riitta Kuopion Liike -salongissa, voin suositella!) niin sanon aina että mihin suuntaan on pyrkimys, ja annan vain ammatilaisen tehdä taikojaan. Kuitenkin, joka kerta tulee jossain vaiheessa melkein pakokauhu, kun värjäyssysteemit näyttävät niin epäilyttäviltä. Koskaan en kuitenkaan sano mitään, koska aina olen kuitenkin kävellyt ulos lopputulokseen tyytyväisempänä kuin osasin kuvitellakaan.

Tällä kampaajalla taas en kokenut lainkaan kauhunhetkiä, vaan koko ajan ymmärsin mitä tapahtuu. Otteet olivat rivakat ja osaavan oloiset, ja olin luottavaisin mielin. Ei kyllä ollut ihan huolellisin tai hellävaraisin käsittely missä olen ollut, mutta semmoiselta perushyvältä työskentely näytti. Ensimmäinen kerta muuten ikinä kun korvissa ei ollut yhtään väriä!

Hiukseni pesi eri ihminen kuin kuka ne värjäsi, ja oli pokassa pitelemistä kun poika pieni hätä äänessään kysyi kuiskaten toiselta kampaajalta, että pitikö tästä tukasta tulla tän värinen. Hiuksiini tehtiin samalla myös joku tehohaudehoito, ja tarpeeseen se tulikin.

Kuivaamisen aikana kävi jokainen kampaamon henkilökunnasta ihailemassa punaista pehkoani, ja salonkipäällikkö useaan kertaan hiplaili tukkaani hokien, että  "C'est trés trés jolie!". Lähtiessäni hän vielä ihasteli, kuinka rohkean erilainen tukastani tuli. Meinasin huvittuneena vastata, että Suomessa näitä näkyy vaikka miten paljon, mutta tyydyin vain hymyilemään. Ranskassa ei ilmeisesti harrasteta läheskään niin paljon punaisia hiuksia.

Hiukseni värjättiin siis kahdella eri värillä ja niihin tehtiin tehohoito. Aikaa meni -odotuksineen- joku 3h, ja tulos oli just sitä mitä pyysinkin, ei siis yllätyksiä mihinkään suuntaan. Kävelin kampaamosta ulos hyvin onnellisena, ja koko lystistä maksoin sen 42e (hinta olisi sisältänyt leikkauksenkin, ja tuossa on pitkien hiusten lisä mukana).

Ehkäpä vois harkita käyvänsä useamminkin.